Monessa kirjassa esitellään Huvstedtin tuoreinta, Vapisevaa naista, mutta kun kirjailija on aivan uusi tuttavuus, ajattelin aloittaa kauempaa menneisyydestä.
Kirjan nimi: Kaikki mitä rakastin (ehkä hienoin kirjannimi joka on kuunaan keksitty)
Kirjoittaja: Siri Hustvedt (ehkä Pohjoismaiden vaikein sukunimi)
Kustantaja: Otava
Julkaistu: 2003/2007
Sivuja: 475
Mistä minulle: Kirjastosta.
Siri Hustvedtista tuli kirjablogien seuraamisen myötä minulle kirjailija, jota on pakko lukea, vaikka en hänestä aiemmin ollut kuullutkaan. Pidin Hustvedtia aiemmin jonkinlaisena aikuisille ihmisille suunnattuna tylsänä kirjailijana. En tiedä olenko itse aikuistunut tai alkanut pitämään tylsistä kirjoista vai oliko ennakkokäsitykseni täysin väärä, mutta kirja teki vaikutuksen.
Takakannen mukaan kirja on "Älykäs ja koskettava romaani taiteilijoiden New Yorkista - Kahdesta perheestä, joiden elämät kietoutuvat yhteen traagisella tavalla". Kyllä, niin tosiaan on. Kirjan keskeinen osa ei kuitenkaan ole juoni, vaikka erittäin onnistunut on sekin, vaan Huvstedti on erinomaisimmillaan mielestäni ihmisten ja tapahtumien kuvaamisessa. Tässä kirjassa tärkeintä ei ollut määränpää vaan matka. Taianomaisillaan kirja oli luettuna viikonloppuna keskellä yötä, kun uni jostain syystä ei vain tullut. Silloin tunsi itsensä tempaistuksi New Yorkiin ihmisten koteihin ja gallerioihin.
Kirja oli kuin kappale aikajanaa. Ihmeellisintä oli se, kuinka syvälle ihmisiin Huvstedt tällä aikajanalla pääsi. Jotenkin, en todellakaan osaa eritellä miten, Huvstedt osasi hypätä kirjassa ihmisen pään sisältä toisen pään sisään ilman mitään katkoksia. Kirjan lukeminen oli helppoa. Lisäksi Huvstedt on saanut tarinan kertomisen ja seuraamisen kauniilla kielellä vaikuttamaan maailman helpoimmalta ja luonnollisimmalta asialta, vaikka kertomuksessa olisikin tragediaa mukana. Huvstedt on selvästi myös tehnyt kirjan taustatyöt kunnolla eivätkä henkilöiden sairauksista johtuvia oikkuja ole vain sattumanvaraisesti keksitty. Tässä kirjassa ei häirinnyt mikään mutta se ei silti jättänyt tylsää latteaa vaikutelmaa.
Takakannen Ilta-Sanomien arvostelun mukaan kirja on "Niin vaikuttava, että muut kirjat eivät tunnu vähään aikaan miltään.". Hähää, minullapa on jo Amerikkalainen Elegia odottamassa. Toivotaan, että se tuntuu joltain.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista"Pidin Hustvedtia aiemmin jonkinlaisena aikuisille ihmisille suunnattuna tylsänä kirjailijana. En tiedä olenko itse aikuistunut tai alkanut pitämään tylsistä kirjoista vai oliko ennakkokäsitykseni täysin väärä, mutta kirja teki vaikutuksen."
VastaaPoistaAikoinaan kun tartuin Kaikki mitä rakastiin (miten ihmeessä tuo kuuluu taivuttaa?) ajattelin aivan samalla tavalla. Sitten luin ensimmäisen sivun ja se oli menoa ja Hustvedt muodostui nopeasti yhdeksi suosikikseni - vain yhden kirjan perusteella. Ja kuten sinua, myös minua odottaa nyt hyllyssä Amerikkalainen elegia, joka toivottavasti on samaa laatua.
Tämä on kyllä ihan paras kirja. Minullakin on hyllyssä Amerikkalainen elegia, Lumous ja Vapiseva nainen, mutta ne saavat vielä odottaa jonkin aikaa. Olen myös aika varma, etteivät ne yllä tämän romaanin tasolle.
VastaaPoistaRiina: Joo, en tiedä mistä joidenkin kirjailijoiden aikuiskirjailijamielikuva oikeen syntyy. Toinen vähän samanlainen on Ian McEvan, hänenkin esikoisensa uskalsin tosini jo napata kirjastosta mukaan.
VastaaPoistaKaroliina: Toivotaan silti että yltävät... Olisi hassua, tai vähän sääli, jos esikoinen olisi paras.
Mulla tämä pääsi jotenkin liukumaan käsistä, luin kyllä mutta en oikein saanut otetta. Odotan silti aika paljon tuolta Vapisevalta naiselta, se on jotenkin niin uskomaton asetelma ja toivoakseni rohkaiseva tarina.
VastaaPoistaMinä rakastuin Siri Hustvedtiin Kaikki mitä rakastin-kirjan ansiosta. Se on yksi hienoimmista koskaan lukemistani kirjoista.
VastaaPoistaKaiken mitä rakastin ohella olen lukenut vain Amerikkalaisen elegian. Se on hieno kirja, mutta minulle se oli selkeä pettymys edelliseen verrattuna. Pidin kyllä siitäkin.
Lumous odottaa hyllyssäni ja toivon ehtiväni tarttua siihen nyt maaliskuun aikana.
Löysin tämän kirjan kirpputorilta kahdella eurolla vähän aikaa sitten, ihana että se on näin tykätty kirja. Minulla on Vapiseva nainen kesken, mutta se on ehkä liian sairauden kulttuurihistoriaan keskittyvä, jotta jaksaisin niin paljon innostua siitä.
VastaaPoistaSinulle on mahtavuuspalkinto blogissani! :)
VastaaPoistaTaas pakko hankkia -kirjasuositus! Ihan jo pelkän nimenkin takia :)
VastaaPoistaErja: Harmi! Kaikesta ei kyllä onneksi tarvitse pitää, tai ehkä tässä oli vain väärä kirja väärään hetkeen.
VastaaPoistaKatja: Hmm, toivottavasti Hustvedt ei ole kuin Niffenegger tai Tartt, eli että ensimmäinen kirja on paras... Tai no sitä Niffeneggerin hänen varjonsa tarinaa en ole vielä lukenut, mutta Donna Tartin Pieni ystävä jäi joskus kauan sitten kesken, vaikka Jumalat juhlivat öisin taitaa olla yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista.
Hanna: Oi vau mikä löytö! Tämä varmasti kestäisi useammankin lukukerran. Luin tuon Vapisevan naisen arvostelun Hesarista, ja siitä jäi tosiaan aika lääketieteellinen kuva.
marjis: Jee!!! Kiitoskiitoskiitos :).
Ioanna: Joo, tekisi mieli sanoa että kirjassa nimi on parasta mutta se on kyllä muutenkin niin hyvä että ei voi :).
Jaahas, kaipa se on sitten pakko hankkia käsiini Hustvedtin kirja... niin paljon on kirjailijasta ja kirjoistaan puhuttu viime aikoina eri blogeissa.
VastaaPoistaEriqou: Joo, sanoisin että kuuluu sarjaan "ei turhaan puhuttu" :).
VastaaPoista