Kirjan nimi: Metsäjätti
Kirjoittaja: Miika Nousiainen
Kustantaja: Otava
Julkaistu: 2011
Sivuja: 260
Mistä minulle: Kirjasto, varaamalla
Julkaistu: 2011
Sivuja: 260
Mistä minulle: Kirjasto, varaamalla
Kritiikkiä satelee
Kirjoitin aluksi todella tulikivenkatkuisen luonnoksen, mutta luettuani sen vielä kerran läpi, päätin silotella sitä hieman. Ei tämä kirja nyt ihan paska ollut, mutta... Kirjan taso ei vastannut huimiin odotuksiini ja pienet tarkistelut olisivat olleet kirjailijalta paikallaan. Pettymystä lisää vielä se, että monen bloggaajakollegan arvioita luettuani olin aika varma, että kirja ei olisi ainakaan huono, mutta kyllä se nyt jonkin henkisen riman onnistui alittamaan.
Juoni: Antakaas kun selitän...
Kirja kertoo kansantaloudellisesti suuresta aiheesta pienten ihmisten kautta. Iso paha yritys, Metsäjätti, toimii pienessä, siitä täysin riippuvaisessa junttilassa, Törmälässä. Asettelu hyvä-paha, kapitalisti vastaan pieni viaton ihminen, on hyvin voimissaan.
Törmälässä kasvanut, sittemmin Metsäjätin pääkonttoriin työllistynyt Pasi saa tehtäväkseen lähteä Helsingistä törmälään "tehostamaan toimintoja". Ja yllätys yllätys, arvatkaas miten siinä käy?
Perspektiivi ohoi? Oho, hukassa.
Se, mikä minua eniten risoi, on koko kirjasta välittyvä selvä kuva siitä, että Nousiaiselta puuttuu kaikki se laajemman perspektiivin asiantuntemus jota edes vähän kirjaan ripottamalla kirja olisi saanut jonkinlaista uskottavuutta. Nyt "ensimmäinen päähenkilö", Pasi ajattelee ihan samoin kuin tehtaan rivityöntekijä, joka on ollut käyttelemässä paperikonetta koko ikänsä. Jauhaa samasta kyseisen tehtaan kannattavuudesta ja siitä, miten paikkakunta on tehtaasta riippuvainen. Ajatus siitäkin, että tehtaan tehostamissuunnitelmia yritettäisiin viedä eteenpäin lähettämällä yksi kauppatieteilijä kiertelemään tehdasta ja tuijotelemaan koneita ja heittelemään ehdotuksia pääkonttoriin on niin absurdi, että naurattaa niin paljon että tekisi mieli kieriä lattialla.
Tervetuloa Törmälään
Lisäksi paikkakunta kuvataan sellaiseksi junttilaksi, että kukaan ei taatusti vahingossakaan haluaisi sinne jalallaan astua. Paikkakunnalla asuu vain tyhmiä, elämäänsä juuttuneita ja loppujen lopuksi pulloon tarttuvia ihmisiä. Välillä kuvausta Törmälästä lukiessa melkein miettii, ansaitsisivatko moiset patalaiskat koko tehtaan lopettamisen. Muta hetkinen, tuo nyt ei varmaan ollut kirjailijan tavoitteena? Vain Pasin paras kaveri, toisena kertojanakin käytetty Janne esittää jotain älyllistä toimintaa. Liioittelu on ihan ok, mutta kaikkea ei kannattaisi jättää noin yksiulotteiseksi, varsinkin kun aineksia oikein hyvään kirjaan olisi ollut käsissä jos juonta ja ideaa olisi viitsinyt vähän jalostaa.
37 tai 27, mitä näitä vuosia nyt on...
