Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Tervetuloa meille - ja näin hankit asunnon Berliinistä

Tervetuloa meille! Useampi kaverini toivoi parempia kuvia asunnostamme, jonka esittelin aiemmin tässä kunnossa:

Tilanne 7.8.2013
Eilen pidettiin viralliset tuparit, joten ajankohta virtuaaliesittelyllekin on nyt sopiva (suomeksi: asunto oli kerrankin siivottuna valoisaan aikaan niin, että ehdin ottaa siitä kuvat).

Kerron samalla siitä, millainen prosessi asunnon löytäminen Berliinistä meille oli.

Makuuhuone. Kirjahyllyjä ei ole tullut hankittua, koska kirjojahan on kätevä säilyttää myös erilaisissa kasoissa lattialla. Päiväpeiton olen todennut oikeastaan yliarvostetuksi tekstiiliksi. Miksi sitä oikeastaan käytetään? Sehän on vain yksi tavara lisää tuulettaa ja ennen kaikkea muuttaa. Huomaa myös patterisa oleva lukija, joka käydään tarkistamassa kerran vuodessa.
Ihan ensiksi haluan tappaa legendan Berliinin halvoista asunnoista. Edes idässä. Tai varsinkaan idässä. 

Edullisia asuntoja voi toki vielä löytää lähiöistä, mutta henkisesti vain määräaikaisesti täällä asuvana on tietysti mukavampi nauttia ydinkeskustan tunnelmasta. Lähiöt täällä näyttävät siltä kuin, noh, lähiöt missä tahansa. 

Unohda puoli-ilmaiset vuokrat


Luin tänä kesänäkin suomalaisissa lehdissä Berliini-juttuja joissa mainittiin asumisen olevan halpaa, "kaksio ydinkeskustassa 500 e kk". Näihin väärinymmärryksiin on yleensä kaksi syytä. Juttua tehnyt toimittaja on saattanut katsoa tietyn alueen senhetkistä keskimääräistä vuokratasoa. Tämä tarkoittaa, että vuokratasossa ovat mukana myös kaikki esimerkiksi 20 (tai edes viisi) vuotta sitten tehdyt vuokrasopimukset, joiden vuosittaista vuorkahintaa on saanut kohottaa vain minmaaisen pienen prosenttimäärän per vuosi, ja tämän takia keskimäärinen vuokrataso näyttää edulliselta, vaikka se tällä hetkellä vuokrasopimusta solmiville olisi kuinka korkea. Hetkellinen markkinahinta ei siis määrää täällä jonkun alueen vuokratasoa ihan samalla tavalla kuin vaikka Suomessa. Toinen syy on saksalainen tapa ilmoittaa kylmä- ja lämmin vuokra erikseen (Kaltmiete und Warmmiete). Kylmä vuokra on vuokrahinta, joka sisältää vain itse asunnon vuokran. Vuokralaisen on kuitenkin aina pakko maksaa lämmin vuokra, joka sisältää myös asunnon lämmityksen, jätehuollon yms. Kylmässä ja lämpimässä vuokrassa on yleensä noin 100-200 euron ero. 

Näkymä olohuoneeseen. Näyttää tyhjältä, mutta olen alkanut arvostaa tyhjää tilaa todella paljon. Siivoaminen on melkein juhlaa!
Silti: Kyllä Berliinistä saa samalla rahalla paljon kivemman asunnon kuin Helsingistä (mutta: palkkataso on täällä matalampi ja palkasta ja verojen ja sairasvakuutuksen jälkeen paljon vähemmän käteen kuin Suomessa). 

Vuokra-asunnon hankkiminen Berliinissä on aivan oma taiteenlajinsa. Jälkikäteen katsottuna se on sujunut meiltä todella helposti, vaikka asunnon etsimisen hetkellä homma on tuntunut aina järjettömän isolta. 

Vuosi sitten saimme ensimmäisen Berliini-asuntomme ihan vain hyvällä tuurilla. Olin kommentoinut yhtä Berliini-aiheista blogia pitävän suomalaistytön blogiin kiitokset hänen asunnonhakuvinkeistään, ja kommenttini nähnyt suomalaismies otti minuun yhteyttä ja tarjosi asuntoaan lyhytaikaiselle vuokralle. 


Kiitin tarjouksesta ja kerroin lähteväni Berliiniin pian allekirjoittamaan työsopimustani ja etsimään asuntoa. Kävin samalla katsomassa suomalaisasuntoa ja totesin, että se olisi meille oikein hyvä paikka, jos emme saisi pitkäaikaisempaa asuntoa heti elokuun alusta lähtien.


