Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Tom Henriksson ja Leo Stranius: Ekopop!

Huhhuh. Ekopoppia lukiessa olisi todellakin pitänyt kirjoittaa muistiinpanoja. Ajattelin kyllä muutaman kerran riippumatossa löhötessä muistivihkosen ja kynän noutamista, mutta tämän kirjan äärellä ajattelemisesta ei jäänyt voimia enää moisiin fyysisiin ponnisteluihin. Toivottavasti tärkeimmät pointit välittyvät silti.

Kirjoittajat: Ekopop! Ekologisen ja onnellisen elämän opas
Kirjoittaja: Tom Henriksson ja Leo Stranius
Kustantaja: Avain
Julkaistu: 2011
Sivuja: 320
Mistä minulle: Pyytämällä arvostelukappale



Tämä kirjoitus valuu oikeastaan aika kauas kirja-arvostelusta, tämä on pikemminkin kannanotto. Mutta siihen arvosteluun sopivat osat heti: En osaa vieläkään ihan päättää miten kirjaan suhtautuisin. Suosittelen silti ihan kaikkia lukemaan sen. Ja haluan silti varoittaa, että lukijalla pitää olla vähän innostusta, jotta kirjan jaksaa lukea kannesta kanteen.

Ekopop on hyvin erilainen kirja verrattuna siihen, mitä yleensä luen. Sen kirjoittajat ovat hyvin erilaisia ihmisiä kuin ne, joiden kanssa päiväni vietän. Haluan kulkea samaan suuntaan kuin kirjoittajat, pelastaa maailman, mutta polku näyttää kulkevan osittain aika eri reittejä ja päättyvänkin vähän eri kohtaan. Tällaiset kirjat eivät aina ole niitä mistä pidetään, mutta silti niitä on hyvä lukea: Tulihan ajateltua ainakin nanosekunti ja ehkä jopa seuraavalla kerralla mietittyä kaupassa vielä vähän tarkemmin, mitä kärryihinsä pistää.

Vaikka Ekopop on innostuneesti ja positiivisella otteella kirjoitettu, se ei ole kevyt kirja. Ennalta ajattelin, että se sisältäisi paljon käytännöllisiä niksejä ekologisemmasta elämästä ja onnellisemmasta arjesta. Sisälsi Ekopop niitäkin, mutta myös paljon, paljon muuta. Kirja käsittelee laajasti myös päätöksentekoa, yksilöiden aktivoitumisen merkitystä, painottaa toisaalta yksilön vastuuta, toisaalta poliittisen päätöksenteon merkitystä, Suomen ympäristöliikkeen historiaa ja kirjoittajien henkilökohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä. Ja niitähän riittää.

Kirjan perspektiivi on hyvin helsinkiläinen. Välillä melkein luulen kirjoittajien olettavan kaikkien asuvan Helsingissä, vaikka Stranius ei siellä selontekonsa mukaan lapsuuttaan olekaan viettänyt. Tämä Helsinki vs. muu maa –asetelma aiheutti minulle jo kirjan alussa vähän turhaa nikotusta. Kirjoittajien utopia tuntuisi olevan, että kaupunki olisi rakennettu tiiviisti täyteen hyvin korkeita kerrostaloja, joiden välejä somistaisivat ihastuttavat puistot jossa kaupunkilaiset voisivat rentoutua, jotta heidän ei tarvitsisi lähteä kaupungista. Aidomman luonnon kaipuu voitaisiin tyydyttää välittömästi kaupungin reunalla alkavassa luonnonvaraisessa metsässä, jossa toki kuitenkin olisi viehättäviä merkittyjä vaelluspolkuja. Metsän ääreen pääsisi luonnollisesti raideliikenteellä.

Kirja sivusi voimakkaasti minimalismiin liittyviä ajatuksia: Onni ei tule tavaroista, vaan elämyksistä. Elämyksiä voi saada myös vaikuttamisesta ja hyvän tekemisestä. Raha ei ole avain onneen.

