M. J. Harrisonin Elonmerkit tarttui kesällä kirjakaupan alelaarista mukaan. Oikeastaan LIKE:n scifi -sarjassa julkaiseminen on pientä huijausta, kirja ei nimittäin ollut erityisen Scifi.
Kirja tuntuu sijoittuvan joko hieman eri tavalla kulkeneen historian jälkeiseen nykyhetken Lontooseen tai jonnekin vähän matkan päähän tulevaisuuteen. Elonmerkkien päähenkilöt tylsistyvät, vaikka toimivat lain rajamailla, eivätkä ole tyytyväisiä, vaikka heillä ei suoranaisesti pitäisi olla valittamista. Leipä hankitaan hieman epämääräisellä lääketeknologiayritysten ongelmajätteiden kuljettamiselle välillä Itä-Eurooppa - Lontoo. Haaveita on, mutta jotenkin niiden saavuttamisesta ei tule mitään ja haaveet tavallinen elämäkin tuottaa ongelmia.
Kirja oli tummasävyinen ja hieman ahdistava, vaikka juoneen ei varsinaista uhkaa sisältynytkään. Teemana nousi jollain tavalla esiin ihmisen vastuu itsestään ja onnellisuudestaan olosuhteista välittämätää: Olosuhteet voivat helpottaa onnellisuutta, mutta onnettomuuteen on helppo vajota tilanteessa kuin tilanteessa.
Kirjan mielenkiintoisin idea oli kauneuskirurgian vieminen pidemmälle eräänlaiseksi geenimanipulaatioksi, jolla saa vaikka itsensä kasvamaan täyteen sulkia jos haluaa. Tapahtukoohan tämä vielä oikeasti?
Suomennosta täytyy kehua sujuvaksi, kieli oli sujuvaa ja kirja oli ilahduttavan nopealukuinen. Mietittäväksi jäi, mikä erottaa nykymaailman kirjailijan kuvaamasta tasosta ja miten samanlaisia ihmisten ongelmat ja tunteet ovat ympäristöstä piittaamatta. Ihan vuoden top 5, tai itse asiassa edes top 10 -listalle kirja ei kuitenkaaan onnistu kipuamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!