Kirjan nimi:Naapurit
Kirjoittaja: Inna Patrakova
Kustantaja: Helsinki-kirjat
Julkaistu: 2011
Sivuja: 190
Kansi: Laura Noponen
Mistä minulle: Kirjastosta varaamalla
Inna Patrakova kirjoitti kirjan, jossa suomalainen ja venäläinen mökkikulttuuri törmäävät. Tavallisten suomalaisten Leppästen, Antin ja Leenan, mökkinaapureiksi muuttavat Nikolai, Lena ja näiden tai oikeastaan vain Lenan minipossu Boris (kuvan porsas kyllä näyttää ihan aidolta sialta, eikös minipossut ole yleensä sellaisia tummia?).
Kuten arvata saattaa, suomalainen ja venäläinen mökkiarki poikkeavat merkittävästi toisistaan, ainakin jos sitä naapuruksilta kysytään. Vuorokausirytmi, mökin sisustus ja harrastukset mökillä erottavat kansallisuudet ja mökkinaapurit vahvasti toisistaan. Kun jätteiden lajittelu ei tunnu venäläisiltä suomalaisen tavan mukaan onnistuvan, syttyy varsinainen sota jossa voittajaa ei niin vain löydy.
Patrakova hyödyntää stereotypioita minkä ehtii, mutta ihan oikeita kansallisuuksien mökkeilyeroavaisuuksia mukaan sotkemalla sopasta olisi tullut vielä herkullisempi. En tiedä venäläisiä, jotka mökkeilisivät Saimaan rannalla koko perhe viikkokausia, mielestäni ainakin Nikolain olisi pitänyt pörhältää vähän väliä Pietariin bisneksiään hoitamaan ja ajella mökilleen tyytyväisenä vaikka yhden yön tähden kuten tapana tuntuu olevan. Lisäksi kummankaan sukulaiset eivät vieraile mökillä, ainakin päähenkilöiden Nikolain ja Lenan äidit olisi pitänyt saada mukaan. Ja onko venäläisillä oikeasti minipossuja? Minä olisin sotkenut mukaan koiran, joka on niin pieni ja hento että katkaisee jalkansa tuolilta lattialle hypättyään (tarina on tosi). Myös yksi yritys tilata lääkäri mökille olisi sopinut kuvaan hyvin. Suomalaisiakin olisi voinut näpäyttää vielä vähän topakammin: Nyt päällimmäiseksi jäi mieleen se, että suomalaisnaiset ovat kamalia, kaikesta määräileviä perheen päitä jotka alistavat miehensä tossun alle. Niin, ja sisustus on yksinkertainen ja vaatimaton. Nyt aika monessa kohdassa jäädään vähän "Lena sipsuttaa korkokengissä, katkaisee kyntensä mikä on kamalaa ja suomalaiset ahertavat metsätöissä" -tasolle.
Silti, pidin kirjasta! Jotain varmaan kertoo se, että luin sen yhdeltä istumalta tai pikemminkin makuulta eräänä sunnuntaiaamuna ennen päivän kunnollista alkamista. Kieli oli sujuvaa, ei mitenkään runollista mutta nimenomaan helppolukuista. Kirja oli siis hyvä, mutta aiheessa olisi olut potentiaalia vielä paremmaksi paketiksi.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin
Henosti kirjoitat tästä kirjasta ja olen samaa mieltä ihan kaikesta:) idea oli kiva ja kirja ihan hyvä mutta olisi voinut olla vielä parempi;)Kiitos linkityksestä!:)
VastaaPoistaTulin tänne blogin puolelle kommentoimaan, että olinhan minä toki huomannut Twitter-tilisi, mutta koska en ollut vielä saanut Twitter-herätystä, olin sen saman tien unohtanut... Ryhdyin nyt A. Yksisarvisen seuraajaksi. :)
VastaaPoistaSanna: Joo, harmi että tuntuu että ihan kaikki potentiaali ei nyt päässyt pintaan!
VastaaPoistaJenni: Hahaa, noin se kyllä just menee, ei noita huomaa ennen kuin itse käyttää :).