Kirjan nimi: Vieras kartanossa
Kirjoittaja: Sarah Waters
Kustantaja: Tammi, keltainen kirjasto
Julkaistu: 2009/2011 (alkuperäinen/suomeksi)
Sivuja: 594
Mistä minulle: Kirjasto
Mistä minulle: Kirjasto
 |
| Kuva Wikipedia.fi |
Miksi, mitä, missä?
Blogistanian Globalia -kilpailun jälkihuumassa minunkin oli tietysti hyökättävä palkinnon saaneen kirjan kimppuun. Psykologinen kummitus- ja salapoliisikertomus brittiläisessä kartanossa, vähän sen ajan jälkeen, johon uusin sarjasuosikkini Downton Abbeykin sijoittuu, kuulosti tietysti äärimmäisen houkuttelevalta.
Vieras kartanossa kertoo siis 1940 -luvusta Englannin maaseudulla. Sodat ovat repineet yhteiskuntarakenteet rikki, ja entinen eliitti löytää itsensä talousvaikeuksista rapistuvista kartanoista. Tilojen kunnossa pitäminen ja päivittäinen elämä olisi hoidettava niukan palvelusväen turvin, eikä mahtisukujen rooli uudenlaisessa maailmassa tunnu olevan selvä oikein kenellekään - vähiten yhdelle näistä suvuista itselleen.
Kirjan päähenkilö on lääkäri, tohtori Faraday. Työnsä kautta hän tutustuu Hundreds Hallin kartanoon ja sen asukkaisiin. Kartanon väellä ei mene hyvin, se on selvä. Faradaykaan ei oikein ymmärrä, mistä asukkaiden kurjuus johtuu, mutta kietoutuu tapahtumiin ja pääsee niihin osalliseksi ehkä enemmänkin kuin haluaisi.
Tarinaa voi nopeuttaa paitsi editoinnilla, myös kirjamisella...
Ihan ensiksi: Kiitos sille, joka on keksinyt Keltaisen kirjaston täydellisen sivujen taiton: Sivut ovat juuri sopivan kapoisia ja teksti juuri sopivan kokoista. Törmäsin näihin kiitoksiin jossain muuallakin, mutta tämmöisen ulkokirjallisen seikan tärkeys todella korostuu Vieras kartanossa -kirjan kaltaisten pitkien mutta periaatteessa nopealukuisten opusten kohdalla.
Vieras kartanossa ei siis mielestäni ole ylipitkä, vaikka siinä onkin paljon sivuja. Silti tarina tuntui lähtevän kunnolla liikkeelle vasta kirjan puolivälin paikkeilla. Koska luin Vieraan kartanossa harvinaisen tiiviiseen tahtiin, en ärtynyt alun hidastempoisuudesta. Jos en olisi nauttinut kirjaa kunnon haukkaisuina, alun pitkä tarinan petaaminen olisi voinut häiritä.
Kummituksia kirjassa on tosiaan vain nimeksi, eikä se missään tapauksessa ole kauhugenreä. Mieleen tulee minullekin vähän Diane Setterfieldin erinomainen Kolmastoista kertomus, josta pidin kyllä vielä enemmän kuin Vieraasta kartanossa.
Puuttuikohan vielä jotakin?
Kirja on siis oikein mainio, mutta ihan vähän jotain lisätwistiä jäin vielä kaipaamaan. Yllätyksiä on, mutta ei nyt ihan sykähdyttävästi. Kirjan olisi voinut laskea käsistään enkä oikein tiedä, miten pitkään muistan sen vielä lukemisen jälkeen. Lukemisen arvoinen, kyllä, vuoden käännöskirja, en ole ihan varma.
Kirja on luettu niin monessa muussakin blogissa, että laiskuuksissani en ala nyt linkkejä listaamaan, mutta kirjan jo lukeneita tai juonispoilereita kaipaavia suosittelen kurkkaamaan Järjellä ja tunteella -blogin juonikeskusteluun. Jatkossa vastaavanlaisia juonien ruotimisia tulee löytymään muuten myös blogista Juonittelua.
Kiva että luit tämän :) Tässä oli tosiaan paljon yhtäläisyyksiä Kolmanteentoista kertomukseen. Minun suosikikseni nousi Vieras kartanossa, ehkä siksikin että luin sen ensin. Hyviä kirjoja molemmat! Ja pisteet muuten taittomaininnasta. Nuo ovat tosiaan sellaisia asioita, joihin tulee yleensä kiinnittäneeksi huomiota vain, jos jokin on pahasti pielessä.
VastaaPoistaLuru: Aa, voi muuten olla, että kahdesta samantapaisesta kirjasta pitää enemmän ensimmäisestä :). Silti, hyviä kirjoja ehdottomasti molemmat. Ja toisaalta kirjojen hyvyys usein selviää vasta ajan kuluessa, en olisi Kolmattatoista kertomusta lukiessa arvannut, että näin vielä joskus parin vuoden jälkeenkin muistan siitä jotain tapahtumia vähän elokuvamaisina kohtauksina todella hyvin.
VastaaPoistaKiva taas lukea tästä kirjasta:) Tämä jäi minulle lukemisen jälkeen hyvin mieleen ja näin jälkeenpäin taidan tykätä tästä enemmän kuin ihan lukemisen jälkeen:) Ja pakko vielä sanoa, Downton Abbey on ihan paras! :)
VastaaPoistaMinusta tämä toiseksi lukemani Vieras kartanossa oli parempi kuin Kolmastoista kertomus, mutta ei tämä minullakaan Globalian ehdokaslistalle noussut. Tosi hieno kirja, muttei ihan ominta minua!
VastaaPoistaTaitto ja kannet ovat hienot. Ja Downton Abbey todellist tv-sarjojen aatelia. :)
Kiitos linkityksistä!
VastaaPoistaOi että kaipaisin taas jotain tämän tyylistä luettavaa!
Sanna: Haa, tuo, että pitää kirjasta pidemmän ajan päästä enemmän, on mielestäni yleensä laatukirjan merkki, tai ainakin vaikuttavan kirjoittamisen :). Kirjalle tuli ehkä vähän paineita, kun olin lukenut siitä jo niin monta postausta.
VastaaPoistaKaroliina: Kolmanteentoista kertomukseen tartuin ilman odotuksia, ehkä se tuntui paremmalta siksi? Tämäkin on tosiaan hieno kirja, ja vaikka periaatteessa olisin voinut kovastikin tykätä, niin... En tiedä. Downton Abbey on tosiaan ihan mahtava, katsoin ekan tuotantokauden päivässä :D. Jostain syystä muuten noita kaikenlaisia vanhoja brittikirjoja on minusta nyt kivempi lukea, kun mielessä on jotenkin tarkempi kuva siitä, millaiselta vaikka tuollainen vanha brittikartano oikein voisi näyttää :).
Susa: Nyt tuli mieleen, että yhdessä zürichiläisessä kirjakaupassa oli todella hyvin laitettu bestseller -kirjojen rinnalle esiin "voisit pitää myös näistä" -vaihtoehtoja. Jokaisen kirjan kohdalla oli ihan kunnon valikoima, ehkä 4-6 kirjaa. Olisi kiva jos sellaista esillepanoa olisi Suomessakin, ainakaan minä en ole vielä törmännyt. Ja hei, ehkä johonkin postaukseen, vaikka Juonitteluun, voisi koota listaa saman kaltaisista kirjoista?