Asunnossa on kaksi sisäänkäyntiä jonkin lakipykälän takia. Pari kaveria teki tupareihin näyttävämmän sisääntulon ruokapöydän takana olevan oven kautta. Ruotsalainen kaverini paljasti myöhemmin, että meinasi jo hetken möläyttää suomalaisen tavan järjestellä huonekalut olevan todella omituinen.


Luin teoriaa berliiniläisestä asunnonvuokrauksesta mahdollisimman paljon jo ennen matkaa. Tajusin, että homma ei välttämättä olisi ihan helppo: Toistaiseksi voimassa olevaan vuokrasopimukseen vaadittaisiin yleensä Schufa, eli paikalliset luottotiedot, joita minulle ei tietenkään ulkomaalaisena vielä ollut. Tämä karsi noin 95% kaikista mahdollisista asunnoista ulottumattomiimme. 

Mutu-tuntumalla suurin osa sinkkuihmisistä asuu täällä yhteisasunnoissa, ei yksiöissä kuten Suomessa. Asunnonhakuprojekti on näissä tapauksissa vähän erilainen. Schufaa ei yleensä vaadita, mutta haastatteluja voi olla monen monta kierrosta, kun kanssa-asujat yrittävät selvittää oletko sinä juuri se oikea henkilö heidän jaettuun asuntoonsa. 

Vieras totesi eilen, että sohvaltamme on näkymä vähän kummallisesti valkoiseen paljaaseen seinään. Syynä on videotykki.

Ensimmäiseksis vuodeksi päätin keskittyä kalustettuihin, alivuokrattaviin asuntoihin. Niitä löytää mm. Zwischenmiete- ja Studenten-WG -sivustoilta. Jälkimmäisen käyttämiseksi ei tarvitse olla opiskelija ja sieltä löytyy myös muita kuin soluasuntoja. 

"En ole turisti, ihan vaan kaveri"

Kävin Berliinin-viikkoni aikana katsomassa noin kymmentä asuntoa. Olin vuokrannut asunnon myös tuoksi viikoksi Zwischenmiete -sivuston kautta. Asuin Prenzlauer Bergissä Mallorcalle lomailemaan lähteneen näyttelijän luona, jonka huomasin hänen kirjahyllystään päätellen tehneen työkseen paljon myös kirjojen lukemista äänikirjoiksi. 

Berliiniläinen (vähän kielletty) tapa vuokrata omaa asuntoa loman ajaksi tuntemattomille tuntui ja tuntuu minusta vieläkin vähän hassulta: Asuntonsa minulle vuokrannut henkilö ei tiennyt minusta muuta kuin mitä puhelinkeskustelussa kerroin, en nähnyt häntä kertaakaan (hain avaimen hänen ystävänsä luota ja maksoin samalla viikon vuokran käteiselle) ja lähtiessäni jätin avaimen asuntoon sisälle. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin, tosin olin saanut ohjeen, että jos joku kysyisi minulta rappukäytävässä kuka olen, minun olisi parempi esittäytyä vuokranantajani ystävänä eikä tältä asunnon vuokranneena turistina.


Soitto, näyttö, soitto, näyttö...

Mutta siitä varsinaisesta asunnonetsinnästä: Soittelin ja lähetin sähöpostia viikon aikana useammasta kymmenestä asunnosta ja kävin katsomassa ehkä seitsemää tai kymmentä. Viikon alussa en ollut vielä varma missä päin kaupunkia haluaisin asua, mutta viikon aikana Prenzlauer Berg hurmasi minut niin, että todella koomista kyllä, sekä Berilinin toinen että tämä nykyinen eli kolmas asuntomme on vain korttelin päässä asunnonetsintäaikaisesta väliaikaisasunnostani - ja täsmälleen toisen ja kolmannen asunnon välissä. 

