Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

tiistai 29. elokuuta 2017

Geenit vai kasvatus, horjunut mieli vai pysyvä ominaisuus

Onnistuneen kirjakauppakäynnin voi määritellä monella tapaa - ja joskus se tarkoittaa sitä, että katsoa saa mutta ei ostaa.

Toissa sunnuntaina onnistuin mielestäni erinomaisesti. Kannoin yhden kirjan Kaupan ympäri, sivelin ainakin kymmentä, mutta lopulta harhautin itseni laskemaan kirjan takaisin paikalleen luomalla insta-storin alla olevasta kuvasta. 

Poistuin kaupasta onnistuneesti. Kotona huomasin ex-pomoltani tulleen viestin. 'Luin Underground Railwayn, se oli mahtava!!!'. Arvaatte varmaan, mitä tein lauantain lounastunnilla? Ja tiedätte varmaan, että ketjukirjakaupoissa on usein 'Osta kaksi, toinen puoleen hintaan' -tarjuksia? 

Ja niinhän siinä sitten kävi... Good Me Bad Me jonka olin jo kerran jättänyt klikkaamatta Kindleen, lähti mukaan. 



Kirjan nimi: Good Me Bad Me
Kirjoittaja: Ali Land
Julkaistu: 2017
Sivuja: 348
Kustantaja: Penguin Fiction





Milliellä on uusi elämä. Hän oli Annie. Viisitoista. Hän eli... Epätavallista elämää. Annien äiti oli töissä naisten turvakodeissa ja kidnappasi, kidutti, hyväksikäytti ja tappoi pikkulapsia, siis silloin kun Annie ei riittänyt. Sitten Annielle riitti, ja poliisit tulivat hakemaan äidin. 

Annie sijoitetaan perheeseen odottamaan oikeudenkäyntiä. 

Kirjan konteksti on karmea. Vaikka väkivallalla ei mässäilty ja yksityiskohdista vain vihjailtiin, sen tunnelma oli kuristava. Varsinainen teema on mielenkiintoinen - mikä ihmisessä on kasvatuksen, mikä geenien tulosta. Missä menee se pahuuden raja, mistä voi toipua, ja voiko siitä, mitä pitää normaalina, koskaan selvitä ehjänä eläen samojen normien katveessa kuin muut. 

Kiehtovan kirjasta teki teeman lisäksi sen tyyli. Silloin, kun äärimmäinen pahuus ja Millien sisäinen maailma eivät hallitse sivuja, voisi kuvitella lukevansa 'vain' kuvausta siitä, miten Notting Hillin arvotalojen sisällä pidetään kulisseja pystyssä. Perheen äiti joogaa, nettishoppaa ja turruttaa tai piristää itseään huumeilla, perheen isä on niin uppoutunut työhönsä että ei näe teinityttönsä kasvukipuja. 

Niin. Mikä on normaalia. 


perjantai 4. elokuuta 2017

Kiero juoni laiturin nokkaan

Psykologiset trillerit ovat olleet Se Juttu Gone Girlistä alkaen. Menestyksiä on riittänyt sen jälkeenkin - Nainen junassa ehkä suurimpana vanavedessä.

Pelkkä yhden tyylilajin palvominen voi olla pitkästyttävää. Jos yllättävää juonenkäännettä odottaa, se ei yllätä, ja no, yllätyksen luominen kun yllätysmomentti itsessään on jo menetetetty, on kohtuullisen mahdotonta. 

Siitä huolimatta Annoin Sinun mennä onnistui yllättämään, ainakin minut.


Kirjan nimi: Annoin Sinun Mennä
Kirjoittaja: Claire Mackintosh
Suomentaja: Päivi Pouttu-Delière
Julkaistu: 2014/2017
Sivuja: 418
Kustantaja: Gummerus
Mistä minulle: Äidin kirjahyllystä

Suosittelen: Jännityskirjalisuuden ystäville, motiivien pohtimisen ystäville, päänsisäisen elämän kuvauksen ystäville.

En suosittele: Jos et kestä kirjoja joissa lapsi kuolee, jos olet lukenut liian monta kirjaa hurjalla juonenkäänteellä.

Ennustan: Plot twist -kirjojen jatkoa, mutta entistä syvemmillä henkilöhahmoilla. Kun kirjailijat ovat menettäneet yllätysmomentin tuoman yllätyksen, yllätyksiä on pakko keksiä aivan uusista suunnista.