Viime päivinä muoti/tyyli/lifestyleblogeissa on leimahtanut taas mielenkiintoinen keskustelunaihe: Rahankäyttö. Aiheen starttaus löytyy kosmetiikkablogin pitäjän Sannin Karkkipäivä -blogista ja muut avainkirjoitukset White Trash Diseasen Natalta ja Kalastajanvaimo -Johannalta.
Keskustelu on päässyt useamman sadan kommentin ansiosta ja syvällisiin sfääreihin. Niissä mietitään mm. sitä, miten kukin rahankäyttönsä priorisoi, onko kaikilla samat lähtökohdat rahanhankintaan, onko bloggaus työtä ja mikä velvollisuus bloggaajilla on esikuvina selittää rahankäyttöään.
Minusta on joka tapauksessa hienoa, että aihetta käsitellään nyt blogeissa, jossa kuluttaminen korostuu tavalla tai toisella vahvasti. Vaikka bloggaajat eivät lukijoistaan vastuussa olekkaan, he voivat silti olla jonkinlainen esimerkki ja mittapuu osalle ihmisistä, halusivat tai eivät.
 |
| Turha miettiä, miksi pikavippifirmat rikastuvat. |
No mutta siis kas niin, tämähän on kirjablogi! Siksi yritinkin miettiä vähän kieli poskessa, millaista keskustelua bloggaajien kirjamääristä voisi repiä. Klassinen tapahan olisi kysellä kommenttilaatikossa "miten sulla on tohon varaa?" ja jatkaa pohdintaa ilkeään sävyyn joko demi.fi:ssä, vauva.fi:ssä tai kaksplus.fi:ssä (Kyllä, uskomattomat blogipohdinnat ovat ainut syyni eksyä välillä vauvafoorumeille. Paitsi tietysti myös se klassinen, jo vuosia edennyt miten paljon vettä riisiin -kiista on myös mielenkiintoinen. Ymmärtää taas paremmin, millaisessa yhteiskunnassa sitä oikein elääkään. Ja joo, sori, monilla kotiäideillä on selvästi aivan liikaa aikaa, aloittaisivat vaikka oman blogin että ei tarvitsisi muita soimata...).
Selviä kohtia iskeä kirjablogisteihin olisivat esimerkiksi kyselyt siitä, miten graduaan kirjoittavalla opiskelijalla voi kuvallisen todistusaineiston mukaan olla hyllyssään sata lukematonta kirjaa, pohdinta kuinka eräällä freelancerilla on epäilyttävä määrä Otavan keltaista kirjastoa ja miksi eräälläkin scifistillä hyllyt oikein tursuavat kirjoja, vaikka nainen väittää vaihtaneensa lähes kokonaan sähkökirjoihin. Älkää vaan erehtykö kysymään, heillä on luultavasti kaikkeen ihan luonnolliset selitykset :).
No, oikeastihan näistä ei mitään draamaa revi. Suomessa kirjoja voi kuka tahansa noutaa ilmaiseksi kirjastosta, kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa ne ovat myös melkein ilmaisia, bloggaajat voivat pyytää arvostelukappaleita, antikvariaatitkaan eivät saa useimpia töitä tekeviä vielä vinguttamaan Visaa ja kirja-aletkin ovat usein ihan kohtuullisia löytöpaikkoja. Kaiken lisäksi kirjoja on luonnollisempaa kuljettaa mukanaan 5, 10 tai 15 tai vaikka 50 vuotta kuin H&M:ltä ostettuja t-paitoja eli innokkaan kirjanhaalijan kokoelma kasvaa helposti isoksi kun syytä poistamiseen ei välttämättä ole. Case closed. Tämä on sitä nollatutkimusta...
Jos lifestyle (ja muoti ja tyyli ja mitänäitänyton) blogeissa esiin nousee kuluttaminen, kirjablogeissa siihen verrattavin suure on aika. Jostain syystä, tai siis oikeastaan ainakin osittain ihan aiheesta, aika mielletään kuitenkin paljon demograattisemmaksi suureeksi kuin raha. Lukemiseen käytetystä ajasta ja ajan riittävyydestä keskusteltiin aikanaan kiivaasti Kirsin kirjanurkassa, kun eräs anonyymi tiedusteli bloggaajan ajan riittämistä muhkean kirjamäärän lukemiseen. Loppupäätelmä oli muistaakseni ihan sama kuin noissa muotiblogeissa: Kyse on ennen kaikkea prioriteeteista.
Loppuun vielä kuvallinen tunnustus aiheesta miksi minä ostan aina vaan lisää kirjoja, vaikka en ole lukenut vielä entisiäkään. Kyllä, minä ihan oikeasti haluan lukea jokaisen ostamani kirjan, mutta silti luulen, että alla olevassa kuvassa piilee totuuden siemen. Siinä, missä vaatteita ostaessa ehkä yritetään ostaa itselle kauneutta ja meikkejä ostaessa hehkeyttä, kyllä minä kirjaa ostaessani tavallaan haaveilen tietämättäni myös siitä ajasta.
 |
| We heart it.com |
Kuvitteleeko joku muu ostavansa kirjoilla aikaa? Tai uskaltaako joku tunnustaa lukuharrastuksen ajaneen pikavippikierteeseen?
Heh heh, kiitos vain linkityksestä. :)
VastaaPoistaMinä hamstraan kirjoja, koska olen keräilijäluonne, bibliofiili, kova lukemaan ja ahdistun eräpäivistä. Säilytän myös hyllyssäni paljon kirjoja, joita en tule enää lukemaan, sillä haluan suositella ja lainata niitä ystävilleni. Saan leikkiä siis kirjastontätiä, mikä on ihanaa.