Yksi eniten minua ärsyttävistä kirjan piirteistä olikin sen outo huolimattomuus. Esimerkiksi Pasi kuvataan 37 -vuotiaaksi. Koska Pasi meni opiskelemaan heti lukion (huom lukion, ei armeijan) jälkeen, tämän opiskeluajat sijoittuivat n. 19-25 ikävuoden välille. Siitä huolimatta tämän opiskelukaveri, nainen, mutustaa aivan Pasin opiskelujen alkuaikoina opiskelijaruokalassa pestoa ja vuohenjuustoa ja kertoo sen lempiruuakseen. Ööö, olisiko ajantaju vähän pettänyt vai onko kauppakorkeakoulu ratsastanut ruokamuodin harjalla jo noin kauan sitten? Pasin vaimon Emilian kuvataan noudettavan tyypillistä
kauppakorkea-naisen stereotypiaa, eli "kolme vuotta opiskelun jälkeen
töissä ja sitten lapsi". Emilia on aloittanut opiskelun hyvin samaan
aikaan kuin Pasi, on siis myös n. 37 vuotias ja on stereotypian mukaisesti nyt saamassa lasta kolmen vuoden töissä olon jälkeen... Ei nyt oikein täsmää. Jossain kohtaa Pasi ja Janne pelasivat jo lapsina tietokonepeliä (vaikea uskoa että niitä jo silloin niin laajassa jakelussa olisi ollut...). Pasin käydessä kunnanjohtajan luona hänen päivänsä sujuu omituisesti: Aamulla kunnanjohtajan juttusille, näennäisesti lyhyt keskustelu ja onkin jo iltapalan aika.
Toiset on tykänneetkin
No, tähän minulla ei enää juuri ole lisättävää. Voisi olla ihan kiva kirja siis, mutta kun ei vaan ole. Aika hyvin tätä taitaa olla kuitenkin myyty, joten onnittelut Nousiaiselle vain siinä mielessä.
Tästä tekstistä ei nyt kuitenkaan tullut kovin positiivissävytteinen, mutta kirjailija on jo nauttinut niin monesta ihailevasta kommentista, että ehkä tämä tuo nyt sitä tasapainoa. Ja olen minäkin montaa kirjaa viimeaikoina kehunut, niinh! Niitä positiivisiempia kommentteja voi lukea vaikka seuraavista blogeista:
kirjahamsteri, Noora Valkoinen, Luettua / Sanna, Hanna,
Ilselä, Mari A., Joana, Susa P. , anni.M, Norkku, Kirjakolo, Nora, Arja, ja Jori
Ilselä, Mari A., Joana, Susa P. , anni.M, Norkku, Kirjakolo, Nora, Arja, ja Jori
Ah! En ole lukenut tätä, mutta olisin voinut kirjoittaa myös suosiota saaneesta Vadelmavenepakolaisesta samoin. Eiku... Mähän kirjoitinkin! Eli ei siis kannata tarttua tähänkään...
VastaaPoistaNo mä kuulun niihin, jotka tykkää Nousiaisesta. Stereotyyppisiä ihmiskuvia Nousiaisen tekstissä kyllä on. Nielin ne siihen asti, kunnes kaikki pikkukaupunkilaiset olivat juoppoja. Myös se, että ainoa tapa olla sivistynyt oli opiskelut tai ainakin halu opiskella oli vähän liikaa. Muut stereotyyppisyydet katson kuuluvaksi tähän suomalaisen humorismin piirteisiin.
VastaaPoistaItse pikkukaupungista, junttilasta, kotoisin olevana, voin kyllä allekirjoittaa sen, että pikkukaupungista on vaikea kirjoittaa niin, että sinne haluaisi mennä.
Sen verran annan kirjailijalle synninpäästöä, että nykyisten 37-vuotiaiden lapsuudessa oli tietokonepelejä, ahkerassa käytössä vieläpä.
VastaaPoistaMä luin Vadelmavenepakolaisen ja totesin, etten taida Nousiaista enempää lukea. Luettuani arviosi, pysyn vielä vankemmin päätöksessäni. :D
VastaaPoistaJaaha, en ollutkaan ainoa. Minuakaan ei oikein sytyttänyt ja olen ihmetellyt itsekseni kirjan saamaa ylistystä myös blogimaailmassa. Mutta näinhän se on: eri lukijat tykkäävät eri asioista.
