Muistan ystäväni lukeneen Kamelianaisen yläasteen äidinkielenopettajan suosituksesta äidinkielentunnille. Ystävän mielipide kirjasta oli sitä tasoa, että vaikutuksille alttiin 14-vuotiaan mielessä kirja painui melkein 10 vuodeksi ”en lue” –listalle.
Kirja kuitenkin kuuluu mielestäni vähän sille ”pakko lukea” –listalle (vaikka ei ehkä kuitenkaan ”kaikki ovat lukeneet” –listalle), pohjautuuhan siihen monta näytelmää, ainakin yksi ooppera ja niin edelleen.
Kesällä kirja onnistui kuitenkin ponnistelemaan kirjastossa syliini ja parin uusimisen (Koen kirjastolainojen uusimisesta lievää moraalista huonoa omaatuntoa: Miksi ihmeessä lainasin niin paljon että en ehtinyt lukea? Ja veinköhän tämän kirjan lukumahdollisuuden nyt joltain muulta? Nyt en kyllä usko siihen, näin kirjan tuplakappaleita kirjastossa silloinkin kun se oli minulla, eli moraalinen krapula vähän helpotti) jälkeen kirja tuli luetuksi. Ja kyllä, ihan syystä!
Ensinnäkin, ihanaa lukea välillä jotain vähän historiallisempaa. Toiseksi, minusta on hyvä lukea välillä jotain muutakin kuin Suomessa/Briteissä/USA:ssa tuotettua kirjallisuutta. Lähestymistapa ja kieli on usein vähän erilaista ja yllättävää.
Kamelianainen kertoo siis kurtisaanin, Margueriten, ja tätä todella rakastavan Armandin suhteesta. Myös Marguerite on aidosti rakastunut Armandiin, mutta luonnollisesti kurtisaanin ja miehen suhde ei ole ihan helppo. Eivätkä naiset olleet varsinkaan 1800 –luvun seurapiireissä halpoja ylläpidettäviä (anteeksi karkea ilmaisu).
Kirja on surumielinen. Vähän lässytystä, paljon epävarmuutta. Runsaasti suuria tunteita. Surullinen loppu. Alakuloa. Analyysia ja ihmissuhteita. Mielenkiintoista lukea tällainen ”rakkausromaani” miehen kirjoittamana.
Tämä kirja kestäisi, ja ehkä jopa vaatisi, toisenkin lukemiskerran. Kuuluu kannattaa ehdottomasti lukea –luokkaan, vaikka se ei ollutkaan mielestäni erityisen mukaansatempaava. Se oli kuitenkin hyvä, eikä missään nimessä pitkäveteinen, klassikko.
Itsellä myös tuttu tunne tuo uusimisesta johtuva moraalinen huono omatunto. Myös silloin, jos palautan kirjan (bestseller, jota ei voi uusia) lukematta. Hmmh...
VastaaPoistaTuokin kirja taitaa löytyä listoiltani (jouduin mapittamaan ne, sain paljon siistimpään muotoon pari muovitaskullista listoja o.O), mutta ehkä lisään sen sinne silti, varmuuden vuoksi.
Hmm, ehkä pitäisi tehdäkin listoille jotain, etteivät ne vain kasvaisi :D
Minä hiljattain löytänyt useamman noita Dumasin kirjoja, elämänkerrankin.
VastaaPoistaMä olen lukenut tän kirjan joskus kauan sitten. Kovin vahvaa lukumuistoa tästä ei jäänyt. Muistan sentään kamelianaisen näppärän tavan käyttää 25 päivää peräkkäin valkoista kukkakimppua ja 5 päivää peräkkäin punaista kukkakimppua. Siitä vielä kirjoitettiin, että kaikki muka ihmettelivät tapaa.
VastaaPoistaKamelianaiseen viittailtiin ahkerasti Dostojevskin Idiootissa.
Dumas seniorin kirjat ovat enemmän mieleeni, Kolme muskettisoturia etunenässä.
Kirja löytyy kirjahyllystä, mutta on vielä lukematta. Kummallista, sillä tuohan kuulostaa hirmuisen hyvältä!
VastaaPoistaMiisa: Minä en ole uskaltanut edes lainata noita bestsellereitä... Muutenkin itselleni käy helposti niin, että vaikka menen "vain palauttaman yhtä", kuten eilen, tulen viiden kirjan kanssa takaisin.
VastaaPoistaHannelen kirja-paratiisi: Minä taas en ole lukenut Dumasta ollenkaan muuten, pitänee siis tutustua. Niin paljon kirjoja, niin vähän aikaa...
Salla: Tuo tapa tosiaan oli hieman erikoinen, mutta kuka nyt sitten haluaa tulla muistetuksi mistäkin... Ja kolme muskettisoturia tosiaan "pitäisi" lukea.
Emilie: No kyllä se mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen on, ja vaikka et pitäisikään, ajanhukka ei ole massiivinen :)
Tessa: sulle on tunnustus ja haaste. ;)
VastaaPoista