Mutta koska aika tosiaan on rajallista, en enää paria poikkeusta lukuun ottamatta lue muita kuin kirjablogeja ja siksi nuo kuvaamasi keskustelut ovat vieraita. En myöskään lueskele vauvapalstojen nettikeskusteluja, hui kauhea mikä ajatus! :D
Varmaan ainoa, mistä en ole ikinä tinkinyt on hyvä ruoka ja kirjat. Nyt kannattaisi tyytyä vain kirjoihin;-)
VastaaPoistaOstin kirjoja jopa nahkaselkäisinä, kun olin nuori ja varsin varaton. Kirjastoni olisi todella valtaisa ellen olisi laittanut osaa kirjoista kiertoon. Nykyään jaan niitä eniten arvonnoissani blogissa. Tiedän, mitkä kirjat eivät voi minulta ikinä lähteä pois. Osa kirjoista on hyvin vanhoja ja niille on ihan oma hyllykin.
Kun menin avioliittoon mieheni tiesi, että pakettiin kuuluvat minun lisäkseni koirat ja kirjat. Siitä ei ole tullut ongelmaa.
Aika on nyt se kovin valuutta ja siitä minulla on niin iso pula, että usein toivon vuorokauteen lisää tunteja. Aloitan usein lukemisen vasta klo 22-23, joten unta tulee tosi vähän. Mutta elämä ilman kirjoja ei olisi minulle elämää ollenkaan!
Hurmaavaa huhtikuuta sinulle!
Hyvä postaus!
VastaaPoistaMä oon muotibloggareiden kanssa vähän eri linjalla siitä, etteivät muka olisi lukijoistaan vastuussa. Joo, sikäli eivät ole, että eivät varmasti pakota aseen kanssa ketään ostamaan; sikäli kuitenkin ovat, että (sen lisäksi, että olemme kaikki jossain määrin vastuussa toisistamme) muotibloggarit ovat mielipidevaikuttajia, joiden vastuuton tai vastuullinen valinta vaikuttaa moniin. Silloin on ihan turha jeesustella, etteivät suuryritykset kanna vastuutaan jos ei itsekään ole valmis lainkaan pohtimaan, miten omat valinnat vaikuttavat muuhun maailmaan.
Muistan, että opiskeluaikana jotkut ihmettelivät kirjojeni määrää. Vaikka niitä silloin oli vähemmän kuin nyt. Ja vaikka en mielestäni omista nytkään kovin paljon kirjoja. (Tai sitten olen alkanut verrata hyllyäni johonkin uuteen ryhmään, mikä lie...)
VastaaPoistaJotain kuitenkin kertonee se, että saadessani valmistumisen jälkeen ensimmäisen koulutustani vastaavan työn, kun "tulin aikuiseksi" ja tuntui, että toimeentulo on turvattu, ensimmäinen ostossuunnitelmani oli uusi, entistä hienompi kirjahylly!
Aikahan kirjojen lukemisessa on merkittävin resurssi, jota käytetään. Tuhlaamiseksi sitä en halua sanoa. Juuri nyt minulla on se onni, että sitä on kirjojen lukemiseen.
Ja niin: kiitos hyvästä pohdinnasta.
Heh, pakko lisätä että tämä gradua tekevä opiskelija tekee kolmea eri työtä, joten paineita tasataan kirjaostoksilla. :)
VastaaPoistaMutta vakavasti, tosi kiinnostava aihe, sillä tästä ei ole kauaa aikaa kun mietin, että mikä vimma minut ajaa kirjaostoksille. En oikeastaan kehdannut ottaa sitä esiin blogissani, sillä minua myös vähän hävettää, että olen tämmöinen hamstraajashoppailija. Nyt olen kiertänyt divareita ja kierrätyskeskuksia etsimässä ystävälleni kirjoja, joita hän kerää. Minusta on ihana ostaa kirjoja, kiertää kirjojen keskellä ja etsiä aarteita, vaikka sitten muille.
Ehkä mie tosiaan hoidan jotain stressiä näin. :)
Hah, kiitos linkistä vaan :) Ja mielenkiintoisesta keskustelun aiheesta. Se "scifistin" hyvin luonnollinen selitys on, mitä jo sivusitkin, että olen ostellut/saanut kirjoja 40 vuoden ajan, joten johan ne hyllyt tursuaa vaikka lapsuuden kirjat ovat kaikki siirtyneet parempiin käsiin, eikä kaikkia kirjoja edes vielä saa ekirjoina. Hyllyissäni on muissa huoneissani lisäksi mm. 500 vinyylilevyä ja yli 1000 elokuva-dvd/blue-rayta. Olen siis pitkäaikainen vakavamielinen keräilyharrastaja (lue: hamstraaja). Osa kirjoista toki lähtee vuosittain kiertoon, mutta täällä pohjoisessa ei esim. divari oikein huoli englanninkielistä spefiä myyntiin ("ei näitä kukaan osta").
VastaaPoistaMinulla on ollut jo vuosia lentävä lause lukemattomista kirjoista: mitä en ehdi lukemaan nyt, toivottavasti sitten eläkkeellä. Eli kun ostan nyt, haaveilen sellaisesta määrästä aikaa, jolloin ehdin lukea (ja myös katsoa/kuunnella) kaiken ostamani. Allekirjoitan siis ajatuksesi kuvitteellisesta ajan ostamisesta. Ostan myös valinnan vapautta. Koska en käytä juurikaan kirjastoa (siihenkin löytyy luonnollinen selitys ;)), pidän ajatuksesta, että hyllyssäni/lukulaitteessani on aina jotain uutta luettavaa. Toisaalta ns. tulevan ajan ostamisen lisäksi myös mennyt aika näkyy keräilyharrastuksessa. Minulla on paljon ensipainoksia ja joitain harvinaisuuksiakin, myös äänilevyissä. Kerään myös kirjailijoiden nimikirjoituksia, eli en osta paperikirjoja vain lukeakseni vaan myös säilyttääkseni ja sijoittaakseni.
