Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Onneksi haasteet eivät vaikeudu joka päivä näin paljon. Olen nyt kaksi päivää pinnistellyt ja yrittänyt muistaa, olenko lukenut jonkun kirjan yli kolme kertaa. Vastaus on: Aikuisiällä en. Vaikka olen lukenut monta niin hyvää kirjaa, että ne todellakin olisivat ansainneet tulla luetuiksi monen monta kirjaa, totuus on kuitenkin se, että minusta tuntuu jatkuvasti, että en ehdi lukea kaikkia niitä kirjoja jotka haluaisin lukea edes yhtä kertaa. Näin siis suuren maakuntakirjaston, divareiden ja Amazonin äärellä.
Toista oli pikkupaikkakunnalla ala-asteikäisenä. En vielä lukenut aikuisten kirjoja, eikä pikkukylän kirjaston, saati sitten kirjastoauton, tarjonta ollut kovin laaja. Silloin piti lukea sama kirja monta kertaa jo siksikin, että ei ollut uutta lukemista.
Siksi monta kertaa luetut kirjat löytyvätkin nyt lapsuudesta. Aika harvaa kirjaa luin silloinkaan yli kolmea kertaa, mutta muistelen lukeneeni Raili Mannisen Sammaliston ratsutila -sarjan ainakin viisi kertaa. Sammalisto-sarjaan kuuluvat Kyllä sä pärjäät, Sunny (1991), Täysillä joka sekunti (1992) ja Varsalaitumet jäävät (1993).
Kirjat ovat siis -kuten sarjan nimestä voi päätellä- hevoskirjoja. Päähenkilö on kirjojen alussa juuri 18 (vai apua, oliko se 20? Luulen kuitenkin, että 18) täyttänyt Sunny. Muistan, että ensimmäinen kirja alkaa kappaleella, jossa Sunny ajaa autoa ("upouusi ajokortti taskussaan" tms.) jonka perässä on traileri jossa on oma hevonen. Matka käy kohti vasta saatua oppisopimuspaikkaa hevosenhoitajaksi. Viimeiset kolme vuotta Sunny oli kierrellyt punkkariporukassa pitkin Eurooppaa mutta oli viimein rauhoittunut ja alkanut miettiä mitä oikeastaan haluaa aikuisena tehdä.
Kirjat oli, ainakin silloin kun ne luin, kirjoitettu mielestäni todella realistisesti. Lama-aika välittyi kirjoista, tai oikeastaan viimeisen kirjan loppu oli hyvin lama-ajan tapahtumilla värittynyt. Sunnyn elämä hevosenhoitajana ei ollut mitään ruusuilla tanssimista eikä hevosalasta annettu muutenkaan yli-ihanaa kuvaa kuten ei toki pidäkään. Kirjat etenivät ajallisesti selkeästi ja myös Sunnyn ja sittemmin poikaystävän Mattsin suhteen eteneminen kuvattiin aika fiksusti.
En siis oikein tiedä, mikä näissä kirjoissa niin kolahti, mutta nuorena ne olivat kova juttu :). En tiedä, uskallanko näihin enää tarttua, että illuusio ei rikkoudu.
Minulla taitaa olla sama, eli aikuisiällä olen lukenut tosi harvan kirjan edes kahdesti. Pitää nyt jotakin postattavaa kuitenkin miettiä... Ahmimisiässä minäkin todennäköisesti luin sarjoja useamman kerran, juurikin hevoskirjoja jne.
VastaaPoistaMä muistan nuo Sunny-kirjat kotipaikkakunnan kirjastosta nimeltä... En tosin muista, luinko niitä koskaan. :) Heppakirjat ei olleet mun lapsuuden lemppareita, kun en ole koskaan hevosista intoillut, mutta joitakin Merja Jalosen kirjoja kyllä luin.
VastaaPoistaPitänee mennä pääsiäisenä, kun lähden vanhempien luo, pyörimään sinne kirjastoon ajan kanssa ja muistelemaan, mitä kaikkea silloin junnuna tulikaan luettua ja mistä erityisesti tykkäsi. :)
Karoliina: Joo, minäkin onneksi muiden postauksia tutkittuani "taas vähän muistin" mitä sarjoja aikuisiällä kuitenkin on tullut luettua :)
VastaaPoistaIoanna: Minulta taas on jääneet kaikki tyttökirjat kokonaan lukematta. Välillä olen jopa miettinyt, pitäisikö tätä aukkoa yleissivistyksessä paikata aikuisiällä...
Hei
VastaaPoistaHauskaa, että kirjoitit tästä sarjasta. En ollut muistanut sitä pitkään aikaan. Nämä eivät kuuluneet niihin kirjoihin, jotka luin usein (eniten tässä kategoriassa minullakin on lastenkirjoja), mutta tykkäsin.
Sunny oli vähän räväkämpi henkilö heppatyttöjen joukossa. Muistaakseni Sunny oli 18. Koska silloin lukiessa vähän ihmettelin, kuinka se on niin nuorena pärjännyt kierrellen Euroopassa.
Itseltä jäi aikanaan Viisikot lukematta ja kun niitä, sitten parikymppisenä yritti lukea, ne tuntui vain ällöiltä. Neiti etsivien kanssa melkein sama, vaikkeivat olleet niin kamalia, vähän tylsiä vaan. Uskoisin kyllä, että jotkut tyttökirjat kestää lukemista aikuisenakin.
Taava: Totta, Sunnyllä kyllä oli luonnetta! Ja minäkin mietin usein, että jopa on lähtenyt nuorena kotoa. Minä luin kyllä Viisikoita pienenä, mutta en mitään tyttökirjoja, paitsi no Neiti Etsiviä jos niitä nyt siihen sarjaan voi laskea :).
VastaaPoistaKannattaa niitäkin kokeilla! Mä luin paljon tyttökirjoja, mutta Anni Polvan Tiina-sarjaan mulla liittyy senkin takia erityisiä muistoja, että oma äitinikin oli niitä lapsena lukenut. Se tulee aina ensimmäisenä Tiina-kirjoista mieleen :)
VastaaPoistaVoi vitsit, mä muistan nämä kirjat! Armottomana heppatyttönä luin ne moneen kertaan läpi ja mielestäni Sunny oli tosi hyvä tyyppi! Vitsit, olin unohtanut nämä kirjat jo kokonaan, ihanaa että muistutit, tuli hyvät muistot mieleen :)
VastaaPoista