Ulla-Lena Lundberg: Jää

Kirjan nimi: Jää 
Kirjoittaja: Ulla-Lena Lundberg

Sivuja: 366

Kustantaja: Teos & Schildts & Söderströms

Julkaistu: 2012

Mistä minulle: Ostettu

Kannen kuvan yhteys kirjaan selvisi vasta ihan loppusivuilla.

 Tässäpä teille harvinaisuus: Omilla rahoillani ostettu kovakantinen kirja! Kuten jo aikaisemmin kerroin, nautin jouluisesta Suomen-vierailusta muun muassa kirjakauppojen valikoimia hyödyntämällä. Sain päähäni myös ostaa Jään, vaikka se aiheensa puolesta vaikuttikin minusta vähän mummokirjalta. En ole koskaan ollut erityisen innostunut Finlandia-voittajista, ja tarina ulkosaaristossa asuvasta papista ei varsinaisesti saanut käsiäni hikoamaan jännityksestä mutta... Ehkä minuun iski jonkinlainen isänmaallisuuden ylipuuska.

  

Oikeasti uskon, että saaristoaihe minua tässä kirjassa kiehtoi. Olen itse kotoisin sisäsaaristosta Saimaalta (ei kiinteää tieyhteyttä vieläkään, siis mistään päin saarta), ja vielä esimerkiksi isäni lapsuudessa saaressa elettiin suunnilleen samalla tavalla kuin 1800 luvulla. Tähän saattaa liittyä pientä liioittelua, mutta aika ennen autoa ja telkkaria kuulostaa 1800-luvulta. Varmaan siksi elämä sotien jälkeisenä aikana ulkosaaristossa ei kuulosta minusta niin kaukaiselta kuin voisi luulla.  

Juoni:

Lyhyesti: Länsi- ja itäpuoleen jakautuneeseen saaristoseurakuntaan muuttaa uusi pappi perheineen. Pappi on nuori ja virkaintoinen, mutta onnistuu hyvin sovittamaan toimintansa paikallisiin tapoihin ja tuomaan saaristoon henkäyksen uusia ajatuksia. Hän tuo jopa jonkinlaista yhteishenkä kränäiseen seurakuntaansa. 

Henkilöt:

Pappia kiinnostavampi henkilö on hänen vaimonsa, pastorska. Nuori pappilan emäntä saa tasapainoilla niin miehensä pitkien työpäivien, pienen karjan hoitamisen, perheeseen syntyvien lapsien kuin saarelle kesäaikaan erittäin usein tupsahtavien vieraidenkin välillä. Naiselta ei puutu sisua tai päättäväisyyttä, mutta häntä ei missään tapauksessa ole kuvattu pyhimysmäiseksi yli-ihmiseksi. 

Muut henkilöt on kuvattu uskottavasti, mutta he eivät ole erityisen kiinnostavia - kuten eivät kaikki ihmiset niukan kerronnan ja kuvailun perusteella oikeassa elämässäkään.  

Muut kerronnalliset ratkaisut: 

Mielenkiintoinen loppuratkaisu. Mietin, miten muuten kirjan olisi voinut lopettaa. 

Kirja oli keskivaiheilla aikamoista joutokäyntiä, ja mietin, olisiko sitä voinut tiivistää tarinan kärsimättä. 

Luin kirjan mielelläni, mutta ei se erityisesti sykähdyttänyt. Omassa mielessäni luokittelen tämän mielenkiintoisiin, huolellisesti kirjoitettuihin historiallisiin lukuromaaneihin ja olen pikkuisen hämmästynyt, että Jää voitti Finlandian. Hyvä kirja, ehdottomasti, mutta ei tarjonnut mullistavia uusia ajatuksia tai kehittänyt mitään uutta.