Mistä päästään rahankäyttöön ja velvollisuuteen selittää rahankäyttöään kirjablogissa. Sinänsä outo ajatus. En seuraa lifestyleblogeja, joten niihin en osaa ottaa kantaa. Minulla ei ole mitään harhakuvia science fictioniin ja fantasiaan keskittyvän kirjablogini suosiosta, enkä usko, että sinne eksyvien päämielenkiinto liittyy siihen miten minulla on ollut/on varaa ostaa kirjani. Ainakaan ei pitäisi liittyä. Mutta kerron kyllä ihan mielelläni värikkään ja huikeita seikkailuja, jännitystä, tragedioita ja vaativia valintoja täynnä olevan elämäntarinani siitäkin näkökulmasta jos joku haluaa tutustua minuun ja jutella aiheesta kasvotusten kanssani esim. conien illanvietoissa ;) Kuinka moni muuten kysyisi kasvotusten suoraan: "miten sulla on tohon varaa"?
PS: Warren Zevonin Werewolves of London ja Lawyers, Guns and Money olivat kovia juttuja 70-luvun lopulla.
Karoliina: En muuten ajatellutkaan, että tuo eräpäivistä ahdistuminen voi olla myös yksi syy kirjojen ostamiselle. Ja tuo lainausaspekti on muuten kiva, minäkin ostin yhden lukemani kirjan nyt vain siksi, että ehkä haluan lukea sen uudestaan mutta ainakin haluan lainata sitä että pääsen kirjasta myös naamakkain keskustelemaan :).
VastaaPoistaYksi ystäväni ei pidä käytetyistä kirjoista ja ostaa siksi kaikki lukemansa kirjat uutena, siinä vaiheessa harrastus muuttuu jo vähän kalliimmaksi.
En sentään (vielä...) käy kahlaamassa palstaa keskustelujen toivossa, mutta ajaudun kyllä niihin uteliaisuuttani jos joku vinkkaa keskusteluja oleen...
Leena: No, heh, laatu korvaa määrän vai miten se oli niin voi jättää tinkimättä :). Ajatus noista nahkaselkäisistä kirjoista on tosi romanttinen! Uskon, että sinulle kirjoja on ehtinyt kertyä jo vinot pinot. Tajusin nyt, että lopetin vaatteiden ostamisen melkein kokonaan edellisen muuton jälkeen kun hermostuin karsimiseen ja raahaamiseen. Kirjojen ostamisen aloitin oikeastavaan vasta sen jälkeen, joten saapa nähdä, mikä on tilanne seuraavan muuton jälkeen...
Aika tosiaan on kova valuutta, koska toisaalta sitäpä ei vaan "tehdäkään lisää".
Kiitos huhtikuun toivotuksista, sitä samaa sinulle :).
Liina: Kiitos! Haa, pääsit muuten nyt kohti asian ydintä. Vaikka kyse on yksittäisistä ihmisistä, niin on kyllä totta, että eiväthän he voi vain julistautua joksikin vaikuttamisen ulkopuolisiksi linnakkeiksi. Ja kun blogeja ja "blogiesimerkkejäkin" on niin paljon, niistä helposti tulee sellainen realistiselta tuntuva taso (vaikka se ei sitä joissain asioissa olisikaan). Tykkäsin erityisesti tuosta suuryritysviittauksesta. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että ne kovimmat kuluttajat eivät sellaisista asioista kamalasti välitä.
Jaakko: Minulla kirjabuumi alkoi oikeastaan vasta opiskelujen jälkeen, jostain syystä luin tosi vähän mitään kaunokirjallista opiskeluaikana. Toisaaltahan tuo kirjojen lukemiseen käytetty aika on järjestelykysymys: Nyt kun olen nähnyt miten paljon ja millaisissa elämäntilanteissa esim. kirjabloggaajat lukevat, en oikein hyväksy "ajanpuutetta" enää lukeamttomuuden syyksi (ei sillä, että kaikkien olisi pakko lukea, mutta tietysti se minusta monille hyvää tekisi...).
Kiitos kiitoksista!
Hanna: Huomasin sen sun profiilista, mutta sehän olisi heti vienyt osan raflaavuudesta :). Loistavaa että olet saanut tehtyä ostoinnossa jotain myös muiden hyväksi! Onneksi kirjat nyt eivät ole ihan pahinta ostoluokkaa, niitä on melko helppo kierrättää ja jos ostaa vanhoja, arvokin voi pysyä. Eli no worries, tosin siinä vaiheessa kun pitää muuttaa kirjojen takia isompaan asuntoon, harrastuksesta tulee oikeasti kallis.
Raija: No minusta keräilijän ja hamstraajan ero on siinä, että keräilijä suunnilleen tietää mitä hänellä on, hamstraaja taas ei niin välitä. Ja minusta tuntuu että sinulla on aika hyvin tiedossa :). Englanninkielistä scifiä ei taitaisi oikein edes saada kirjastosta, joten sinullehan ostaminen on melkein pakollista. Avaan tuota rahakeskustelua vielä vähän: Noissa muoti- yms. blogeissa ihmetettely on lähtenyt siitä, että suosituimmat bloggarit usein vasta opiskelevat, eivät välttämättä käy töissä (=saavat rahaa blogista, mikä toki on oikein!) mutta uusia monen sadan euron merkkivaatteita voi "kolahtaa postilatikosta" monta kertaa kuussa, matkusteluun on varaa jne. Ei siis ihan perinteistä opiskelijamenoa :).
Ensipainokset kuulostavat hienoilta. Ja kiva että joku muukin tunnusti ostavansa vähän niin kuin aikaa :).
