Snif. Olin kyllä osannut aikaisemmista arvioista ja jo ihan kirjan nimestä päätellä, että Ennen kuin kuolen ei ole mielialaa nostattava hupiteos. Päinvastoin. Kirjassa on kuvattu ("vähän turhankin") tarkasti, miltä tuntuu tietää kuolevansa 16 vuotiaana kun on elämänsä neljä viimeistä vuotta - näin 24 -vuotiaan perspektiivistä katsottuna koko elämänsä - sairastanut leukemiaa.
Tessa ymmärtää, että aikaa ei ole juuri jäljellä, hän ei voi elää "sitten kun" -maailmassa. Jotta elämässä ehtisi tehdä edes jotain, tai jotta voisi edes tuntea elävänsä, hän laatii listan asioista, jotka haluaa tehdä ennen kuin kuolee. Listan kohtien toteuttaminen vaatii lain rajojen ja etenkin isän ymmärryksen uhmaamista ja ylittämistä. Tukena on kuitenkin enimmäkseen vuotta vanhempi ystävä Zoey. Myös Tessan sairauden varjossa kasvanut pikkuveli Cal on usein lahjottavissa auttamaan kepposissa.
Kirja saa tuntemaan uudestaan sen, millaista oli olla 16, millaista oli kun elämässä ei ollut vielä joutunut juuri tekemään päätöksiä ja toisaalta päätäntävaltaa ei vielä ollut itsellä. Kirja saa tuntemaan kiitollisuutta siitä mitä on saanut, ja toisaalta pelkoa ja surua. Jossain taustalla kummittelee ymmärrys siitä, että oma oleminenkaan ei ole ikuista eikä kenenkään pitäisi elää "sitten kun" maailmassa. Mikä on itselle tärkeää, niin. Kuinka sovittaa elämä, kun pitäisi elää kuin viimeistä päivää ja opiskella kuin elisi ikuisesti.
Kirja saatteli siis sen verran syvällisiin mietteisiin, että ennen illallisvieraiden saapumista taidan tarvita muutaman luvun hyllyyn hamstrattua Himoshoppaajaa tai uusinta Remestä. Remes tarttui mukaan eilen, kun Lappeenrannan "Muodin yössä" kaupat olivat ruhtinaallisesti auki 21 tai jopa 23 saakka, joten työssäkäyvillä ihmisilläkin oli tarpeeksi aikaa rynnätä tuhlaamaan rahojaan jopa ravintolaillan päätteeksi. Remekset meillä tulevat perinteisesti aina huolella luetuiksi, vaikka aina sen luettuani valitankin miten kirjat toistavat toisiaan. No, minun lisäkseni kirjalle on ihan perhepiirissä kolme muutakin varmaa lukijaa joten hukkaan ostos ei varmasti mene.
Tämä onkin ollut mielenkiintoisten kirjojeni listalla pitkään... Niinkuin moni muukin :) Mielenkiintoista lukea myös sinun kommenttisi kirjasta!
VastaaPoistaKiva että siitä oli iloa :). Suosittelen kyllä ehdottomasti, tosin ei silloin kun kaipaa huvitusta tai etäännystä omasta elämästään.
VastaaPoistamulle uuttaa..
VastaaPoistamoi!
VastaaPoistahuomasin sun kommentoineen inhimillinen turhamaisuus -blogiin tosta tigin kuivashampoosta ja sen itestään tyhjentymisestä! Joten sitä koskien: purkkiin jää ylimääräistä painetta, kun käytön vuoksi täytyy ravistaa - joten sen on pakko päästä purkautumaan jotenkin. Ja useimmiten se ilmentyy juuri purkin tyhjenemisellä kun tuote jää pullon sisälle "klöntiksi". Helpoiten ongelman välttää, kun käytön jälkeen ottaa pullon suuttimen kokonaan pois (sen valkoisen osan siis), lähtee ihan pienellä repäisyllä/kun alle laittaa esim pinnin ja nostaa. Näin ollen turha ilma pääsee vapaasti pois kuitenkaan purkkia tyhjentämättä :)
Itelle meinaan kävi ekalla kerralla ihan sama homma: pullo tyhjeni itekseen kaapissa!
Hannele: Suosittelen kyllä tutustumaan!
VastaaPoistaElina: Kiitos, kävinkin kommentoimassa siun blogiin :).