Tässä postauksessa on paljon asiaa: Kirjaergonomiaa, kommentit kirjoista, pohdintaa e-kirjojen antamista mahdollisuuksista omakustanteille ja koko kustannusalan tulevaisuudesta. Ja ei, en tietenkään halua jakaa tätä useampaan postaukseen :).
Kirjojen nimet: Switched ja Torn
Kirjoittaja: Amanda Hocking
Kustantaja: TOR
Julkaistu: molemmat 2010/2012
(e-kirja/TOR) ja
Sivuja: 293 (+ekstranovelli + seuraavan kirjan alku + kirjailijan haastattelu) ja 295 (+ekstranovelli + seuraavan kirjan alku)
Mistä minulle: Heräteostoksia riikalaisessa kirjakaupssa
Sivuja: 293 (+ekstranovelli + seuraavan kirjan alku + kirjailijan haastattelu) ja 295 (+ekstranovelli + seuraavan kirjan alku)
Mistä minulle: Heräteostoksia riikalaisessa kirjakaupssa
Mainitsin pikaisesti taannoisen matkaltapaluu -postauksen yhteydessä ostaneeni oikeastaan ihan vaan nättien kansien ja The Multimillion Copy International Bestseller -läiskien takia kaksi kirjaa.
Kirjaergonomiaa
Ihan ensin pari sanaa näiden pokkareiden ulkoasusta: Voi kun ne ovatkin luonnossa kauniita! Kirjan ja kirjailijan nimi on kohokuvioitu, perhoset ja lehdet ovat kiiltäviä ja kansi muuten ihan vähän nahkea. Kiiltävien yksityiskohtien ja matan kannen ansiosta kansi näyttää luonnossa yllättävän kolmiulotteiselta. Nahkeaa kantta on helppo pitää kädessä vai lukemiseen uppoutuisi pidemmäksikin aikaa. Kirjaergonomiaa parhaimmillaan!
Kevyet pokkarit oli helppo pakata mukaan. Teksti oli sopivasti sommiteltua ja paperi kivasti vähän huokoisen tai haperon oloista. Minä pidän. Vaikka kovakantisia kirjoja yleensä arvostetaan enemmän, ja näyttäväthän ne tietysti paremmilta hyllyssä, luen kyllä mieluummin pokkareita. Kädet eivät rasitu ja lukuasentonsa voi valita vapaammin kuin kovakantista järkälettä kannatellessa.
Toisaalta esimerkiksi pehmeäkantinen Tuulen Viemää -on ihan överi: Se on ollut minulla vuosikausia hyllyssä, mutta ilmeisesti olkapäitä ei ole vielä treenattu tarpeeksi, kun kirja vaikuttaa edelleen ihan mahdottomalta kannatella pidempiä aikoja. Ehkä pitää siirtyä lukemaan ruoka- tai työpöydän ääreen...
 |
| Kirjakaupan kassi, pointsit suunnittelijalle! |
Swithed ja Torn - hienostuneet peikot ovat täällä!
Switced aloittaa Amanda Hockingin Trylle -trilogian. Päähenkilö, 17-vuotias Wendy Everton, on jo pitkään aavistanut olevansa vähän erilainen. Hänen kuusivuotissyntymäpäivänsä huipentuivat siihen, että äiti tökkäsi veitsen tyttärensä kylkeen, kiljui tämän olevan hirviö ja väitti että Wendy ei edes olisi hänen lapsensa . Siitä lähtien äiti on elänyt suljetussa laitoksessa.
Wendyn elämä ei ole sujunut kamalan hyvin hirveän tapahtuman jälkeenkään, mutta onneksi täti ja veli ovat huolehtivaisia. Wendy on tosian vähän huolissaan kummallisesta kyvystään vaikuttaa ihmisten päätöksiin pelkällä tahdonvoimalla. Taidosta on kuitenkin usein hyötyä, joten Wendy ei viitsi pitää siitä turhan kovaa meteliä.