Kun Poplaarin Pekka jokin aika sitten esitteli viime aikojen kirjaostoksiaan, lupailin tekeväni saman - ja sitten laskin että montako kirjaa oikein olen ostanut edellisen (isohkon) pinon esittelyn jälkeen. Sitten tulikin sellainen olo että hui kamala, tämä on jo noloa! Ihan varmaan joku ajattelee että "Miten tuolla on varaa!" :D
VastaaPoistaVaikka kirjani ovatkin pääasiassa peräisin alesta tai kirpparilta tms, niin kylläpä niihin on silti tainnut melkoisesti rahaa upota. En uskalla arvioida kuinka paljon. Joka tapauksessa enemmän kuin on millään tavalla järkevää - mutta onneksi en yritäkään ajatella asiaa järjellä! :D
Ja joo, kyllä minäkin taidan ostaa aikaa. Ja vaikka lähtökohta kirjan ostamiseen onkin aina se, että kirja itsessään kiinnostaa, niin kyllä minä silti taidan joskus ostaa myös vähän sivistyneisyyttä, tiedostavuutta, kiinnostavuutta ynnä muita hyviä ominaisuuksia itselleni. Ihan pikkuriikkisen vain. ;)
Mainio aihe!
VastaaPoistaHeh, itse ollut häpeämätön kirjojen kasaaja yläasteelta asti. Olen vasta viimeisen parin vuoden aikana alkanut kyseenalaistaa kirjahamstraamistani (kyllä, hamstraamista: jos voi ostaa vanhingossa saman kirjan kahdesti, ei ole keräilijä...). Nyt olen alkanut tosissani pohtia onko ziljoona kirjaa kotona aivan välttämätön edellytys ihmisarvoiselle elämälle; aikaisemmin ei voinut edes harkita vähemmällä shoppailulla selviytymistä, paljolti samoista syistä kuin Raijalla. Englanninkielistä scifiä saa luettavaksi ostamalla sitä...
Vetoan myös Hornbyn perusteluun: kirjahyllyillä rakennamme minuuttamme. Ehkä en ole vielä lukenut kaikka ostamiani kirjoja, mutta hankkimalla option hyllyyn olen ilmaissut mitä haluan lukea. Eli vähän samalla linjalla olen kuin Satu. Kerron itselleni kuka haluan olla. Krhm, valinnoista päätellen jakomielitautinen...? :-)
Mietin tuota ajan ostamista ja luulen että sekin pitää tavallaan paikkansa. Ostamalla kirjan itselleni ikään kuin lupaan, että luen tämän vielä. Toisaalta en usko että lisääntyvä vapaa-aika kanavoituisi automaattisesti enempään lukemiseen ainakaan minun kohdallani. Luulen että luen niin paljon kuin ihminen ylipäätään voi lukea. Jos aikaa olisi enemmän, saattaisin lukea enemmän haastavia kirjoja; nyt tulee aika paljon luettua vapaa-ajalla pakokirjallisuutta.
Ohoh, eksyin vähän aiheesta! Mutta lisätään vielä tuohon "miten on varaa" -kysymykseen liittyen: siinä on kyse minusta samasta asiasta kuin ajankin kanssa, nimittäin priorisoinneista. Ei tulisi mieleenikään panna viittäkymmentä tonnia autoon - mutta sillä rahalla voisi ostaa arviolta 100 kirjaa vuodessa 20 vuoden ajan... :D
Todella mainiota, hihittelen täällä vaikka oikeasti pitäisi jo tehdä töitä!
VastaaPoistaMeillekin kirjoja vaan tulee, siis ihan vahingossa, hupsista vaan. Ja lähes kaikki alesta tai kierrätyskeskuksesta tai kirppareilta.
Kyllä niitä lukemattomia on.. mutta ehkä vähän tuo ajan hankkiminenkin siellä on taustalla. Että sitten kun minulla on aikaa niin tämän ja tämän luen. :)
Olen onnellinen kun kesällä meille mahtuu lisää krjahyllyjä, nyt tuo yksi Lundia-parka repeilee jo liitoksistaan.
Onneksi mieskin lukee. Ja hankkii kirjoja.
Minä en osaa olla ilman kirjoja! Niitä yksinkertaisesti on pakko omistaa, katsella, kosketella ja lukea. Olen hamstrannut kirjoja teini-ikäisestä saakka ja sen huomaa: muuttoapua on joka kerta vaikeampi saada houkuteltua, kun kirjalaatikoiden määrä vain kasvaa ;) Monesti omistamieni kirjojen määrästä kuulee huomautuksia, mutta nykyisin ne ovat enemmän ihailevia kuin kummastelevia.
VastaaPoistaMinä olen kasvanut kirjakodissa, enkä voisi kuvitella eläväni kirjoista autiossa kodissa nytkään. Meni kauan aikaa, ennen kuin tajusin, että kaikilla ei välttämättä ole kotona kuin Raamattu ja Kalevala, jos niitäkään. Meillä kun oli aina hyllymetreittäin luettavaa (ja on edelleen).
Itse olen ratkaissut tuon rahakysymyksen niin, että luovun sitten jonkin muun hankkimisesta. Paljon tulee haalittua kirjoja kierrosta, mutta uusiakin ostan silloin tällöin. Sen sijaan esimerkiksi vaatteita ostan hyvin harvoin ja silloinkin useimmiten alennusmyynneistä. Jotenkin se raha kuitenkin sitten riittää :)
Kiva että otit tämän aiheen esille!
Minä olen ollut todella huono omistamaan kirjoja ja olenkin potenut enemmän huonoa omaatuntoa siitä, että en osta kirjoja kuin että ostaisin niitä liikaa. Koska luen kuitenkin kohtalaisesti, niin olenkin viime aikoina yrittänyt saada itseäni ostamaan ihan uusiakin kirjoja sen sijaan, että kärkkyisin mahdollisimman hyvää paikkaa kirjaston jonossa tai ruinaisin arvostelukappaleita.