Kirjassa oli myös vahva vasemmistolainen perspektiivi. Myönnän lukeneeni välillä melkein kateellisena, miten innostunut Leo oli työstään ja Tom opinnoistaan. Tässä kohtaa päässäni kävi myös jonkinlainen naksahdus, jonka olisi halunnut kertoa kirjoittajille: Ymmärrättekö, että vaikka esimerkiksi minä pidän kovasti työstäni ja nautin opiskeluistani, en silti tekisi niitä ilmaiseksi, valitsin alani ja työpaikkani osin hyvän palkan takia (näyttääpä tuo muuten pahalta kirjoitettuna) ja jos vaihtoehto olisi puuhastella omien projektien parissa eikä käydä töissä, saattaisin valita sen omien projektien äärellä puuhastelun? Nyt minua kuitenkin palkitaan rahamäärällä, jonka avulla pystyn jossain määrin viihdyttämään itseäni myös kohtuullisella vapaa-ajallani, ja siksi olen valinnut työssäkäynnin sen sijaan, että tekisin jatkuvati asioita, joista nautin kaikkein eniten. Uskon, että aika monella siltasuunnittelijalla, putkimiehellä ja ajoittain jopa sairaanhoitajalla tai lääkärillä on sama asenne, ja siksi kaikki ei vain koskaan tulisi sujumaan ihan yhtä ihanasti kuin Leo ja Tom rivien välissä maalailevat. Okei, tiedän että rivien väleihin vetoaminen on vähän ilkeää, mutta silti. Kaikki eivät ole jatkuvasti äärimmäisen innoissaan siitä, mitä tekevät, ja se on ihan ok.

Se, mitä olisin kirjalta kaivannut, olisi ollut joidenkin asioiden tarkempi asettaminen perspektiiviin ja mittasuhteiden huomiointi. Olen ehkä tässä(kin) vähän insinööri, mutta jos ihmisille annetaan ohjeita, mielestäni niiden olisi syytä olla vaikuttavia ohjeita. Vaikka Tom selvästi haluaa elää ekologisesti, lentelee hän kirjan alkuosan maailman puolelta toiselle (tai siltä se ainakin vaikuttaa, välillä ollaan kaverin luona Bostonissa, välillä muistaakseni jossain päin Aasiaa). Tarkoitan siis sitä, että vaikka esimerkiksi yksityisautoilua jatkuvasti parjataan, voisi olla syytä muistuttaa, että yhdellä vuosittaisella edestakaisella lennolla Suomesta johonkin voi olla ihan samankokoiset tai paljon suuremmat hiilidioksidipäästöt kuin hurjalla määrällä kaksin autoilluilla kilometreillä vuodessa. Tämä ”autoilu on kamalinta, mitä voi tehdä” –näkökulma kalahteli (se koira tietysti älähtää johon kalikka kalahtaa jne…) minuun vähän turhankin voimakkaasti, mutta nuo ehdotukset tyyliin ”päästökiintiöt joilla saa ajaa kerran kuukaudessa mökille” saivat verenpaineeni ajoittain nousemaan. Sen sijaan, että esimerkiksi mökkeilyä ei olisi suorastaan tuomittu, olisi voinut nostaa esiin myös parannusehdotuksia: Mökkiin ei perinteisiä sähköjä ja juoksevaa vettä vaan aurinkopaneelit ja kompostoiva käymälä, vuokramökkien hyödyntäminen jne. Lisäksi haluaisin nyt tässä mökkeilyn puolustuspuheenvuorossani nostaa esiin sen, että siellä mökillä kuitenkin yleensä on aika paljon vähemmän mahdollisuuksia huomaamattomaan energiantuhlaukseen kuin kaupungissa: Ainakin tämän Aalto -yliopiston tutkimuksen mukaan.

Hyviäkin juttuja löytyi: Esimerkiksi lihansyöntiä kannustettiin vähentämään, minkä henkilökohtaisesti näen yhtenä helpoimmin toteutettavista edistysaskeleista ihan kenelle tahansa. Lisäisin tosin myös maitotuotteet vielä selkeämmin harvennettava –listaan.

Kirjasta kuitenkin välittyy sekä Leon että Tomin innostus vaikuttamiseen ja luonnonsuojeluun. Tomin kanta luonnonsuojeluun paljastuu kirjan myöhemmässä vaiheessa huomattavasti Leon asennetta teknologiamyönteisemmäksi.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat herätellä itseään ja mahdollisesti saada myös käytännöllisiä vinkkejä. Suosittelisin tätä kovasti myös jokaisella lukiolaiselle, koska tästä opuksesta saa taatusti poimittua paljon sitä yo-tutkintolautakunnan arvostamaa kypsää ja kriittistä ajattelua. Kirjaa ei ole somistettu kuvilla ja tarina on paikoin melko runsasta ja polveilevaa, että omaa innostusta kirjan lukemiseen täytyy kuitenkin riittää.

Maailma on nykyisin todella täynnä ristiriitaisia viestejä, mutta tästä kirjasta pystyi taas poimimaan jotain omaan maailmankatsomukseensa. Kuten K-blogin Jennikin vasta totesi, hyvän kirjan ei aina tarvitse olla mukava.