Eräänä iltana Wendyn liikkeitä hartaasti seurannut tarkkailija käy hakemassa hänet paikkaan, jonka olemassaolosta ihmisillä ei ole tietoakaan. Paitsi, että Wendy ymmärtää äitinsä olleen ainakin osittain oikeassa, hän ei olekaan vain yksi monista peikkolaisista (tryll), vaan yhteisön vastuullisempi jäsen.
Torn jatkaa tapahtumia täsmällisesti siitä, mihin Switched jäi.
Kaikenlaiset "olinkin ihan muuta kuin vain tavallinen ihminen" -tarinat ovat olleet muutaman viime vuoden todella pinnalla angloamerikkalaisessa nuorten aikuisten kirjallisuudessa. Ainakin minun tietoisuuteni ne ovat paukahtaneet vasta Twilight -huuman jälkeen, liekö kyseisen saagan läpimurto sitten syy vai seuraus.
Switchediin oli sarjojen avausosien tapaan tungettu paljon kaikenlaista pohjustamista, mutta silti se tuntui paikoin vähän hidastempoiselta. Koska olin kuitenkin ostanut jo Tornin samalla kortinvingahduksella, luin seuraavankin osan ilman mutinoita melko pian ensimmäisen perään. Onneksi luin, koska tarina, tai oma keskittymiskykyni, parani ja muuttui mielenkiintoisemmaksi.
Kun näin pitkälle on päästy, pitää viimeinenkin osa, vasta TOR:n kustantamana paperilla ilmestynyt Ascend vielä lukea. Jos tähdittäisin kirjoja, niin nämä olisivat sitä ihan kivaa kolmen tähden sarjaa.
Miljoonia myytyjä e-kirjoja: Mikä on kustannusalan rooli tulevaisuudessa?
Aloittaessani Switchedin lukemista en vielä tiennyt sen taustoista mitään. Ennen sivua 100 törmäsin kyllä pariin kummalliseen juttuun, ja ajattelin mielessäni, että kustannustoimittaja olisi voinut tehdä vähän tarkempaakin työtä.
En siis varsinaisesti yllättynyt, kun etäisesti tuttua kirjailijan nimeä googlettaessani huomasin Wikipedian kertovan Hockingsin olevan ensimmäinen tai ensimmäisiä miljoonia euroja kirjoillaan tienanneita e-omakustannekirjailijoita. Ennen vuotta 2010 nainen oli kirjoittanut päivätyönsä ohessa peräti 17 eri e-kirjaa. Alkuvuodesta 2011 Hocking myi keskimäärin 9000 kirjaa päivässä. (Wikipedia: Amanda Hocking)
Nyt nainen on kuitenkin julkaissut kirjoja paperilla ainakin yhdysvaltalaisen Macmillanin ja brittiläisen TOR:in kautta. Miksi ihmeessä?
Tornin lopussa on mielenkiintoinen Hockingin haastattelu, jossa käsitellään juuri näitä asioita. Vastaus on ehkä vähän yllättäväkin: "Koska rakastan kirjoittamista". Hocking selittää, että pitää kirjoittamisesta, kirjojensa editoinnista ja kanssakäymisestä lukijoidensa kanssa, mutta ei kirjoihin muuten liittyvästä bisnesspuolesta. Naisen aika alkoi kulua itse kirjoittamisen sijaan editorien etsimiseen, kannen ja sen fonttien valitsemiseen, ja edellisten kaltaiset toissijaiset asiat veivät aikaa kaikkein tärkeimmältä.
Vastaus on mielenkiintoinen ja sopii toisaalta niin uransa alussa oleviin kuin toisaalta hyvin menestyneisiinkin kirjalijoihin: Uransa alussa olevat tarvitsevat tukea, pidemmällä olevat haluavat keskittyä siihen mitä todella osaavat.