VastaaPoistaMinä ärsyynnyin kieleen ja stereotypioihin myöskin, samoin juoneen. Kerrasta en usko siitä huolimatta Nousiaisenkaan kohdalla. Rimminen on osoittanut minulle tärkeän oppirahan omasta ennakkoluuloisuudestani.
Aina ei voi tykätä. Hyvin perustelit, sen ettet tykännyt.
Hih, mainio juttu! Itse tykkäsin kirjasta (en valtavasti mutta tykkäsin kumminkin), mutta perustelusi ovat vaikeasti kumottavia. Taisin kai ottaa tämän enemmän tyyliteltynä kuin vakavana kuvauksena...
VastaaPoistaTotta kai kaikki kauppatieteilijät syö rucolaa ja kaikki pikkupaikkakunnilla ovat juoppoja! (hik) :D
Minulle se lopun pliisuus oli suurin pettymys tässä. Noin niin kuin moraalisatuna Hämäläisen Erottaja osui lähemmäs ajan henkeä!
Tämän lukeminen hykerrytti. Itsehän en ole lukenut Nousiaiselta mitään. Mutta arvostan punnittua mielipidettäsi sen verran, että veikkaan ettei minunkaan sittenkään kannata tähän tarttua, vaikka aihe houkuttelisi.
VastaaPoistaEpäuskottavat työelämäkuvaukset ja epäloogiset hyppäykset kellonajoissa tai vuosien vierimisessä syövät kyllä äkkiä uskottavuuden niiltä paremmiltakin aineksilta.
Morre: Haa, nyt sun Vadelmavenepakolaisarviota metsästämään!
VastaaPoistaMari A.: Joo, pikkukaupunkilaiset = juopot on kuitenkin vähän ikävästi sanottu. Ja ei ihan oikeasti edes totta. Samoin tuo, että "jos ei ole käynyt kouluja = auttamattomasti törppö" oli tosiaan myös aika ikävää. Minusta ei tosiaan Nousiaisen ystävää tullut, mutta kaikistahan ei vaan voi tykätä. Minä kai sitten olen niin pieneltä paikkakunnalta (ei tosiaan lasketa edes kaupungiksi) kotoisin että nyt muualla asuneena keksin siitä kyllä paljon hyviä puolia :).
Jori: Mitä ihmettä? No on toki ihan mahdollista, ja kun vähän alkaa mennä kritiikki päälle, alkaa toki helposti epäillä kaikkea. Mutta tuota en kyllä ilman lausuntoasi olisi uskonut. Videopelit ehkä, mutta tietokonetta en. Paitsi nyt on pakko :)
Jossu: Minulla oli Vadelmavenepakolainen joskus "ehkä" -listalla, mutta nyt putosi kyllä pois. Plops...
VastaaPoistaValkoinen kirahvi: Joskus näinkin! Edelleen tosin olen aika tositosi varma, että esimerkiksi siitä Kätilöstä pidän, ihan vaan muiden arvioiden perusteella. Tähän oli semmoinen pieni epäilys alusta asti.
Booksy: Se on kyllä totta, aika kamalaa inhorealismia (tai jotain) tästä olisi voinut tulla jos kaiken olisi kirjoittanut ihan kirjaimellisesti. Toisaalta taas, olisi tästä voinut vähän isommankin ajankuvan rakentaa. Minä olin lopussa jo sen verran leipääntynyt, että loppu ei enää haitannut :D. Niin ja, pääsen muuten tässä lähitulevaisuudessa Erottajan kimppuun, kaveri lupasi lainata, jee!
Salla: No hyvä! Tässä tulee kyllä taas ilmi se, että kirjailijoina saisi olla enemmän muitakin kuin niitä, jotka ovat olleet vain kirjailijoita tai korkeintaan myös toimittajia. Ainakin jos kirjoittaa jostain muustakin. Tai ainakin tuttavapiiriin olisi hyvä kuulua iso läjä muitakin. Kaikkia maailamn ammatteja ei toki itse ehdi kokeilla, mutta nyt vähän puuttui perspektiivi.
