Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Viime postauksessa jäi vielä kesken päivä 23 - kirja jonka olen halunnut jo pitkään lukea mutta en ole vielä lukenut. Ongelma olisi helposti ratkaistavissa, jos kirjoja jotka olen jo pitkään halunnut lukea olisi vain yksi. Ei, niitä on niin monta, että tilannetta ei pysty hallitsemaan. Haluaisin lukea kaikki BBC:n sadan kirjan listalla olevat kirjat ja Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla olevat kirjat. Haluaisin myös lukea kaikki lempikirjailijoideni kirja. Ja suuren osan muiden blogeissaan esittelemistä kirjoista, kaverien vinkkaamista kirjoista, kirjastossa vastaan tulevista kirjoista, venäläisistä klassikoista, eri kustantamoiden uutuukista ja niistä kirjoista, joista en vielä ole kuullutkaan. Tämä alustuksena siihen, miksi en vieläkän  ole lukenut edes kohta listaamaani muutamaa kirjaa.

Valitsin kuitenkin esiteltäväksi vaatimattoman viiden kirjan pinkan. Kaikki kirjat löytyvät omasta hyllystäni, joten voisin lukea ne periaatteessa ihan milloin tahansa.   

Aloitetaan pohjalta: Tuulen viemää olisi pitänyt lukea paljon nuorempana, ehkä mieluiten jo kymmenen vuotta sitten. Minulla on ystävä, joka kertoi viettäneensä vuosituhannen vaihteen lukien Tuulen viemää ja itkien. Olen vähän kade, että jollain on niin vahvoja kirjamuistoja. Siinä on tarinaa kerrottavaksi seuraaville sukupolville. Joka tapauksessa: Haluan lukea Tuulen viemää, koska uskon, että se on hieno kirja. En ole lukenut sitä, koska se näyttää todella uhkaavan, toivottoman paksulta. 

Tuulen viemän päällä lepäävät Shakespearen kootut teokset, osa 1. Vähän harmittaa, että en pelastanut antikvariaatista kaikkia osia, mutta no, koska ykköstäkään ei ole vielä luettu, menetys tuskin on kovin suuri. Shakespearen voisi siirtää vaikka yöpöydälle, tai sitten voisi vaan ottaa ja lukea näytelmän kerrallaan. 

Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani. Huokaus. Pitäisin siitä varmasti. Klassikkohaasteen yhteydessä menin mainostamaan, että luen kirjan helmikuun loppuun mennessä. Nyt ei kyllä enää onnistu edes huhtikuun loppuun mennessä... Ehkä kesän aikana? 

Sitten vielä kahden lempikirjailijan, Donna Tarttin ja Audrey Niffeneggerin kakkosteokset. Ne ovat niin selkeästi jääneet esikoisten varjoon, että en jotenkin uskalla tarttua niihin. Pientä ystävää itse asiassa aloittelin vuosia sitten, mutta se ei vain vetäissyt mukaansa. Hankin kirjan silti itselle siltä varalta, että luen sen vielä joskus, mutta enpä ole lukenut. Her Fearful Symmetry tarttui mukaan viime kesäiseltä Sveitsin matkalta, mutta sekin on pienten epäilyjen - ja loputtoman muun lukemisen - takia jäänyt vielä koskemattomaksi.