VastaaPoistaMinä taidan olla tässä asiassa enemmän Jorin linjoilla kuin intohimoisten kirjanomistajien ja -keräilijöiden. Ennen olin ehkä innokkaampi omistamaan kirjoja, mutta nykyisin olen vähän ahdistunut kaikesta siitä tavaramäärästä, mitä kotiin väkisinkin kertyy, ja vaikka kirjat ovatkin tavaroista mukavimmasta päästä, nekin vievät tilaa ja niistäkin pitää pyyhkiä pölyt. :) Olen viime aikoina oppinut entistä paremmaksi kirjojen laittamisessa kiertoon (divariin tai kavereille), mutta kerran hankituista kirjoista luopuminen on minulle edelleen vähän haastavaa, joten määrää on paras rajoittaa prosessin alkupäästä... Olen myös sen verran pihi, että kun kirjoja on joka tapauksessa saatavilla ilmaiseksi tai hyvin pienellä rahalla enemmän kuin ikinä ehtii lukea, ostan niitä hyvin harvoin uusina täydellä hinnalla. Tästä tunnen säännöllisesti huonoa omatuntoa.
VastaaPoistaNo totta kai mun on pakko hankkia hyvät kirjat omaksi ja mahdollisesti kiinnostavia kanssa! :D Jos ostaisin vaan uutena täydellä hinnalla niitä, kirjavarasto olisi huomattavasti pienempi ja ostelu harvempaa. Mutta kun käytettynä saa halvemmalla (tai jopa ilmaiseksi) samaan hintaan useamman.... Harmi vaan, ettei isompaa hyllyä mahdu ja luopuminen on hankalaa.
VastaaPoistaKirjahamsteri täällä hymyilee. :) Olisi niin vaikea kuvitella kotia ilman kirjoja, matkoja ilman kirjoja, yöpöytää ilman kirjapinoa tai lastenhuonetta ilman kunnollista hyvänyönsatuvalikoimaa.
VastaaPoistaOnkohan kirjahamsterius synnynnäistä? Kun lapsena sain ensimmäisen oman huoneen (aiemmin jaoin lastenhuoneen siskoni kanssa, mutta sitten isä teki hieman rakennustöitä), niin ensimmäiseksi asettelin kirjat hyllyyn, sen jälkeen oli aika liimata julisteet seinälle sekä etsiä paikka leluille. Opiskelijana saatoin palkita itseni normaalihintaisella kirjalla (sentään vain kerran kuussa), nykyisen se alkaa olla jo miltei jokaviikkoista. :)
Olisi oikeasti hauska pohtia sitä tietä, miten itse kukakin kasvoi kirjahamsteriksi - tai hamsteriudesta pois, kuten muutamat täällä kertovat.
Minulla on varmaan moneen muuhun kirjatoukkaan verrattuna melko vähän kirjoja, koska ostan pääasiassa kirjoja jotka haluan lukea useampaan kertaan. Eli kirjoja tai kirjailijoita jotka olen jo todennut hyviksi. Tällaisia kirjoja ei loppujen lopuksi ole niin kauhean paljon.
VastaaPoistaEn siis itse ehkä niinkään osta aikaa, mutta varmasti kyllä rakennan identiteettiä kirjahankinnoillani. Ajattelen että kirjahyllyni rakkaat kirjani kertovat jotakin siitä, millainen ihminen olen. Ehkä siksi myös ahdistun, jos hyllyssä on liikaa virhehankintoja: ei kai kukaan ajattele että ne kirjat olisivat minua!
Hahaa, aivan mainio juttu :) Ja kylläpä on tullut hauskoja vastauksia! Olen ollut kirjahamsteri jo lapsesta asti. Muistan, kuinka jotkut meillä käyneet ikäiseni kaverit kauhistelivat, olinko oikeasti lukenut kaikki kirjahyllyni kirjat. Vastasin, että olen ja moneen kertaan. Hamstraan kirjoja, kuten Booksykin, saatan vahingossa ostaa saman kirjan kahteen kertaan, vahingossa, kun en enää muista mitä omistan. Kirjahylly ratkeilee ja erilaiset huojuvat pinot pelottavat. Blogin myötä olen ihna pikkuisen oppinut myös luopumaan. Säilytysongelmaa koetan ratkoa pitämällä mahdollisimman monia kirjoja lainassa. Palautuskeskustelut ovatkin kivoja! Joku muuten joskus esitti, että pitäisi kehittää kirjahyllyt, jotka voi sijoittaa talon ULKOseinille...
VastaaPoistaSatu: No, rahankäytössä kaikki on niin suhteellista. Harrastin aikaisemmin ratsastusta, ja siinä mikään summa ei ollut oikein mitään, niin nyt ajattelen, että kyllä yleensä aikuisilla ihmisillä on varaa ostaa kirjoja reilunkin näköisesti. Eli esittelyyn vaan :). Minä en oikein ole laskenut paljonko kirjoihin menee rahaa vuodessa, mutta... Öö, ei kai se nyt kovin hirveästi noista pinoisat huolimatta ole :).
VastaaPoistaBooksy: Aa joo, allekirjoitan kyllä myös tuon minuuden rakentamisen. Ja repesin jakomielitautisen kohdalla :D. Samalta näyttä täällä vaikka hylly on pienempi, olisi tosi hauskaa jos joku yrittäisi tehdä henkilöarvion kirjahyllyn perusteella :). Ja joo, raha-asiat on kyllä tosiaan priorisointeja: Vaikka ostaisi 100 kpl 30 euron kirjoja vuodessa (tosin noita ihmisiä ei kyllä juuri ole), se on kuitenkin "vaan" 3000 e, eli saman verrain kuin joillain menee ulkomaanmatkoihin, paljon vähemmän kuin esim. sen hevosen pitämiseen menisi, joillain saman verran kuin monella uuden auton arvo laskee vuodessa jne.
