Zadie Smith: Nimikirjoitusmies

Ensimmäinen kosketukseni Zadie Smithin teksteihin oli lukion englanninkirjan kappale jossa oli pätkiä Valkoisista hampaista. Täytyy sanoa, että ensivaikutelma aiheesta kuin aiheesta on vähän negatiivinen, jos se tapahtuu oppikirjan kautta. Luin kuitenkin Valkoiset hampaat, kun Zadie tuohon aikaan tuntui muutenkin olevan aina ja kaikkialla.

Myöhemmin luin myös Kauneudesta, josta pidin itse asiassa Valkoisia hampaita enemmä. Kun kirjakaupasta löytyi viime talvena kirjailijan toinen teos, Nimikirjoitusmies naurettavaan 3 euron hintaan kovakantisena, lähti sekin kotihyllyyn. Lukuvuoron se kyllä sai vasta nyt.

Nimikirjoitusmies sijoittuu Valkoisten hampaiden tapaan vähemmistön keskuteen, nyt Lontoon juutalaisyhteisöön. Kirjan päähenkilö on Alex-Li Tandem, josta kasvaa nimikirjoitusmies eli nimikirjoitusten myyjä. Mukana seikkailevat myös samassa lähiössä kasvaneet Mark ja Adam. Nimikirjoitusten myynti ei tietysti ole mikään helppo tapa elää ja Alexkin kaupittelee sekä oikeita että ei-aivan-aitoja signeerauksia. Jättipottia varten hän kuitenkin joutuu käyttämään vielä epäeettisempiä keinoja joista omatunto ja ympäristö alkavatkin vähän kolkuttaa.

Henkilöt olivat Smithin muiden teosten tapaan "vähän kummallisia", eivät siis missään tapauksessa täydellisiä vaan herttaisen viallisia ihmisiä. Kirjaa ei voi sanoa tapahtumarikkaaksi. Jollain tapaa ihmisten väliset suhteet, niiden konfliktit ja muutokset kuljettivat tarinaa eteenpäin. 

Pakko sanoa, että pidin Kauneudesta, ja muistaaksen myös Valkoisista hampaista, paljon enemmän kuin tästä. Luettavaa, laadukasta luettavaa, Nimikirjoitusmieskin oli, mutta se jokin siitä minulle puuttui. Mieleen tuli vähän Auster, jota jonkun muun blogin keskustelussa luonnehdittiin vähän liian hajuttomaksi ja mauttomaksi: Olisiko Smithin toista julkaisua hiottu vähän liian pitkälle? Muutaman kerran teos kyllä nauratti, mutta tarina ei ollut varsinaisesti ahnehdittava. Ihan kiitettävään tahtiin sivut kyllä silti kääntyilivät, syynä ehkä sekin että luin kirjan aika pitkinä pätkinä eikä hidas eteneminen tällöin niin haitannut.