Olen jo pitkään ollut vakaasti sitä mieltä, että vain tylsillä ihmisillä on tylsää (sori kaikki tylsät ihmiset!) joten Morren tapaan järjestin itselleni ylimääräistä aktiviteettia marraskuuksi. Osallistun siis NaNoWriMoon eli National Novel Writing Monthiin, tempaukseen, jonka tarkoituksena on kirjoittaa vähintään 50 000 sanainen romaani marraskuun aikana. Tarkoitus ei siis ole tuottaa valmista, editoitua, olen-tähän-tyytyväinen -romaanikäsikirjoitusta, vaan jonkinlainen raakaversio joka on kuitenkin vähintään 50 000 sanaa pitkä.
Ideaa marraskuun kirjoittamisurakasta on tarjottu minulle ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten, mutta vasta tänä vuonna kaikki hyvät tekosyyt (diplomityö, lomamatka jne) loppuivat ja näppis piti kaivaa esiin.
Tähän saakka työ on edennyt suorastaan yllättävän tuskattomasti, tosin tästä saanen kiittää perfektionismin puutetta ja yleistä itsekritiikittömyyttä: Eilistä lukuun ottamatta olen kirjoittanut melko tasaisesti vauhdissa pysymiseen vaadittavat 1670 sanaa päivässä, nyt saldo on 13352 sanaa mutta viikonloppuna on tarkoitus pitää pidempi kirjoitusrupeama. Lisäksi keksin varsinaisen juonen romaaniin vasta lauantai-iltana, joten voitte kuvitella millaista sötöstelmää alku on.
Vaikka sanoinkin, että kirjoittaminen on sujunut yllättävän tuskattomasti, ei homma kuitenkiaan ihan helppoa ole ollut: Huomaan, että dialogin, oikeastaan minkäänlaisen dialogin, kirjoittaminen on älyttömän vaikeaa, roolihahmoni vaan haahuilevat ympäriinsä eivätkä aina ihan tiedä mitä tehdä kun tapahtumia ei ole suunniteltu etukäteen kohtaus kohtaukselta, ihmettelen vähän itsekin kuinka roolihahmojeni juonikaaret lopulta nivoutuvat yhteen, mietin miten paljon hauskoja juttuja kirjaan kannattaa yrittää ujuttaa... Mutta silti, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen projekti! Lounaskeskustelut saavat myös ihan uusia sävyjä, kun niitä yrittää tarkkailla ihmisten ryhmädialogin tarkkailemiseen.
Hyviä vinkkejä NaNoWriMon selättämiseen saa ainakin Maijan ilmestyksistä. Muistaakseni NaNon sivuilta lukemani hyvä vinkki on mielestäni myös se, että kannattaa heti ottaa se asenne, että tässä nyt kirjoitetaan kirja kuukaudessa, sujui tai ei, vain yrittämään tai kokeilemaan ei kannata lähteä. 1670 sanan kirjoittaminen ei vie pitkään jos tietää mitä on tekemässä, noin tunnin. Yleensä minulla on kuitenkin mennyt pidempään. Wordini päätti kerran lopettaa projektini tukemisen lopettamalla tallentamisen kokonaan (!) mutta onneksi Google docs, Texturi jne ovat olemassa ja koneen uudelleenkäynnistys auttoi ongelmaan.
Sen verran voimia kirjoittaminen on kuitenkin vienyt, että olen lukenut tosi vähän: Kristina Carlsonin William N. päiväkirjan lainausaika on uhkaavasti lopussa, mutta aion kyllä silti taistella sen vielä loppuun.
Peukut tälle! Minäkin olen välillä haaveillut tähän osallistumisesta, mutta haaveeksi on jäänyt. :)
VastaaPoistaSullahan menee hyvin! Mahtavaa :)
VastaaPoistaUpeaa!
VastaaPoistaOnnea projektin kanssa! :)
VastaaPoistaHienoa! Minäkin olen haaveillut osallistumisesta tähän teemakuukauteen, mutta koskaan en tunnu ehtivän. Ehkä ensi vuonna. ;)
VastaaPoistaWilliam F. kannattaa lukea.
Wau, kuulostaa tosi kivalta idealta! Ja paljon olet jo kirjoittanut - onnea urakkaan!
VastaaPoistaHienoa ja tsemppiä! Itse osallistuin KaNoNiKu projektiin viime tammikuussa, jossa kirjoitettiin siis novelli kuukauden aikana. On välillä virkistävää vain kirjoittaa, vaikka lukeminen jää vähemälle, kuten totesit. Miksi aina lukea mitä muut kirjoittavat, kun on niin hauskaa kokeilla kirjoittaa itse! Ja tuo dialogin tarkkailu: bussissakin jaksaa ihan toisella tavalla kuunnella ihmisten höpinöitä, kun miettii samalla miten niitä voisi soveltaa omassa tekstissään ;)
VastaaPoistaKiitos kaikille! Toivottavasti en julistanut hyvää kirjoitustahtia liian aikaisin, luulen että tämän viikonlopun jälkeen sitä vasta aletaan naisesta ottamaan mittaa...
VastaaPoistaHei Tessa ja mahtavaa! Minäkin tästä haaveilin, mutta siihen se sitten jäikin. Marraskuu ei vaan sytytä, no katsotaan ensi vuonna...
VastaaPoistaVirtuaalinen hatunnosto sinulle :)
VastaaPoistaIhan mahtava projekti! Tällaista vois todellakin joskus kokeilla :)
VastaaPoista