Voisin kuvitella Hockingin olleen mahtava diili kustantajilleen. Kirjoista ollaan todistetusti kiinnostuneita, ja niitä on elektronisessa muodossa valmiina hillitön pino. Sitä, onko alkuperäisiä kirjoja jotenkin muokattu kustantajan mukaan tulon jälkeen, en tiedä. Kuvittelisin, että kirjoihin liitetyt novellit ja haastattelut on lisätty vain paperiversioon.
Joissain e-kirjakeskusteluissa kustantajien on kuvattu olevan jopa tarpeettomia välikappaleita kirjailijoiden, lukijoiden ja rahojen ansainnan välissä. Minä en todella usko, että että kustannusala tulee kuihtumaan tai etenkään putoamaan kirjallisuuden kelkasta kokonaan, löivät e-kirjat läpi millä voimalla tahansa. Uskon, että freelance -editorien, graafikoiden jne ammattikunta saa paljon uusia asiakkaita e-kirjoilla entistä helpommin markkinoille hyppäävien wannabe-kirjailijoiden kautta. Omakustanteena voi julkaista mitä tahansa, mutta uskon, että valitsen jatkossakin uutuusluettavaa ensin kustantamojen uutuusluetteloja selattuani. Kustantamoon pääseminen antaa kirjalle jonkinlaisen laatuleiman. E-omakustanne voi olla loistava tai alittaa riman.
Hockingin tarinaan jäin nyt sen verran kiinni, että viimeinenkin osa on luettava, eli iPadilla on taas pian aktiivista lukukäyttöä.
Hockingin tapaus, eli omakustannekirjailijan hyppääminen kustantamon kelkkaan on mielenkiintoinen esimerkki ja herättää paljon uusia kysymyksiä: Missä vaiheessa esimerkiksi e-kirjojen oikeudet siirtyivät "pelkältä Hockingilta" myös kustantamolle? Miten paljon kirjojen hinta nousi? Millaisen sopimuksen miljoonia myynyt Hocking on saanut neuvoteltua? Onko tämä yksittäistapaus, vai tulemmeko jatkossa näkemään runsaasti omakustanteilla kuuluisuuteen hypähtäviä kirjailijoita? Tapahtuuko tämä vielä myös Suomen markkinoilla? Jos, niin mitä kautta kirjailija myisi suomenkielistä kirjaansa?
Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.
Olipa kiinnostava postaus! Kirjatkin vaikuttavat kiinnostavilta, tai ainakin hätkähdin sitä lapsen puukotusta. Aika raisu alku!
VastaaPoistaMietin tätä kustantamojuttua paljon itsekin siinä vaiheessa, kun oman käsiksen kohtalo oli vielä ihan auki. Koska en pitänyt käsistä aivan p*skana, niin ajattelin, että mikäpä minua estäisi kääntämästä sitä englanniksi ja julkaisemasta omakustanteena.
Nyt, kun olen päässyt seuraamaan läheltä, kuinka paljon työtä tarvitaan romaanin julkaisemiseen, olen hyvin kiitollinen siitä, että pääsin asiantuntevan kustantamon suojiin. Kirjan kustantamiseen liittyy niin paljon muutakin kuin pelkkä kirjoittaminen. Minä olen esimerkiksi visuaalisesti täysin lahjaton, eli jo kannen suunnittelussa olisi ollut vaikeuksissa tekstin taitosta puhumattakaan.
Lisäksi on hirmuisen jännittävää odottaa lukijoiden reaktioita. Myönnän, että se, että kustannustoimittajani on viime vuosina toimittanut niin Finlandia-ehdokkaaksi päätyneen dekkarin kuin Vuoden johtolangan voittajan auttaa minua suunnattomasti. Sain vahvistuksen sille, ettei käsikseni aivan nolo voi olla, jos palkittu kustannustoimittajani siitä innostui ja sen eteen on tehnyt töitä.
