Kirjan nimi: Tristessa
Kirjoittaja: Jack Kerouac
Kustantaja: Sammakko
Julkaistu:1960/2006
Sivuja:123
Mistä minulle: Kirjastosta
Takakannen mukaan "Tristessa on kertomataiteellinen mietelmä, joka tutkiskelee kanaa, kukkoa, kyyhkyä, kissaa, chihuahaa, perheateriaa, ja lumoavaa, lumottua narkkarinaista, ensin heidän täyteen ahdetussa makuuhuoneessaan, sitten ulkona juopuneilla kaduilla, taco-kojuilla ja huumeläävissä auringonnousun aikaan Mexico Cityn slummeissa." Kirja ei tosin ole alkuunkaan niin sekava ja ällöttävä mitä tämä takakannen kuvaus antaa ymmärtää. Ja hei, kerrotaanhan takakannessa myös seuraavaa: "Jokainen Jack Kerouacin kirja on ainutlaatuinen, telepaattinen timantti. Kerouacin rikas, luonnollinen tyyli on vertaansa vailla, se on synteesi Proustia, Célineä, Thomas Wolfea, Hemingwaytä, Genet'tä, ja Kerouacin omaa voimakasta pyhää syvää ymmärrystä." Täytyy sanoa, että tässä kohtaa copywriterilla tai miksi ikina takakannenkirjoittajia kutsutaankaan, on totisesti sulkakynä heilunut. Eikä ehkä ihan asiatta, kyllä minäkin väitän kirjasta proustimaisuutta löytäneeni.
Kirja kertoo meksikolaisen narkkarin Tristessan kaahottamisesta, raahautumisesta ja hengailusta ympäri Mexico Cityä. Kertojana tosin on hänen ystävänsä, joka Tristessan ei-minulle-saakka-välittyneen vetovoiman ansiosta on päättömästi rakastunut tähän. Toisin kuin takakannesta voisi päätellä, meno ei suinkaan ole Irwine Welshin Trainspottingin eikä edes suomalaisen Reindeerspottingin kaltaista, vaan tunnelma todella on enemmänkin kuin takakannen mainostamassa kertomataiteellisessa mietelmässä.
Kirja oli jännä sekamelska: Toisaalta se heitti Mexico Cityn sivukujille, toisaalta kuvaus oli jollain tapaa hyvin siistiä, ehkä vähän sumeaa tai vieraannuttavaa.
Kirja ei räjäyttänyt tajuntaa, ei ällöttänyt, ei herättänyt sääliä (toisin kuin narkkarikuvaukset yleensä), mutta kyllä se silti onnistui tarjoamaan jotain uutta. Mitä, en oikein tiedä. Kirja oli kuitenkin niin pieni ja helppolukuinen että ajankäyttö tähän vähän kummalliseen tarinaan ei varmasti harmita.
mä olisin juossut kirkuen pakoon jo kohdassa "telepaattinen timantti" :D mutta sun kuvauksen jälkeen voin sittenkin ehkä kuvitella, että antaisin tälle mahdollisuuden, jos vastaan kävelisi.
VastaaPoistaTristessa on varmaan ainoa kirja, jonka olen jättänyt kesken viimeisten, sanotaanko, että ainakin kolmen vuoden aikana! En päässyt kovin pitkälle kirjassa, sillä se alkupuolen kana alkoi jo ottaa niin paljon päähän :D
VastaaPoistaLiina: Onneksi lyhyt pituus tarkoittaa yleensä pientä riskiä, ja joskus kannattaa riskeerata (vaikka hieman hämmentynyt olen vieläkin).
VastaaPoistaLaura: Hahhah, joo no onneksi kaikkea ei ole pakko lukea loppuun :). Elämän salaisuus ei paljastunut viimeiseltä sivulta joten ei hätää.
Hämmentävää lukea tällaista palautetta Tristessasta, koska se on mielestäni ehkä maailman paras kirja. Olen lukenut sen monesti ja lopulta hankin kirjan omaankin hyllyyni. Siinä on todellisia helmiä, maailman täydellisimpiä ilmaisuja.
VastaaPoistaAnonyymi: Oho, no aina ei toki maut kohtaa! Minulla ei aika ole kullannut muistoja Tristessan suhtee, pidin siitä Kerouacin matkalla olemiseen liittyvästä kirjasta vähän enemmän.
VastaaPoista