Näin kuitenkin viikon aikana kaikenlaista: Kadulla juoksevia rottia, viidennen kerroksen asunnon, jota olisi pitänyt lämmittää hiilillä ja josta puuttui kunnollinen jääkaappi, Alexanderplatzin lähellä olevan jättimäisen kerrostalon, josta oli komeat näkymät mutta pintaremontti vielä täysin kesken ja jossa oli poltettu sisällä, pienen kattohuoneiston jonka lattia oli kulunut melkein puhki ja toisen aivan ihanan kattohuoneiston kaari-ikkunalla jota en silloin todella suureksi pettymyksekseni kuitenkaan saanut. Monta muuta asuntoa olisin kyllä saanut, johon kiltti habitukseni ja mukana ollut työsopimus varmasti vaikuttivat. Asuntoa, johon syyskuussa loppujen lopuksi muutimme, kävin katsomassa vasta matkani toiseksi viimeisenä päivänä. Vuokrasopimus tehtiin ja vuokratakuu siirrettiin tililtä toiselle samana aamuna, kun lensin Suomeen.Vuokrasopimus alkaisi vasta syyskuussa, joten suomalaisasunto Friedrichsheinissa tuli enemmän kuin tarpeeseen elokuuksi. Alue oli aivan ihana ja viihdyin myös tuolla alueella ja asunossa mainiosti. 

Väliaikaisasunnoista omaan asuntoon

Tänä kesänä asunnon etsiminen oli taas vähän erilainen projekti. Vuokrasopimustamme asunto numero kahteen oli pidennetty jo muutaman kerran, ja puhetta vielä ainakin yhdesä lisäpidennyksestä oli, mutta vuokranantajamme työasiat järjestyivätkin niin, että hän palasi Berliiniin ja tarvitse asuntoa itse. 

Me päätimme etsiä vuokra-asunnon, jossa voisimme asua niin kauan kuin haluaisimme. Tällä kertaa meillä oli kaksi kriteeriä: emme halunnee maksaa täällä vuokra-asunnoista usein pyydettävää välityspalkkiota (Provision) joka on yleensä 2,38 kertaa kuukauden "kylmävuokran" verran ja asunnossa olisi oltava keittiö. Jälkimmäinen johtuu siitä, että vuokra-asunnoissa ei täällä pääsääntöisesti ole edes liettä keittiönkaapeista, jääkaapista tai tiskikoneesta puhumattakaan. Yleensä vuokralaiset hankkivat, kuljettavat ja asennuttavat ne itse, ja sama kuvio toistuu tietenkin käänteisessä järjestyksessä asunnosta pois muutettaessa. Berliinin valtava vuokratarjonta supistui kohdallamme johonkin noin 10-20 % kokonaisuudesta. 

Yksi kiva asunto meillä jäi välistä puuttuvien paperien (
lausunto edelliseltä vuokranantajalta siitä, että kaikki vuokrat on maksettu, todistus luottotiedoista, kolmen edellisen kuukauden palkkakuitit ja passikopiot)  ja liian aikaisen vuokrakauden alun takia, muutaman hyläsimme näytössä käytyämme itse, mutta jo viikon sisällä asunnon etsimisen aloittamisesta löysimme nykyisen asuntomme. Pyysin näyttöä parin tunnin sisällä siitä kun asunto oli tullut nettiin, kävimme katsomässä tätä seuraavana päivänä ja kerroimme halauvamme asunnon - vaikka sitten kuukausi edellisen asuntomme kanssa päällekkäin. 

Kirjalliseen hakemukseen ja liitteisiin panostimme oikein huolella. Toimitimme vaadittujen virallisten asiakirjojen lisäksi jopa pienois-CV:n josta selvisivät mm. koulutus, työhistoria ja harrastukset. Olimme saaneet vinkin vapaamuotoisen CV:n laatimisesta saksalaiselta tuttavaltamme, ja koska asuntoa välittänyt isännöitsijä korosta haluavansa löytää "asuntoon ja taloon sopivat vuokralaiset" halusimme tehdä kaikkemme silläkin saralla. 

Kun kuulimme asunnon olevan meidän, melkein 20 sivua pitkä vuokrasopimus käytiin isännöitsijän kanssa läpi. Aikaa kului tasan tunti. Asuntoa luovutettaessa käytiin läpi kodinkoneiden merkit, mallit, asunnon varustetaso jne. 

Tämäkin vuokra-asunto on todella paljas verrattuna Suomen asuntoihimme. Olemme joutuneet hankkimaan niin vaatekaapit kuin kaiken säilytys- tai laskutilan kylpyhuoneeseen itse.

Asuntoasia tuntuu siis olevan kulttuurieroja täynnä. Vaikka jotkut asiat maiden välillä ovat vain erilaisia, on minun sanottava, että arvostan Suomen asunnonvuokrauskulttuuria valmiine keittiöineen ja upotettuine kaapistoineen yhä Saksan paljaita seiniä enemmän.

