Päivä kolme: Lempikirjasarja

Kuten ehkä olette huomanneet, olen vääntänyt blogin ulkoasua keväisempään suuntaan. Pidin kovasti vanhasta pohjasta, mutta se alkoi näyttää vähän synkältä auringon paistaessa. Säätäminen ei ole vielä ihan valmista ja tausta näyttää mielestäni nyt vähän lumipalloiselta, joten muutoksia seuraavien päivien kuluessa voi vielä tulla.  

Jatketaan kuitenkin kirjahaasteella. Päivän teema on  "Day 03 – Your favourite series" eli lempikirjasarja. 

Kovin montaa kirjasarjaa en voi väittää alusta loppuun lukeneeni, varsinkaan aikuisiällä. En tiedä, voisiko Tolkienin Tarua Sormusten Herrasta pitää kirjasarjana. Ehkä ei, ne on kuitenkin julkaistu yksissä kansissa. Toisaalta myös eri kirjoina. Joka tapauksessa, jätin nyt Tolkienin pois tästä kisasta, joten kultamistalista jäivät mittelemään käytännössä Harry Potterit ja Twilight -saaga. 

Ja voittaja on.... Twilight! Mutta miksi?

 Huomio huomio, porukasta puuttuu tietenkin ensimmäinen kirja eli Twilight. Kuvanottohetkellä, ja itse asiassa nytkin,  kaverilla lainassa. 

Twilight ansaitsee tulla mainituksi parhaaksi lukemakseni kirjasarjaksi, koska sarjan ensimmäinen osa "Twilight" oli kirja, joka todella herätti minut satunnaisesta lukijasta uudestaan innostuneeksi lukijaksi. Tiemme kohtasivat pahimman huuman aikoihin, eli leffan ilmestymisen jälkeen keväällä 2009. En nähnyt huumaa aloittanutta elokuvaa teatterissa, koska pidin sitä ainoastaan mauttomille pikkuisille teinitytöille suunnattuna hömppänä. 

Kaveri, jonka mielipiteitä olen aina arvostanut, suositteli kuitenkin elokuvaa ja kirjaa aivan liekehtivällä innostuksella (Terveisiä vaan, S :)). Tuossa vaiheessa tosin mietin, oliko Amerikassa ramppaaminen alkanut mädättää rouvan aivoja vai miten ihmeessä yli parikymppinen voisi olla  niin innoissaan niin typerältä ja niin ällöromanttiselta kuulostavasta elokuvasta ja kirjasta, jossa kaiken lisäksi vielä olisi jotain vampyyreita. 

Vahvoista ennakkoluuloistani huolimatta ostin kuitenkin ensimmäisen kirjan ja aloin lukea. Pahaksi onneksensa minulle tuli ihan samoihin aikoihin käymään kaveri Saksasta, jonka kanssa olimme menossa tutkimaan Pietaria. Majoituspaikaksi järjestyi saksalaiskaverin työkaverin asunto. 

Muistan lukeneeni matkalla junassa Pietariin. Muistan lukeneeni illalla kämpässä Pietarissa kun jalkoja pakotti ja ikkunasta näkyi Neva. Muistan harmitelleeni, kuinka iltaisin olin rättiväsynyt ja vain nukahdin sänkyyn, vaikka olisin halunnut lukea. Luin matkalla takaisin Pietarista Suomeen. Ja muistan, että passintarkastuksen jälkeen sain läimäistä kirjan kiinni ja huokaista. Huhhuh. Ihan kuin olisi horroksesta herännyt. Kaveri vielä kysyi että oliko kirja hyvä, ja piti selittää että olihan se, nyt on vuorossa paluu tähän maailmaan. Seuraavan kirjan ostoa lykkäsinkin sitten kaverin maasta poistumiseen saakka. 

Pari seuraavaa kirjaa luin intensiiviseen tahtiin, viimeistä vetkutin. Ei tuntunut kivalta että se loppuisi. 

Näistä kirjoista en tykkää puhua ihmisten kanssa jotka eivät niistä pidä ja luulen että ne ovat aika monelle sellaisia pitää tai ei pidä -kirjoja. Mutta minä en ihmettele, että niistä niin moni pitää. Nämä ovat muuten myös niitä harvoja kirjoja, jotka olen lukenut aikuisiällä ihan kaksi kertaa. Ja ensimmäiset kirjat, jotka olen lukenut vapaaehtoisesti englanniksi. 

Ehkä tässä oli selitystä tarpeeksi. Huomiseen!