Kirjan nimi:Amerikkalainen elegia
Kirjoittaja: Siri Hustvedt
Kustantaja: Otava(n kirjasto)
Julkaistu: 2008
Sivuja: 364
Mistä minulle: Kirjastosta
Luin tämän kirjan jo pääsiäisenä, enkä ole vieläkään kirjoittanut siitä. En ole kirjoittanut siitä, koska en oikein tiedä, mitä sanoa. Luin huhtikuussa samaisen kirjailjan mainion Kaikki mitä rakastin ja Hustvedtin ympärillä velloneesta keskustelusta olenkin ymmärtänyt, että Kaikki mitä rakastin on kirjailijan tähänastisista teoksista paras.
Lyhyesti sanottuna kirjan juoni on seuraava: Päähenkilöt, "sisarukset Erik ja Inga jäljittävät menneisyyden aaveita ja isien salaisuuksia" (takakansi).
Amerikkalainen elegia ei ollut pettymys, koska en odottanut siltä yhtä paljon kuin ensimmäiseltä lukemaltani Hustvedtilta. Molemmissa kirjoissa on kyllä paljon samaa: Kieli on mielestäni ihailtavan hienoa, kaunista olematta koukeroista tai pönöttävää. Molemmat kirjat sijoittuvat New Yorkiin ja katsovat maailmaa vain muutaman henkilön kokemusten kautta. Molemmissa tarina lipuu hienovaraisesti eteenpäin.
Amerikkalaisen elegian ongelma on mielestäni se, että siinä tarina ja juoni eivät nouse tarpeeksi vahvasti eteen. Kieli ja pienet repliikit jotenkin jyräävät niiden yli, ja se teki ainakin minun lukukokemuksestani vähän rikkonaisen ja kirjasta jotenkin hennon oloisen.
Jostain syystä Erikistä tekemisistä kertovat osuudet kirjasta jäivät minulle paljon vahvemmin mieleen kuin sisarensa osuus. Ehkä siksikin kirja tuntui vähän heikolta: Suunnilleen puolesta ei jäänyt edes muistijälkeä.
Huono kirja Amerikkalainen elegia ei missään tapauksessa ole, mutta vahvasti sellainen "matka on tärkeämpi kuin määränpää" -tyyppinen. Ehkä luen tämän joskus uudestaan ihan vaan siksi, että saisin tästä paremman otteen.