11 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen teksti, en tosin ollut kiinnostunut lukemaan kirjaa ennen tätä postausta ja nyt olen vielä vähemmän. Jäi hämäämään yks hauska typo Rahain ei ole avain onneen. :) jotenkin hassu mun mielestä :D

    VastaaPoista
  2. Olet minusta kiinnostavasti pohtinut lukemaasi. Minusta tämä oli hyvin kirjoitettu arvio, vaikka itse kaipailitkin muistiinpanovälineitä. Ymmärsin kritisointisi ja aion lukea itsekin teosta tarkkailen lentomatkustamista ja Helsinki-keskeisyyttä, että nousevatko ne myös itsellänikin esiin.

    VastaaPoista
  3. Muuten BBC:n 100 kirjan listasi on väärä. Se ei ole BBC:n lista. Katso blogistani miten asia on. Kannattaa korjata!

    Hyvää juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
  4. emmiina: Kiitos, ja tietenkään kaikkea ei toki ole pakko lukea :). Ja hupsista typosta, kiitos kun huomautit, pitääkin korjata.

    Hanna: Kiinnitä ihmeessä huomiota, kovasti odotan sinun arviotasi. Toki kyse minulla voi olla ihan siitäkin että ärsytyskynnys ylittyi kerran ja paluuta ei enää ollut...

    Marja-Leena: Jännä huomio, kävin vilkaisemassa listaa ja pikaisen googletuksen jälkeen totesin, ett kyseessä on todella eri lista - siis ihan tarkoituksella. Tuo sinun blogistasi löytynyt lista on BBC:n lukijoiden äänestämä (lempikirjat), tuo mm. tässä blogissa ja ympäri muutakin verkkoa pyörivä lista taas BBC:n itse jollain yleissivistävyyden kriteereillä kokoama. Hyvää juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
  5. Olipas kiinnostava arvio! Minuakin on tämä kirja kiinnostanut, sillä itsekin toivoisin kiinnittäväni aina enemmän ja enemmän huomiota ekologisuuteen. Ollaankin miehen kanssa parina viime vuonna tietoisesti tehty muutoksia sen eteen, mutta esim auto meillä on ja käytetään sitä useampana päivänä viikossa jne. Toisaalta ei juuri koskaan lennetä tms.

    Jos kirjassa hirveästi ns. intoillaan ekologisuuen puolesta, mutta sitten tosiaan itse lennellään ympäri maailmaa ystäviä tapaamassa, on se vähän ristiriitaista tai jopa vähän tekopyhää.

    Minäkin kaipaisin tuollaisen asian tiimoilta sellaisia pehmeämpiäkin vinkkejä, miten voi muuttaa asioita omassa elämässä ekologisempaan suuntaan, eikä sellaista mustavalkoista joko-tai -meininkiä.

    Mutta se on varmaa, että tuo kirja herättänee keskustelua ja paljon ajatuksia lukijassaan. Jos sattuu joskus kohdalleni, luen varmaan, ainakin ns. silmäillen ;)

    VastaaPoista
  6. Tosi hyvä postaus! Olet selvästi perehtynyt pohtimaan lukemaasi.

    Tämä kirja vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, joskin uskon, että itsekin ainakin osittain siitä ärsyyntyisin. Mutta tosiaan ei hyvän kirjan tarvitse olla mukava - eikä tosiaan vaikuttavimmat kirjat usein olekaan. :)

    VastaaPoista
  7. itse asiassa se BBC:n "korkeintaan kuusi" -lista ei ole ollenkaan BBC:n. jostain selvitin, se oli jonkun satunnaisen lötjösen kasaama kummallinen meemi, joka vetoaa ihmisiin lähinnä juuri siksi, että ihmiset haluavat toki todistaa lukeneensa enemmän kuin keskivertoihminen.

    sitten asiaan. tykkäsin sun arviosta ihan hurjasti :) ...en tosin tiedä, tykkäisinkö kirjasta, vaikka olenkin autoton pääkaupunkiseudun asukas (en tohdi käyttää sanaa "helsinkiläinen", koska kohta joku kysyy, että satuinko myös syntymään täällä.)

    kuulostaa myös hieman siltä, että kirja on paikoin hieman linjaton: minimalismiajattelu ja yhteiskuntasuunnittelu samassa opuksessa voi helposti johtaa siihen, että kummassakin raapaistaan vain pintaa. (koen muuten itsekin tosi raivostuttavaksi ajatuksen siitä, että työn pitäisi olla sen laatuinen kutsumus, että tarvinneeko siitä käteen mitään jäädäkään. minun ainakin vielä pitää syödä ja maksaa asuntolainaa, ja vaikka totta kai työnsä pyrkii valitsemaan niin, että siitä pitää, on nähdäkseni myös jonkinasteista viisautta se, ettei työ ole koko elämä.)