Mutta joo. Ilman sopparia olisin hyvinkin saattanut kokeilla myös omakustannetta, tosin siis englanninkielisenä. Lopputuloksen laadusta en kyllä olisi mennyt takuuseen.
Todella kiinnostavaa, kiitos tästä! Jännää seurata tätä kustannusmaailmanmenoa... Ja kiinnostavaa sekin, että tätä virtaa e-kirjasta paperikirjaksi alkaa sitäkin olla liikkeellä, eikä vain toiseen suuntaan.
VastaaPoista(Heh, vähän nauratti tuo "olinkin ihan muuta kuin tavallinen ihminen" -huomiosi! Näin on, se on kyllä ollut huikea trendi. Kaipa "olenkin vampyyri/ihmissusi/telepaatti/superhero/keijukainen/trylli" on korvannut sen vanhan "olenkin oikeasti prinsessa" -jutun...)
Vera Vala: Alku todella oli raisu!
VastaaPoistaOmakustantaminen ja etenkin niiden esille saaminen vaikuttaa minusta nykyisin paljon helpommalta kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Toisaalta taas näen, että omakustanteiden on silti usein vaikea saada lukija kiinnostumaan kuin kustantamojen julkaisemine kirjojejen. Ainakin minulle tulee etenkin omakustanneproosan kohdalla aina heti mieleen, miksi kirja ei ole kelvannut kustantamolle, ja mietin, onko se niin huono että että kun kustantamokaan ei ole sitä kelpuuttanut, minunkaan ei kannata sitä lukea. Tietenkään asia ei oikeasti ole niin yksioikoinen, mutta näen, että kustantamon apu on paitsi kaikki se tuki käytännön asioissa myös aina jonkinlainen laatulupaus lukijalle.
Ammattimaiselta kustannustoimittajalta satu apu ja palaute on taatusti myös ihan mielettömän arvokasta!
Minä itse asiassa tajusin vasta ihan vähän aikaa sitten, että olet sama Veera Vala jonka kirja löytyy Gummeruksen katalogista. Odotan kirjaasi mielenkiinnolla :).
Booksy: Kustannusmaailma on kyllä mielenkiintoinen, se on jotenkin niin erilainen kuin kaikki muut alat joita on noin muuten päässyt/joutunut seuraamaan. Ja joo, kun noita prinsessasatuja on kerrottu varmaan muutama sata vuotta, niin ihan mielenkiintoista että nyt on sitten vähän enemmän vaihtoehtoja eikä tarvitse haaveilla vaan prinssistä ja röyhelömekoista...
Kiinnostavia kysymyksiä, joihin luultavasti tiedämme vastaukset vasta tulevaisuudessa.
VastaaPoistaVeran kanssa olen samaa mieltä kustantajan tarpeellisuudesta, koska kirjailijan pitäisi olla aika hurja monitoimi-ihminen, jos organisoisi itse kaiken taitosta jakeluun. Esim. mitä tulee bisnes-osastoon, en tällä numerosokeudella ja resurssien puutteella lähtisi edes harkitsemaan omakustannetta.
Hanna-Riikka: Minäkin uskon, että kustantamojen kirjailijoille tarjoama "palvelupaketti" on jatkossakin erittäin houkutteleva. Jos haluaa päästä kirjansa kanssa yhtä viimeistellylle tasolle (tai edes julkaisukuntoon), joutuisi etsimään ison liudan ammattilaisia ja tekemään silti ohuella kokemuksella paljon päätöksiä itsenäisesti. Lisäksi sitä kustantamon tuomaa laatuleimaa ei minusta vieläkään voi oikein sivuuttaa.
VastaaPoistaTietysti tuo Hockingin tapaus on vielä jotenkin ihan omaa luokkaansa: Jos tuntuu, että koko ajan on aivan valtavasti kirjoittamista, aikaa sille kaikelle mulle ei varmasti välttämättä enää jää.