Palkintotunnustuksia ja vähän Uuskummaa

Jee jee, sain INAhduksen Inalta näin hienon tunnustuksen! Kiitos! Eteenpäin tämä lähtee Teresitalle, Commentsille, Suklaasydämelle, Eriqoulle,  Donnalle, Emilielle ja Karoliinalle (huomatkaa erityisesti blogien genrerajat ylittävä mix!). Täytyy sanoa, että olen jo vähän sekaisin kelle kaikille tämä haaste on jo mennyt, joten tyydyn nyt kuuden nimeämiseen :).

Editedit: Niin, aamuvirkut yksisarviset eivät ole enää virkeitä kymmeneltä illalla, joten lisättäköön nyt aamulla, että nämä tunnustuksen saaneet henkilöt ovat siis myös haastettuja paljastamaan seitsemän asiaa itsestään!

Justhan minä kirjoitin seitsemän asiaa itsestäni, nyt sitten muka pitäisi keksiä lisää. Ehkä ne ekat seitsemän meni alkuesittäytymisen piikkiin, joten tässä tulee:

1) Olin koko opiskeluajan käytännössä hyvin epäaktiivinen lukija. Luin ehkä 10 kirjaa vuodessa, kun ei muka ollut aikaa eikä intoa. En voi kyllä väittää että muut asiat eivät silloin olisi vieneet aikaa ja intoa, mutta sisimmässäni olin aina lukija.

2) En pidä siivoamisesta ja inhoan sotkua. Toisaalta pidän kuitenkin siivoojan palkkaamista rahanhukkana (okei, asun kaksiossa jossa on toinenkin asukas...). Hieno yhdistelmä joka tapauksessa.

3) Olen blogin nimen mukaisesti aika aamuvirkku. Herään mielelläni kuudelta. En halua rynnätä suoraan töihin, vaan aamublogittelu ja -liikunta on pop. Iltaisin simahdankin aika ajoissa.

4) Sängyssä lukeminen ei sovi minulle, nukahdan alta kahden sivun.

5) Ala-asteikäisenä kirjastoauto oli huippujuttu. Oikeaan kirjastoon pääseminen oli luksusta, kun sieltä löytyi aina niin paljon lukemattomia kirjoja.

6) Löysin Jane Austenin vasta 22-vuotiaana, kun ylpeys ja ennakkoluulo esitettiin joululomalla sinä tosi pitkänä tv-versiona. Aiemmin olin pitänyt Austenia pitkäveteisenä ja ällönä. Kirjoja lukiessa huomasin, että tapahtumat etenee oikein vauhdilla tv-sarjaan verrattuna.

7) Innostun uusista jutuista (ja kirjoista) tosi helposti ja kovasti.

Muuten voin sanoa lähinnä että terveiset kaniheräämö Tessalasta. Toinen vänkyräleuka vähensi syömistä sen verran radikaalisti, että kiikutin sen eläinlääkäriin ja tuomio oli ennusteen mukaisesti uusiutuneet hammaspiikit, voi kamala. Toivotaan, etteivät nyt sentään kahden kuukauden välein ala uusiutua, niin usein ei tuollaisia pikkueläimiä oikein voi täyteen narkoosiaineita pumpata.

Lukurintamalle kuuluu sellaista, että mennessäni maanantaina palauttamaan yhtä kirjaa kirjastoon lähti sieltä viisi uutta mukaan. Ja minähän olin siis ajatellut nyt lukevani vähän noita ostettuja kirjoja pienemmäksi kasaksi ja mahdollisesti diilaavani eteenpäinkin, että saisin taas hyllyyn vähän tilaa. Kirjastossa kuitenkin iskee usein kummallinen haalimisvietti, eli jos näkee kirjoja, jotka "oikeastaan pitää kuitenkin jossain vaiheessa lukea" (Sinun jälkeesi Max ja Herra Darwinin puutarhuri esimerkiksi) niin eihän niitä oikein voi jättää sinne hyllyyn, kun voi olla että niitä ei enää koskaan löydä varaamatta...

Tein myös uuden löydön: Nuorten aikuisten hyllyn. Ja joo, en ole ollut kyseisen kirjaston aktiivikäyttäjä kuin vasta vuoden. Olen kyllä kirjojen saatavuuksia netistä etukäteen tutkaillessa huomannut, että jotain hyviä pakko lukea -kirjoja (kuten esim se Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen) on useammin paikalla jossain nuortenosastolla kuin aikuistenosastolla, mutta paikkaa en ole jaksanut turhan tarkkaan merkata ylös. No, nyt sitten siis löytyi hylly jossa Downhamkin on pitänyt majaansa. Jännä hylly kyllä olikin. Tiesittekö, että nuoret aikuiset käsittävät kirjamaun aina Sweet Valley High -sarjasta (joo, luin joskus 12-vuotiaana) aina Sinuhe egyptiläiseen ja Dostojevskin Peluriin? Yhdistelmä oli mielestäni vähintäänkin jännittävä, mutta täytyy sanoa, että siitä hyllystä olisi lukenut paljon enemmänkin luettavaa kuin nyt mukaan napattu Pasi Ilmari Jääskeläisen Missä junat kääntyvät ja yksi Johanna Sinisalon novellien kokoelma.

Öö niin mutta oon jotain oikeesti lukenutkin. Ainakin puoleenväliin. Kyse on nyt spekulatiivisen fiktion kokoelmasta, Jukka Halmeen toimittamasta "Uuskummaa? Modernin fantasian antologia" -opuksesta. Viisi ekaa novellia on nyt luettu, ja tiivistävänä kommenttina tähän mennessä voisi olla vaikka HuHHuh!, ja ihan positiivisessa mielessä. Yhden lyhyehkön novellin kyllä jouduin lukemaan heti toiseen kertaan, kun loppu antoi sille ihan uusia ulottuvuuksia (lue: en keskittynyt ja tajunnut ekalla lukukerralla), ja tuntuu että nuo muutkin timantintiiveiksi hiotut tarinat voisivat kaivata toisen lukukerran. Kun tietää mihin kiinnittää huomiota, saa novellista ihan uusia juttuja irti.

Mutta, kyllä, hyvältä vaikuttaa. Oikein, oikein hyvältä. Enkä pääse minäkään mussuttamaan siitä, että juonta ei olisi osattu tiivistää tai tarinassa olisi tyhjäkäyntiä.