Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Marian Keyes: Sushia vasta-alkajille

Kirjamakuni vaatii eri tyylisten ja eri vaativuusasteisten teosten tasaista sekoitusta. Kahta scifikirjaa ei jaksa koskaan lukea peräjälkeen, useampi venäläinen klassikko ei uppoa peräperää ja hömppäkin on parasta palasina silloin tällöin. Zombivampyyriklassikon jälkeen piti siis olla hyvä idea hypätä onnettomien kolmekymppisten kaupunkilaisnaisten kyytiin. Olin napannut kirjaton romantiikka -hyllystä Marian Keyesin Sushia vasta-alkajille, joka oli sitten vähän... Tylsyyttä pitkäksi aikaa?

Lisa on avioliitossaan epäonnistunut, mutta urallaan menestynyt naistenlehden päätoimittaja. Elämä romahtaa, kun nainen lähetetään ihanasta Lontoosta tuppukylä-Dubliniin lanseeraamaan uutta aikakauslehteä. Ashley potkitaan ulos entisestä työpaikasta ja sattumien kautta hän joutuu ilkeän Lisan alaiseksi. Ashleyn vuosia kotiäitinä viettänyt ystävä Clodagh kyllästyy elämäänsä, vaikka kaikki on hyvin. Alkuasetelma on siis melko lupaava.

"Hömppäkirjaksi" teos on aikamoinen järkäle, sivuja on 511. Päälle viidestäsadasta sivusta huolimatta varsinaiset tapahtumat tuntuvat alkavan vasta 400 ensimmäisen sivun jälkeen. Ei voi mitään, ei vaan iskenyt. Itse koin suurimmaksi ongelmaksi ikävät henkilöhahmot, joiden tarinat eivät kietoutuneet erityisen mielekkäästi tai yllättävästi yhteen.

Siinä, missä Sophie Kinsellan (Confessions of s Shopaholic, Can you keep a secret?, Remember me?) henkilöt ovat jossain määrin samaistuttavissa ja herättävät myötätuntoa, Sushia vasta-alkajille kirjan henkilöt herättävät lähinnä ärtymystä. Kirjan kolme päähenkilöä piehtaroi alusta loppuun itse kehittämissään ongelmissa. Yksi päähenkilöistä on robottimainen uraohjus, toinen nössykkä, kolmas onneton (ilman syytä) kotiäiti.

Ovatko Marian Keyesin teokset uponneet lukioihin paremmin kuin minuun? Mitkä ovat teidän parhaat suosituksenne kirjaston romantiikka (chick litt kuuluu sinne ainakin omassa kirjastossani) –osastolta? Itse suosittelen tämän tyyliseltä osastolta The Nanny Diaries:ia, joka vie Manhattanin Gossip Girl –maailmaan lastenhoitajien näkökulmasta.

5 kommenttia:

  1. kyllä Keyes on tosi hyvä tällä chick lit- osastolla, minun mielestäni. Itse en nyt erityisesti muista juuri tätä kirjaa, mutta mielestäni olen lukenut nämä kaikki. Muuten tosin tietoni chick litistä on vähäiset, koska en ole juurikaan lukenut muita... Olet kyllä oikeassa siinä, että hahmot ovat usein vähän streotyyppisiä, mutta muuten tarinat vetää useimmiten kivasti. Suosittelen watermelon -kirjaa (oisko naura claire, naura suomeksi) jos haluisit antaa toisen mahdollisuuden Keyesille... Penny Vincenzi oli minusta myös hyvä, mutta aika järkäleitä senkin kirjat on.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset, annan siis Keyesille vielä toisen mahdollisuuden :). Mietin, että ehkä syynä Keyesin "huonommuuteen" Kinsellaan verrattuna on myös se, että Kinsellaa olen lukenut aina englanniksi ja Keyesia suomeksi. Englanniksi lukiessa kielen yksinkertaisuus ei varmasti ole häirinnyt yhtä paljon kuin suomeksi lukiessa, vieras kieli antaa vähän anteeksi.

    Penny Vincenzistä en ole kuullutkaan, mutta lisätään luettavien listalle :).

    VastaaPoista
  3. Meitsi on tämän lukenut ja tykännyt. Minulle Keyesit kuuluvat englanniksi luettaviin kirjoihin. Ihan vauhdikkaimmasta päästä tuotantoa tämä kirja ei ole, mutta tykkäsin siitä silti. :)

    VastaaPoista
  4. Keysin kirjat ovat ihan jees, yksi kerrallaan. Kahta en pystyisi lukemaan peräkkäin. :-) Kinsellankin kirjoista tykkään jossain määrin, mutta kieltämättä hänen hahmonsa ovat erittäin ennalta-arvattavia.

    Sekoititkos muuten Keysin ja Kinsellan, jäin miettimään? Sushia vasta-alkajille on siis kirjoittanut Keyes, en ainakaan itse ole huomannut Kinsellan kirjoittaneen samannimistä kirjaa. Juonikuvaus ainakin muistuttaisi Keyesin teosta. Pointti tuli joka tapauksessa selville, vaikka kirjailijat olisivatkin srkoittuneet. :-)

    VastaaPoista
  5. Salla: Hmm, pitää siirtyä minunkin etsimään Keyesiä englanninkielisistä hyllyistä.

    Bisquit: No voi argh, kiitos huomiosta, onhan nuo nimet näköjään menneet pariin kertaan sotkuun, otsikossa kuitenkin on oikein :D. Käynpä korjaamassa tekstistä näin jälkikäteen. Arvaa vaan onko minulla joskus vaikeuksia lukea kirjoja, joissa kaikki henkilöt ovat melkein samannimisiä, tai vaikkapa joskus vaan jos usean henkilön nimi alkaa samalla kirjaimella...

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!