"Kirjallinen taidonnäyte" Die Welt
"Olisivat lisänneet siihen, että myös hauska, fiksu ja helppo lukea" Aamuvirkku yksisarvinen
Kirjan nimi: Maine
Kustantaja: Tammi (Keltainen kirjasto)
Julkaistu: 2009/2011
Sivuja: 175Mistä minulle: Kirjasto
 |
| Kuva tammi.fi |
Jos olisin lukenut Maineen ennen Globalia -äänestystä, se olisi taatusti ollut suosikkilistallani, kirja oli yllättävän tyrmäävä lukukokemus!
Lainasin Maineen, koska se oli asetettu kirjastossa houkuttelevasti esille. Ajattelin jo vähän jatkuvaa myös maailmanvalloitus -haastetta, ja tietenkin tämän vuoden Ikkunat auki Eurooppaan -haastetta.
Maine on oikeastaan kokoelma novelleja, mutta toisaalta novellit muodostavat niin yhtenäisen tai oikeastaan eri suunnista katsellun tarinan, että voidaan hyvin puhua romaanista. Aiheena ovat identiteetti, yksityisyys ja modernin viestintätekniikan vaikutus näihin. Samat henkilöt saavat eri novelleissa tai kappaleissa erilaisia rooleja.
Kirjan takakanteen on tosiaan painettu Die Weltin kommentti "Kirjallisesta taidonnäytteestä". Valitettavasti tuon kaltaiset kommentit - varsinkin vakavalta saksalaiselta lehdeltä - saavat minut yleensä joko haukottelemaan tai kiertämään kirjan raskassoutuisuuden pelossa mahdollisimman kaukaa. Nyt otin kuitenkin lähinnä pienen sivumäärän ja jännältä kuulostavan aiheen kannustamina riskin. Ja kyllä kannatti!
Kirja alkaa novellilla Ääniä, jossa päähenkilö saa vahingossa kuuluisan näyttelijän puhelinnumeron omaksi numerokseen. Karmaisevalla tavalla paras ja hauskin novelli on kuitenkin mielestäni Rosalie lähtee kuolemaan, jossa parantumattomasti sairas Rosalie lähtee kohti Sveitsiä eutanasia mielessään. Toisaalta myös Kuinka minä valehtelin ja kuolin oli yhtä hyvä kuin jo nimi antoi odottaa.
Vaikka kirja on monitasoinen ja siitä voisi uusilla lukukerroilla löytää yhä uusia kerroksia, se ei silti tyrmää huvitustakaan etsivää lukijaa vahvasta intertekstuaalisuudesta huolimatta.
Siinä se. On ihan mahtavaa löytää uusi kirjailija jolla on potentiaalia suureksi suosikiksi. Aion taatusti lukea myös Kehlmannin läpimurtoteoksen Maailman mittaajat. Pikaisen googletuksen perusteella sen ainekset, valistuksen ajan tiedemiehet ja maagisen realismin piirteet, kuulostavat todella houkuttelevalta yhdistelmältä. Jos kirjailijan taso on vakaa, voin pahimmassa hädässä sitten alkaa lukea niitä saksankielisiä, vielä suomentamattomia teoksia.
Vaikka kirjan ovat lukeneet ja siitä postanneet minua ennen ainakin Hanna, Minna, anni M., Maria/Sinisen linnan kirjasto ja Noora. Maine näyttä keränneen myös huomattavan paljon lehtikritiikkejä. Tunnustan silti, että kirjan kirjastossa bongatessani en muistanut siitä koskana kuulleenikaan. Kesällä blogeja tosin tulikin seurattua vähemmän kuin muulloin, ehkä siinä syy.
Maine kuulostaa sellaiselta, että siihen on pakko tarttua jossain vaiheessa vuotta. Kirjan rakennekin tuntuu sellaiselta, josta pidän.
VastaaPoistaMinulla on ollut vähän sellainen "on-off"-suhde tähän kirjaan kiinnostuksen suhteen ;)Uskon, että tulen tämän etsimään vielä tänä vuonna kirjastosta käsiini.
VastaaPoistaHauska kuulla, että tämä oli niin positiivinen lukukokemus! Minulla on Kehlmannin molemmat suomennetut hyllyssä, ja tästä Maineesta luin ekan novellin viime kesänä/syksynä, kun luin joka aamu yhden novellin eri kokoelmista. Se oli ihan hyvä, mutta se täytyy varmaankin lukea uudestaan sitten, kun luen myös loppukirjan, kun ne novellit kuitenkin siis liittyvät toisiinsa. :)
VastaaPoistaKatjan tapaan myös minä pidän yleisesti ottaen kokoelmista, joissa on ns. itsenäisiä, mutta yhteneväksi kokonaisuudeksi kuroutuvia kertomuksia.
Katja: Kannattaa! Vähän erilaista lukemista kuin valtavirta, mutta samaan aikaan yllättävää ja huoliteltua. Tykkään :)
VastaaPoistaSusa: Suosittelen, ei edes vie mahdottomasti lukuaikaa, kun Keltaisen kirjan täydellinen taitto on yhdistetty kohtuulliseen sivumäärään :)
Karoliina: Oi vou, mahtavaa että olet saanut jo molemmat. Tämä kokoelma kannattaa todella lukea kerralla, mutten sisäiset linkitykset voivat jäädä vähän hämärän peittoon. Tekisi oikeastaan jo nyt mieli lukea Maine uudestaan, niin voisi miettiä tarkemmin alussa esiintyneitä henkilöitä joiden rooli myöhemmin kasvaa. Toivottavasti pääsen pian lukemaan sinunkin kommenttisi tästä :).
Hauskaa, että @aamuvirkku yksisarvinen löysit Maineesta huvitusta. Minustakin se oli viihdyttävä, erittäin hyvällä tavalla. Sujuva, hienosti etenevä novellisetti tutuista aiheista.
VastaaPoistaAjatuksiani Maineesta http://keltainenkirjasto.blogspot.com/2012/04/henkilollisyyden-kierratyskeskus.html
Littera: Tämä oli tosiaan jännällä tavalla viihdyttävä:)
VastaaPoista