Linnea: Joo, mullakin on vähän tuo, että jos näen mielenkiintoisen käytetyn kirjan jossain, en "raaski" jättää sitä kauppaan ettei joku muu vie löytöä... No, hyvä että teillä aihe ei tuota mitään taisteluja (ei kyllä onneksi ainakaan vielä täälläkään :)).
Suketus: Tuo "perinnöllisyys" on muuten mielenkiintoinen pointti! Meillä oli jonkun verran kirjoja, mutta ei mitenkään älyttömästi, ja itse asiassa aika paljon asiakirjallisuutta. Ja joo, raha-asiat on kyllä aina valintoja.
VastaaPoistaJori: Oho, no nyt oli poikkeuksellinen tunnustus :). Muistan, että jossain keskusteltiin, että täydellä hintaa kannattaisi ostaa suomalaisia uutuuskirjoja, jotka eivät muuten myy ihan hirmuisesti (siis ei Hotakaista, Tervoa tai Remestä), siinä se tuki menee parhaiten perille. Minäkin kyllä yritän vähän pienentää kokoelmaa kotona ihan käytännön syistä.
Luru: Minulla on kyllä myös tuo yleinen tavara-ahdistus eli tuttu tunne... Lajittelin vasta vaatekaapista tavaraa ulos, ja kun joidenkin asioiden kiertoon laittaminen vielä ahdistaa, vien ne ensin vain varastoon josta ne sitten tietyn käyttämättömyysajan jälkeen on helpompi laittaa eteenpäin. Että logiikkansa siinäkin...
Velma: Luopuminen tosiaan on hankalaa. Ja kiinnostavia tulee ostettua joskus ihan vaan siksi että ne tulivat vastaan...
Liisa: Mielenkiintoinen ja toisaalta hyväkin valinta! Minä taas tartun uusiinkin mahdollisuuksiin "jos halvalla saa ja eteen sattuu". Juuri niitä sellaisia on aika paljon vielä lukemattomina hyllyssä... Ja hauska tuo virhehankinnoista ahdistuminen :).
Kirsi Hietanen: Mahtava kommentti! Tuo, että kaikille kirjoille ei enää löydy tilaa kotoa (ei minullakana kyllä hyllystä), kertoo jo aika vakavasta tilanteesta. Tuota ulkoseinille sijoitettavaa kirjahyllyä kannatan kyllä ehdottomasti! Ehkä myös laipioon? Siinä on kyllä sitten jo aika paha romahtamisvaara...
Upea postaus! Lopun aforismi ajan ostamisesta on minulle uusi - kiitos siitä! Pätee takuulla minuunkin, myös silloin, kun kasaan kirjastossa kirjakasaa, joka ei enää pysy edes käsissäni eikä mahdu kirjastokassiin :-D.
VastaaPoistaOstan kirjoja aika vähän loppujen lopuksi. Opin blogeista, että ostaa kannattaa vain niitä kirjoja, jotka on jo lukenut. Parhaimmat säilötään sitten omaan hyllyyn. Näin olen ruvennut toimimaan. Joskaan en pysy suunnitelmassa lipsumatta... :-D
Lopuksi voin todeta, että kirjan ostamisessa raha ei mene hukkaan, joten jatketaan vain päämäärätöntä shoppailua - olipa syy mikä tahansa.
Paula: Joo, kirjasokasani kyllä kertoo, että minulla on seuraavat neljä viikkoa tietämättäni lomaa tai jotain... Sopii siis siihenkin! Hienoa, että olet päässyt (ainakin melkein) tuohon "ostan vain niitä uudestaan luettavia" -kerhoon. Ehkä minäkin joskus. Vaikka epäilen... Heräsin muuten nyt miettimään laajemmin suomalaisen kirjallisuuden tukemisen hyviä puolia: Siinä tukee montaa alan suomessa toimivaa ammattilaista ja paperin tuotanto on käsittääkseni kestävämmällä pohjalla kuin vaikka puuvillan.
VastaaPoistaMinäkin törmäsi noihin rahakeskusteluihin, vaikka seuraan lifestyle-blogea vain hyvin vähän. Kylläpä tulikin onnellinen olo, että tuosta nyt ei ainakaan kirjablogeissa tarvitse ahdistua! :-) En ollut edes tajunnut, että muotibloggaajat voivat tosiaan joutua rahavaikeuksiin, kun on niin kamala tarve ostaa ja esitellä koko ajan jotain uutta. Jotenkin kyllä tosi vastenmielinen elämäntapa ostaa ja ostaa ja ostaa koko ajan jotain!
VastaaPoistaMutta tota en ollut tajunnutkaan, että kirjablogeissa se vastaava yksikkö on tosiaan aika. Sitä täytyy jäädä miettimään.
Minä en nuorempana halunnut omistaa kirjoja yhtään. Luotan suomalaiseen kirjastolaitokseen vakaasti, sieltä löytyy kyllä se mitä tarvitsen. Nyt ulkomaille muuton ja lapsen syntymän myötä huomaankin hamstravani kirjoja kuin viimeistä päivä. Lähinnä tietenkin suomenkielisiä lastenkirjoja, kun niitä ei täältä saa, mutta myös muita kirjoja, sillä ajatuksella, että tyttärelleni riittää myöhemminkin suomenkielistä luettavaa. Vähän pöhköä, tytön ollessa esim. teini-ikäinen löytää kirjan kuin kirjan luultavasti sähköisenä...
