Kun lukee paljon, tai no, jonkin verran, tietysti myös pettymyksiä sattuu matkaan. Yksi suurimmista oli jo alussa yliarvostetuimpana kirjana esittelemäni Ruusun nimi, johon olin ladannut todella paljon odotuksia ja joka ei sitten ollutkaan millään tavalla viihdyttävä, hyvä jos edes luettava.
Amelie Nothombin tuotannosta olen pitänyt pääasiassa paljon, mutta jostain syystä Samuraisyleily oli surkea itsekeskeinen viritelmä kaiken hienouden keskellä.
Muistan myös Ian Rankinin dekkarin (englanniksi nimi oli Hide and Seek, luin kyllä suomeksi) aiheuttaneen pettymyksen: Yleensä pidän kaikenlaisista thrillereistä ja dekkareista, mutta Rankin oli pettymys. Ehkä en siksi niitä ole vähään aikaan kamalasti lukenutkaan?
Erlend Loe ja Terry Pratchet taitavat olla kirjailijoita, jotka eivät saa minulta ansaitsemaansa arvostusta. En tiedä mikä on kun ei iske...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!