    teknologiamyönteinen lähtökohta luonnonsuojeluun voisi muuten olla rakentavampi kuin ainainen syyllistys - se, että itse ei autoa halua ei valitettavasti vielä tarkoita sitä, etteivätkö sitä jotkut tarvitsisi ja tällöin olisi fiksuinta miettiä, miten autoilusta voitaisiin saada kestävän kehityksen mukaista toimintaa (OLETTAEN, ettei yhteiskuntarakenne joka paikkakunnalla ihan tuosta noin vaan yhtäkkiä muutu. kuten tuskin muuttuu.) (sikstoisekseen autottomuus on mukavuusvalinta samalla tavalla kuin auton pitäminen. siinä vain arvottuvat eri asiat, kuten meillä se, että molemmat vihaamme autolla ajamista. monet elämänvalinnat voi toki naamioida ekoteoksi, mutta luulen, että taustalla olevat motiivit ovat jotain ihan muuta.) tykkäsinkin tosi paljon tuosta havainnostasi, että mökkeilyäkin voi ja saa kehittää, ja sitäpaitsi sieltä on vaikeampi lähteä törsäämään.

    VastaaPoista
  8. Susa: Tuo lentämisen jättäminen pois omista tavoista on varmasti yksi isoimpia ekoharppauksia jonka yksittäinen suomalainen voi tehdä, ainakin jos vain hiilidioksidipäästöjä ajatellaan. Suosittelen lukemaan, koska kyllä niitä vinkkejäkin löytyy, tai ainakin kirja pakottaa niitä itse miettimään vaikka ei mitään kauhukuvia maalailekaan.

    Ioanna: Täytyy vielä mainita, että olen lukenut ympäristötekniikkaa laajana sivuaineena ja osittain senkin takia noita asioita on päässyt tai joutunut runsaasti miettimään. Ja toden totta, hauskuus, mukavuus ja hyvyys on eri asioita :).

    Liina: No nyt minua (ja näemmä aika montaa muutakin) on kyllä huijattu tosi pahasti! Pitää nimetä lista uudestaan, on se kuitenkin paljon parempi kuin se lukijoiden äänestämä 100 -kirjaa lista jossa oli mm. suunnilleen kaikki Harry Potterit mainittuna erikseen.

    Kirjassa tosiaan raapaistiin monessa asiassa vain pintaa, mikä varmaan liittyi osittain siihen, että kirjasta oli haluttu tavallaan kattava ja kiinnostusta herättävä. Siinä se kyllä ainakin osittain onnistui. Mutta toisaalta herätti myös näitä vastareaktioita tuli... Toisaalta olen myös jonkinlainen yksilövapauden kannattaja ja jo siksi nuo yhteiskuntarakenne -asiat ovat vaikeita. Mutta joo, tätä kirjaa voisi kyllä pyöritellä vaikka kuinka pitkään.

    VastaaPoista
  9. Voi, kiitos aivan mainiosta postauksesta ja vinkistä! Tutustun opukseen varmasti :)

    Postauksen viimeinen lause/lainaus on kyllä mainio - komppaan täysin! :)

    VastaaPoista
  10. rva ruusunen: Kiva että vinkistä oli iloa, ja kannattaa tutustua vaikka kaikki luettava ei niin mieluisaa olisikaan :).

    VastaaPoista
  11. Kiitos erinomaisesta kirja-arviosta! Huomasin kirjoituksesi vasta nyt. Olipa tosi kiva lukea vähän kriittistä pohdintaa teoksesta.

    Lentäminen on tosiaankin ympäristön näkökulmasta kaikkein huonoin tapa liikkua. Itse olen ollut totaalisessa lentolakossa pari vuotta ja lomalennon olen tehnyt viimeksi neljä vuotta sitten. Vuosien varrella lentokilometreja on kuitenkin kertynyt aivan liian paljon. Se onkin hyvä syy tehdä kaikkensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

    Kirjan mahdollinen Helsinki-keskeisyys on tahatonta ja matkan varrella käymme kyllä aika paljon muillakin paikkakunnilla. Ehkä mielikuva helsinkiläisyydestä kuitenkin syntyy siitä tosiasiasta, että me molemmat olemme helsinkiläisiä ja aika monet ympäristökysymyksiin liittyvät aktiviteettimme tapahtuvat Helsingissä.

    Kiitos vielä kerran ja aurinkoista kesän jatkoa muidenkin hyvien kirjojen parissa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!