Hyvä postaus ja kävin lukemassa nuo linkkaamasi jutut kommenttiketjuineen (melkein kaikki kommentit, niitä on paaaljon).
VastaaPoistaYksi ihanuus kirjaharrastuksessa on just se, että harrastus ei kulminoidu omistamiseen. Vaikka jollain ois maailman hienoin kirjahylly täynnä kalliita kirjoja, niin jos niitä ei ole lukenut, on "vähemmän harrastunut" kuin sellainen, joka lukee kirjaston kirjoja. Omistaminen ei ole "se juttu" kirjoissa, vaan kirjan lukeminen. Rakkaimmat tarinat omistaa "henkisesti", ne tulevat tutuiksi kun lukee tarinoita uudelleen ja väliajalla huomaa pohtivansa tarinan tapahtumia.
Toki minäkin omistan kirjoja, mutta olen jossain tuolla Liisan linjoilla, omistan taatusti paaaaljon vähemmän kirjoja kuin useimmat tämän ketjun bloggarit. Mulle tulee myös vähän syyllinen olo, jos kirjahyllyssä on vuosikausia sellainen kirja, jonka olen ostanut mutten lukenut. Tosin ostan aika usein sellaisia kirjoja, jotka olen jo lukenut, eli esim. divareista hankin hyviksi havaitsemiani kirjoja.
Toki olisi fiksua ostaa enemmän kotimaisia kirjoja uutena, koska sehän se pitäisi suomalaiskustantamot pyörimässä. Onneksi sentään lahjavalintani ovat hyvin usein kirjoja. :)
Ja tuo lifestylebloggaajien ostokeskustelu oli aika silmiä avaavaa. Kulutushysteriaahan naistenlehdetkin lietsovat, miksi muuten niissä käytettäisiin sivukaupalla tilaa tuote-esittelyihin ja mainoksiin? Mä olen tainnut määrällisesti saada kulutustani vähän järkevämpään suuntaan, en todellakaan kiertele kaupoissa hamstraamassa vaatteita alesta. Sen sijaan näin työssäkäyvänä "halvan" ja "kalliin" suhde on muuttunut mielessäni niistä ajoista kun olin opiskelija. Opiskelijalle viiden euron kebab oli jo "kallista ulkona syömistä", nyt on ihan ok piipahtaa jonnekin syömään ja maksaa muutaman kymmenen euron ravintolalasku. No en tietenkään kovin usein, ja töihinhän teen säästäväisesti omia eväitä...
"Ostotyrkytys" ei kyllä ole kivaa, ja vähän kyllä ahdistaa ajatella, jos nuoret tytöt tosiaan ottavat pikavippejä tai myyvät seksiä vain saadakseen merkkilaukkuja tai vaatteita, jos netissä syntyy illuusio siitä että "kaikkihan näitä koko ajan ostavat".
On tosiaan kiva postaus ja mielenkiintoinen keskustelu. Aika ja raha, ikuisuusaiheet :).
VastaaPoistaAjankäyttö ei ole kyllä pelkästään priorisointikysymys. Työssäkäyvällä pienten lasten yksinhuoltajilla lienee lähtökohtaisesti vähemmän aikaa lukea kuin perheettömällä eläkeläisellä, noin ääripäitä mainitakseni :).
Itse ostin koululaisena todella paljon kirjoja (ja toivoin niitä aina synttäri- ja joululahjoiksi). Halusin kaikki rakkaat tyttökirjat, myöhemmin Austenit ja Brontet, omaan hyllyyn. Suurin osa kirjakokoelmastani onkin juuri tuolta kaudelta. Aikuisenakin kirjoja on tullut ostettua kiitettävä määrä (ennen muuta ennestään tuttujen suosikkikirjailijoiden uutuuksia tai alunperin kirjastosta lainattuja, tärkeiksi tulleita kirjoja, mutta joskus myös edullisia heräteostoksia tyyliin "tämän haluan lukea"). Nykyään liikun hyvin vähän kirjakauppojen liepeillä, joten jos vain pystyn vastustamaan verkkokirjakauppoja, en latelee kovin paljon kirjoja :).
Karoliinan tavoin ahdistun eräpäivistä ja toisinaan ostan kirjan ihan siksi, ettei tarvitsisi lainata sitä - jos kirja on hyvin edullinen, se on oikeasti kannattavampaa, etenkin jos saa laitettua kirjan kiertoon (lainattua kaverille, laitettua kiertoon blogiarvonnassa tms.)
Samaa mieltä Sallan kanssa - ihanaa, kun kirjablogeissa pääoma on enemmän henkistä kuin materialistista!
Reeta Karoliina: Vielä tuohon muotibogit ja raha -keskusteluun viitatakseni, ilmeisesti se pinnan alla oleva isompi ongelma on se, että muotiblogien lukijoiden ostosteluntaju hämärtyy, kun suunnilleen samassa elämäntilanteessa olevilla bloggaajilla tuntuu koko ajan olevan jotain uutta. Yksi toinen bloggaaja kirjoitti pikavipeistä muutama päivä sitten täällä http://charmingcava.blogspot.com/2012/03/no-money-no-honey.html ja yllättävän moni kommenttiboksissa valitteli ostostelun lähteneen vähän käsistä. Nykyisin kun on niin helppo tehdä nettiostoksiakin, varsinkin jos lukee blogeja joissa on suorat linkit kauppoihin niin houkutukset ovat ns. jatkuvasti läsnä vaikka ei kauppoihin menisikään pyörimään.
VastaaPoistaMinusta on silti kiva ajatus, että "säilöt" ainakin jotain suomenkielisiä kirjoja tyttärellesi: Voihan olla, että niitä ei sitten paperisena enää niin vaan ostetakaan kun painokset on loppuneet jne.
