Vladimir Nabokov: Lolita

Huhhuh. Blogissa on ollut hiljaista, mutta se johtuu vain siitä, että olen lukenut paljon ja nyt postausvuoroaan odottamassa on kokonaiset neljä kirjaa ja postausaiheita on muutenkin oikein jonossa. Tässä kuitenkin ensimmäinen kommentti selätetystä kirjakasasta ja kirja, joka lymyili lainattujen pinossa kotonani niin kauan, että tavoitin uusimisrajan maksimikynnyksen. Krhmh.  

 Kirjan nimi: Lolita

Kirjoittaja: Vladimir Nabokov

Kustantaja: Gummerus
Julkaistu: 1955/1959/2011 (alkuperäinen, ensimmäinen suomennos, uusin painos)
Sivuja: 384
Mistä minulle: Kirjasto 

Kyllä, kuva on esiintynyt blogissa aikaisemminkin.

 Lolitan aihe on varmaan monelle tuttu: Kirja kertoo keski-ikäisen, Humbert Humbert -nimellä esiintyvän miehen rakkaudesta 12-14 vuotiaaseen Lolitaan, Dolores Hazeen. Humbert on ollut jo pitkään viehtynyt lapsen ikäisistä tytöistä. Lolitan seuraan hän sujahtaa liehiteltyään tämän äitiä, joka kuitenkin kuolee jo muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen. 

Kirja keskittyy kuvaamaan Humbertin ja Lolitan yhteiseloa ja matkoja halki Pohjois-Amerikan. Humbert riutuu rakkaudesta, Lolita osittain kai antaakin käyttää itseään hyväksi milloin minkäkinlaista palkkiota vastaan. 

Pedofiliaa kuvaavan kirjan voisi kuvitella olevan äärimmäisen kammottava ja ällöttävä, mutta minun mielestäni Lolita ei ollut päällimmäiseltä tunnelmaltaan ällöttävä tai kammottava vaikka päähenkilö äärimmäisen epämiellyttävä onkin. Omituinen, aiheen kanssa ristiriitainen tunnelma syntyi varmasti Nabokovin erittäin omaleimaisesta tyylistä ja Lolitan oikkujen kuvaamisesta. Humbert ei välttämättä olekaan suhteen ainoa hyväksikäyttäjä. 

Nabokov on kiistämättä erittäin, erittäin taitava kirjoittaja. Välillä hieman venytetyiltäkin tuntuvat kuvailut avaavat kirjan maailmaa ja kertovat jotain Humbertin yksinäisestä oman päänsä sisällä tapahtuvasta riutumisesta. Kaikki kuvaus tapahtuu tietenkin Humbertin kokemuksen ja tuntemusten läpi, onhan hän kertoja, ja yksipuolinen kuva välittyykin lukijalle hyvin.

En silti ihmettele, että kaikki eivät taatusti pidä kirjasta, tai että se kiellettiin heti ilmestymisensä jälkeen. Ehdoton klassikko tämä silti on, ja hyvin erilainen kuin suurin osa maailman muista koskaan kirjoitetuista kirjoista. 

Jonkinlaiseen hämmentävään välitilaan tässä silti jäi. Oi, onneksi en vieläkään anna kirjoille tähtiä :). 

Tämän kirjan kohdalla suosittelen tavallistakin enemmän lukemaan myös muiden mielipiteitä siitä, ainakin Sallan, Kirjapedon, Morren ja Kaikki mitä rakastin -blogin Eevan.