Meillä juhlistettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa (melkein) oikeaoppisesti kirjan ja ruusun päivää. Päivä oli kirjan ja tulilatvan päivä. En varsinaisesti ostanut lahjoittamaani kirjaa, vaan se tuli varastoon hamstratun A Dance with Dragonin mukana. Ostin kirjan ihan vaan Kyrön Miniän takia, joten siin mielessä sangen onnistunut markkinointitempaus...
Mielensäpahoittajasta pidettiin tässä taloudessa paljon, joten Miniä oli ihan oikeasti lahjaksi tarkoitettu.
Kirjan nimi: Miniä
Kirjoittaja: Tuomas Kyrö
Kustantaja: Kirjakauppaliitto
Julkaistu: 2012
Sivuja: 122
Mistä minulle: Selitys alussa
Kirjoittaja: Tuomas Kyrö
Kustantaja: Kirjakauppaliitto
Julkaistu: 2012
Sivuja: 122
Mistä minulle: Selitys alussa
Miniä on mainio välipalakirja ja loistavaa viihdettä kaikille Mielensäpahoittaja -faneille. Kirjassa Mielensäpahoittaja, ikänsä suunnilleen keskellä metsää elänyt, korkealla työmoraalilla ja sota-ajan nuukuudella varustettu mies, joutuu miniänsä hoiviin.
Miniä on tietenkin aivan toista maata ja aikakautta. Koomisilta tapahtumilta ei vältytä.
Kirja suorastaan kaahaa eteenpäin, mutta annan siitä Kyrölle vain kiitosta: Kevyestä kirjasta olisi muuten voinut tulla venytetyn oloinen, mutta nyt sen luki ahmien. Henkilöhahmot olivat hauskoja ja sopivan suoraviivaisia.
Päähenkilö ja kertoja, miniä, on korkeasti koulutettu, vaativaa työtä tekevä nainen. Hän on vanhanaikainen perheen pää, Mielensäpahoittajan poika keskittyy miniän onneksi keskimääräistä enemmän lapsiin. Miniä ei ole enää sitä sukupolvea, jonka mielestä kynttilää olisi piiloteltava vakan alla tai hankkimastaan maallisesta hyvästä ei saisi nauttia - ihan uskottavaa aikuisen kaupunkilaisnaisen kuvausta. Lahjaksi saatu Mokkamaster on turha, jos kotona on jo täysautomaattinen kahvikone.
Miniän ensimmäisellä vierailulla anoppinsa ja appiukkonsa kotiin avataan hauskasti sitä maailmaa, josta Mielensäpahoittajassa puhutaan.
Miniä on paitsi hilpeä, myös syventää Mielensäpahoittajan tarinaa ja antaa mielenkiintoisen, ulkopuolisen kuvan Mielensäpahoittajan kertojanääneen.
Joissain muissa blogeissa mainittu tarinan viimeistelemättömyys ei häirinnyt minua. En taunnut mitään Jokken listaamista virheistä, mutta kommenteissa mainitun uuniruuan epämääräiset liikkeet uunista ja uuniin kyllä huomasin - tosin ehkä vain siksi, että olin niistä jo etukäteen lukenut.
Joka tapauksessa, viihdyttävä kirja!
Ilokseni sain Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike -äänikirjan itselleni kirjastosta. Jatkan Kyrön luomien hahmojen seikkailuja mielenkiinnolla :).
Olen samaa mieltä kanssasi, että kirjan luki tosi nopeasti :)
VastaaPoistaJa sama täällä, olin niin hätäinen lukija etten tajunnut noita epäloogisuuksia - joten ei oikein kehtaa kirjailijaakaan syyttää hätäilystä :-) Mutta hauska oli, tykkäsin kovasti. Naisnäkökulma Kyröltä vielä puuttuikin.
VastaaPoistaKyllä en malta odottaa, että pääsen Miniä pariin pian ;)
VastaaPoistaJokke: Totta!
VastaaPoistaArja: Joo, sitä kun ahmii niin ei yksityiskohdat takerru :D. Tuo kirja on kiertänyt nyt lähipiirissä ahkerasti Kyrö -fanilta toiselle. Useimmat ovat lukeneet vasta Mielensäpahoittajan, mutta seuraavaksi varmaan Kerjäläinen ja Jäniskin on monen lukulistalla :).
Susa: Toivottavasti pian, mutta lukuhetki on kyllä sitten lyhyt :).