13 kommenttia:

  1. Todella kiinnostava juttu taas kerran. Kyllä tosiaan kolmessa kuukaudessakin alkoi nähdä näitä eroja hyvässä ja pahassa. Mukava oli siis kotiinkin palata.

    Kiva, avara koti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Joo, vaikka jotkut asiat muka on vaan erilaisia, niin kyllä jotkut on hyviä tai pahoja.

      Poista
  2. Mielettömän kiinostavaa! Tosin aivan lamaannuin tuosta kaikesta, että ei edes liettä, ei keittiötä ja mitä kaikkea tietoa ja todistusta täytyy esittää. Olemme viettäneet toistakymmentä vuotta lomia Sveitsissä, Saksassa ja Itävallassa, mutta aikomus oli asua kaikkien liike-elämä vuosien jälkeen jonkin aikaa Englannissa. Viime kevään matka muutti kuitenkin kaiken ja nyt R. ei ole yhtään innostunut enää Englannin ruoasta, ilmastosta, ei mistään eli palaamme saksan kertauskursille ja haaveilemme jonkin kuukauden tai ehkä enemmänkin asumisesta lähellä Salzburgia, ei tietenkään kaupungissa, mutta aika liki. Mottoni on: Make your dreams true!, aber vielleicht wir mehr Zeiz und denken brauchen;)

    Ihana juttu, kiitos♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, täällä kyllä osataan byrokratia, ja tuota keittiö-juttua en tajua ensinkään! Kyselin saksalaiselta kaveriltani miten tuommoinen käytäntö voi kestää hengissä ja hän vaan totesi, että olisihan se ikävää, jos olisi vuokra-asunnossa ruma keittiö... Siksi se on tärkää saada valita itse :D. Salzburg kuulostaa ihanalta!

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus, tykkään (myös) näistä kulttuurisiin tapoihin ja käytäntöihin liityvistä jutuista. Uusi kotisi näyttää mukavan avaralta ja valoisalta. Ja mitäpä hyllyistä: kirjat voi tosiaan kasata pinoiksi sinne sun tänne ;)

    Meillä on muutto myös edessä parin viikon päästä. Kenties matkin sinua ja teen vähän vastaavanlaisen postauksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tee ihmeessä vastaavanlainen postaus, minusta on ihan mahtavaa kurkkia blogituttujen koteihin :D

      Poista
  4. Asunto on kaunis ja erityisesti tuo tyhjä tila saa lapsiperheen äidin huokailemaan ihastuksesta ja kateudesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pitää nyt vaan koittaa osata olla täyttämättä sitä millään...

      Poista
  5. Samalta kuulostaa asuntohommat Berliinissä kuin mitä ne täällä Münchenissä ovat. Täällä on hirvittävän vaikea saada kämppää. Meille kävi tuuri aikanaan, ja nyt kun jäin tähän yksin, on ollut vara mistä valita kämppis. Tosin ekan kanssa homma meni myttyyn mutta tämä, joka muuttaa ensi kuun alussa, on varsin luotettava. Eksälläni on vaikeuksia löytää uutta asuntoa...toivottavasti löytää pian, ettei joudu kuukausitolkulla veljensä nurkissa pyörimään.

    VastaaPoista
  6. Huuh, tuosta Münchenistä olen kuullut kauhujuttuja aiemminkin, se taitaa tosiaan olla ihan omaa luokkaansa, tyyliin yritykset palkkaavat mieluiten henkilöitä joilla jo on siellä asunto? Kiva tietty sinulle, että löysit uuden kämppiksen helposti :)

    VastaaPoista
  7. Oli tosiaan mielenkiintoinen postaus, minuakin kiinnostaa hurjasti tuo miten asuntohommat eri maissa järjestyvät.

    Tuo asuntojen niukka varustelutaso on tavallista myös Moskovassa. Sielläkin viedään keittiö mukana, kun muutetaan. Asunnoista myös harvemmin löytyy kiinteitä kaappeja.

    Olimme viime viikonloppuna Berliinissä ja kävin ekaa kertaa Prezlauer Bergissä ja se kyllä hurmasi minutkin. Ihana paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Pietaristakin olen kuullut ihan hurjia juttuja etenkin liittyen ostettujen asuntojen viimeistelyyn, tuntuu että koko Venäjä on tässä(kin) ihan oma lukunsa! Prenzlauer Bergiin on kyllä helppo ihastua eikä sieltä hevin muuta :).

      Poista
  8. Kiitos! Varmasti pätee vielä 5vuotta myöhemmin sama kaava.:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!