Hauska arvostelu:) Kirjasta en ole edelleenkään kiinnostunut, hauskaa että muutkaan eivät aina lämpene kotimaiselle kirjallisuudelle:D
VastaaPoistaEn ole lukenut Metsäjättiä, mutta olen kyllä miettinyt pitäisikö sille antaa mahdollisuus. En lämmennyt Vadelmavenepakolaiselle eikä Metsäjätin aihekaan saa innostumaan. Sinänsä harmi, sillä jostain syystä haluaisin pitää Nousiaisen kirjoista... Näiden molempien kirjojen hehkutus on saanut minut jo ihmettelemään mikä minun lukuaivoissa mättää kun koen ne ihan erillä tavalla, mutta niinhän se on että kaikki ei sovi kaikille...
VastaaPoistaSonja: Kiitos, ja kyllä, toisaalta ihan mukavaa tämä kirjamaun rajautuminen, vaikkakin sitten pikku hiljaa :)
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä: no kyllä tuossa ainakin aika hyvä lukematta jättämisperustelut on kasassa :D.
Hahaa, tätä oli hauska lukea, vaikka minä (uskallanko sanoa) rakastin tätä kirjaa. Toki henkilöt olivat voimakkaan stereotyyppisiä, mutta koska Nousiainen jatkoi valitulla linjallaan koko kirjan, se muuttui lopulta minun silmissäni positiiviseksi. Ja pikkupaikkakunnalta kotoisin olevana täytyy sanoa, että jotain tuttua tavoitin, vaikka Törmälä toki voimakas karikatyyri olikin :)
VastaaPoistaHauska arvio. :) En ole kirjaa lukenut, mutta pakko vahvistaa Jorin kommentti tietokonepeleistä 1980-luvulla. Commodore-64 ja sitä ennen Atarit (jollaisella nyt 38-vuotias mieheni aloitti lapsuudessaan ohjemoimisen). Meillähän oli tietotekniikkaa ihan oppiaineenakin koulussa. ;)
VastaaPoistaJa meidän savolaisella pikkupaikkakunnalla oli 1990-luvun alussa kotitalousoppilaitos. Muistan, miten sen oppilaat (entiset yläasteen luokkakaverini) kokkasivat ihmeellistä uutuutta: pestoa. Että jos savolaiset emäntäkoulun oppilaat, niin tottahan nyt kauppatieteilijät vielä aikaisemmin!
Minä olen pitänyt kovasti Nousiaisen aikaisemmista kirjoista ja haluan lukea tämänkin.
T. Lumiompun Katja nyt anonyymina
Amma: Se minunkin on sanottava Nousiaisen kunniaksi, että valittu linja piti. Ja se on hyvä.
VastaaPoistaKatja: Vitsi, minulla on tämä lähi(sosiaali)historia selvästi ihan kadoksissa! Hyvä kun sinäkin vahvistit tämän tiedon, olen selvästi saanut nousias-angstin päälle ja sitten alkanut tipautella miinuksia sinne ja tänne. Tuo pestokin kyllä nyt vähän yllätti. Huh.
Mitäää? Toissapäivänä sain Metsäjätin luettua ja rakastuin siihen kyllä ihan täysin, samoin kuin Vadelmavenepakolaiseenkin. Tokihan Törmälän junttius meni välillä "hieman" yli, mutta niinhän meni Vadelmavenepakolaisen juonikin. Ja pienessä metsäteollisuuspikkukaupungissa kasvaneena voin sanoa, että paljon oli kyllä todentuntuistakin ;).
VastaaPoistaKevlarsoul: Kiitos kommentista, taisin osata bogiisi nyt ensimmäistä kertaa :). Minä en ole lukenut Vadelmavenepakolaista, osin vähän siksi kun tosi moni on sanonut, että aihe kyllä toimii kirjan alun mutta lässähtää sitten.
VastaaPoistaEn tiedä, miksi tuo junttiuden kuvaus teki niin surumieliseksi. Siinä, missä sitä alleviivattiin, kaikki hyvät asiat tunnuttiin jotenkin tarkoituksella unohdettavan.