Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Kirjan nimi: Auringon ydin
Kirjoittaja: Johanna Sinisalo
Sivuja: 339
Kustantaja: Teos
Julkaistu: 2013 
Mistä minulle: Kirjastosta
 
Alkoholi: kielletty; kahvi: kielletty; kaikki, missä on kapsaisiinia: kielletty.
 
Sinisalo on kuulunut kotimaisiin kirjailijasuosikkeihini jo pitkään, ja uusi Auringon ydin vain vahvistaa hänen asemaansa.
 
Sinisalo on tullut kuulusaksi realistisia ja spekulatiivisia elementtejä yhdistelevistä kirjoistaan. Sinisalon kirjat ovat usein ottaneet myös vahvasti kantaa ympäristön puolesta. 
 
Sinisalo on tuonut myös Auringon ytimeen spekulatiivisia elementtejä, mutta hallitsevimpana elementtinä kirjassa on sen genre, dystopia. 
 

Kielletään kaikki ja jalostetaan naisia

Suomen Eusistokraattisen tasavallan historia on hieman erilainen kuin Suomen Tasavallan. Eusistokraattisen tasavallan rajat on laitettu melkein kiinni, ja vain joidenkin ylempien virkamiehien matkustelu sallitaan. Huumeet, kahvi, alkoholi ja nikotiini on kielletty. Naisia on alettu jalostaa jo vuosikymmeniä sitten nöyriksi, palvelualttiiksi, mahdollisimman feminiinisiksi, tyhmiksi ja itseään tyrkyttäväksi. Toivottujen ominaisuuksien läsnäolo tyttölapsissa varmistetaan jo nuorena ja viimeistellään koulutuksella, josta voi valmistua pääsemällä naimisiin. 

Sinisalo on valinnut päähenkilökseen Vannan, entiseltä, ei tarpeeksi naiselliselta nimeltään Veran. Veraa ja tämän siskoa Mannaa (Mira) kasvattaa näiden ulkomailta muuttanut naissukulainen, jolta ei vaadita yhtä naisellista käytöstä kuin suomalaisnaisilta yleensä. 

Fiksu täti ymmärtää, että Vera ei ole aivan niin tyttömäinen kun pitäisi. Kun virkamiehet tulevat katsastamaan siskoksia, Vanna yrittää hylkiä paloautoa ja paijailla nukkevauvoja kuten kunnon tytön kuuluu. Kasvaessaan Vanna opettelee esittämään naisellista naista ja alkaa elää kaksoiselämää.

Sinisalo ei takerru jaarittelelemaan Eusistokraattisen tasavallan toimintamallista ja historiasta kirjassaan juuri lainkaan, vaan yhteiskunta toimii vain taustana tapahtumille ja yksilöiden, lähinnä Veran, tarinalle. 
 

Kirjan ytimessä on chili

Kirjan suuren, juonta eteen päin kuljettavan tarinan keskiössä on chili. Kofeiinin ja muiden luettelemieni nautintoaineiden lisäksi Eusistokraattisessa tasavallassa on kielletty myös chilit niiden sisältämän kapsaisiinin takia. Vera tarjoaa kevyen katsauksen omaan chiliriippuvuuteensa, mutta oikeastaan tarina kirja perustuu  siihen, miten kiellettyä ainetta aletaan kasvattaa ja diilata tarkasti valvotussa yhteiskunnassa. 

Ydin ei ole tiivis mutta antaa tilaa lukijan ajattelulle

Sinisalo ei alleviivaa kirjassaan tällä kertaa oikein mitään. Toisaalta pohdin, onko Sinisalo miettinyt mitään suurempaa teemaa kirjansa pohjaksi tällä kertaa ollenkaan, mutta toisaalta vähän epävarmaksi jättänyt kirja jätti ainakin minulle muutaman suuremman teeman mieleen pyörimään.
 
Sinisalo ripottelee tuttuun tyyliinsä "fakta-artikkeleita" ja henkilöiden kirjeitä tai päiväkirjamaisia otteita muun tekstin sekaan. Tälläkin kertaa ne sopivat joukkoon hyvin ja monipuolistavat tarinaa mukavasti. Kauhistuttavaa, joskin mielenkiintoista yhteiskuntaa raotetaan lähinnä niiden kautta. 

Sinisalo luo vahvan tarinan, jossa minua välillä jopa vähän häiritsee tekstin tietynlainen suoruus ja kirjan loppuun ripautettu outous tai maagiset elementit. Tällä kertaa maagiset elementit ovat joidenkin kirjan alussa tehtyjen valintojen takia välttämättömiä juonen päättämiseksi, mutta mielestäni tarina olisi toiminut hyvin myös vähän puhtaampana vaihtoehtohistoriana.

Kaiken kaikkiaan: Vaikuttava kirja, joka pysyy mielessä vielä päiviä lukemisen jälkeenkin.

Kirjasta riittää paljon kerrottavaa, joten lue lisää esimerkiksi näistä blogeista: Hannu Kirjavinkeissä, Kirjasfääri, Eleonooran luetut, Villasukka kirjahyllyssä, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kulttuuri kukoistaa ja Kannesta kanteen, sivuista sivuille.       
 

4 kommenttia:

  1. Hei, olipa kiva lukea arviota tästä! Itse käärin uusimman Sinisalon joululahjapaketista ja aloittelin kirjaa eilen. Ennen päivänlaskua ei voi jäi jostain syystä aikoinaan kesken, mutta tämä on ainakin ensimmäisen kuudenkymmenen sivun perusteella vaikuttanut kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Hienon joululahjan olet saanut, luulen, että tämä on sellainen kirja, joka kestäisi vaikka useammankin lukemisen, tätä voisi lukea vähän eri näkökulmia painottaen. Toivottavasti jaksat kuitenkin ainakin kerran loppuun :)

      Poista
  2. Kuulostaapa mielenkiintoiselta - varsinkin tuosta naiskuvasta saisi varmaan hyvin niskakarvansa pystyyn ;-) Pitänee lukea jossain välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä ihan varauksetta :)

      Poista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!