Salla: Muistinkin, että edellisen muuttosi (?) yhteydessä esittelit kirjahyllyjä jotka olivat ihan kompaktin kokoisia, toisessa oli joku vetolaatikko alhaalla sarjakuville tms...? Itse asiassa siitä postauksesta tuli minulle ensimmäinen ahaa-elämys siitä, että niin, kyllähän niistä kirjoista voi pitää vaikka ei kaikkia yrittäisikään omistaa eli kiitos vaan :). Nyt kun vielä asuu vuokrakaksiossa eli muutto jossain vaiheessa on erittäin todennäköinen, niin kirjahyllyn sisältö olisi ihan fiksua pitää räjähtämättä käsistä.
PEKK:n jäsenyys voisi kyllä olla hyvää kotimaisten kirjojen kannattamista minullekin kun ostan niitä muuten niin surkean vähän, pitää miettiä... Rahakäsitys on kyllä tosiaan opiskeluajoista muuttunut. Inhoan kyllä vieläkin semmoista yleistä tuhlaamista, mutta sitten taas käytän rahaa jonkun mielestä varmaan ihan älyttömästi asioihin joista oikeasti pidän (matkustelu...). Vaateostoksissa taas olen minäkin päässyt ihan hyvin siihen vähemmän mutta parempaa -suuntaan. Niitä vaatekappaleita ei kuitenkaan hirmu montaa voi samaan aikaan päällensä tunkea, ja jos hyllyt ovat ihan täynnä, niiltä ei enää edes löydy mitään.
Maria: Vielä tuosta ajankäytöstä, se ehkä on ja ei ole priorisointikysymys. Tarkoitan siis, että jossain vaiheessa (luultavasti) on tehty päätös hankkia lapsia ja voi olettaa että se aika on jostain pois, mutta joo, totta kuitenkin puhut :). Varmasti ihanaa omistaa kaikki nuoruuden suosikit! Minä taas käytin lapsena melkein vain kirjastoa, ihan muutama oma kirja oli. Nyt jälkikäteen olen hankkinut antikvariaatista yhden erityissuosikin, jonka uskon kestävän vielä lukemista :).
Loistava aihe ja mitä mielenkiintoisempia kommentteja! Yritän saada jotain järkevää sanottua, vaikka sohvan pohjalla puolikuntoisena maatessa ajatuksenjuoksu ei ole terävimmästä päästä...
VastaaPoistaOpin lukemaan 5-vuotiaana ja siitä lähtien olen ollut kirjastokoukussa. Suurin osa lukemistani kirjoista on siis lainattuja. Silti omistan kohtuullisen kokoelman kirjoja, monen mielestä ehkä paljonkin. Haluan hankkia tärkeät ja kertaalleen luetut kirjat omaksi, jotta voin palata niihin aina halutessani, eli siinä mielessä rakennan minuuttani kirjaostoksillani. Välillä tämä kultainen lanka kuitenkin katoaa ja teen heräteostoksia, ostan siis aikaa.
En juuri koskaan osta kirjoja ns. normaalihintaisena, vaan odotan tarjouksia tai hamstraan erilaisista alemyynneistä, silloin voin ostaa useamman kirjan. Jos kirja ei olekaan hyvä, se on helpompi laittaa eteenpäin kun siihen ei ole käyttänyt hirveästi rahaa.
Hienoja vastauksia, kävin silmäilemässä linkkejäsikin, mutta kommentteja oli niin paljon niissä, että keskityin enemmän tämän blogin kommentteihin. :)
VastaaPoistaMul on myös jonkinlainen usko siitä, että aina kun lukee kirjan, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, satsaan pää(ni)omaan. Ehdottomasti kirjojen satsaaminen on myös sellaisen mielikuvan ostamista, että kun luen tämän kirjan, niin silloin on varmaan ihana lämmin kesäpäivä ja loikoilen nurmikolla. Unelmoin jo etukäteen lukuhetkestä, vaikka se siirtyisikin.
Voi Booksy, nyt paljastit minut: Minä olen vahingossa ostanut samoja kirjoja toiseen kertaan;-) Nyt olen aloittanut uuden paremman elämän ja laadin Valikoitua Kirjastoa, jossa on rakasta taidettani, runoja sekä kaikki rakkaimmat kirjailijani sekä ne eräät vanhat, upaet ja luetut nahkaselkäiset. Muuten laitan jakoon lukijoilleni.
VastaaPoistaTässä siis entinen hamstraaja, mutta pientä oireistoa on vielä etenkin ruokakirjoissa...
***
Olen yrittämässä lopettaa vaateostot. Jos olen puoli vuotta sortumatta mihinkään puseroon, joita minulla on ainakin sata, palkitsen itseni Peter Hahnin kashmirneuleella. Onkohan tässä ratkaisussa jotain ontuvaa? Eihän ole, eihän!
Hauska ja kiinnostava postaus :) Omista kulutustottumuksistani käynee esimerkiksi viime kesäinen Suomen reissu, kun kuljin pitkin poikin reikäisissä ballerinoissa, mutta uusien klopojen sijaan ostin 32 uutta kirjaa :D Minulle on tärkeää omistaa kirjat, ja varjelen niitä ostamisen jälkeen mustasukkaisena: Italiassa en pääse kirjastoon, mutta tarvitsen ehdottomasti valinnavaraa hyllyyn. Minulla on siis oltava jatkuvasti ainakin parikymmenta kirjaa, joita en ole lukenut, että voin valita sieltä kulloiseenkin mielialaan sopivan. Käytän kyllä hyödykseni alelaarit. Tällä hetkellä luettavana olevan Havukka-ahon ajattelijan löysin 4.95€. Täysihintaisia kirjoja ostankin vain muutaman vuodessa, mutta syynä on kyllä pelkän hinnan lisäksi se, että pokkarit painavat matkalaukussa niin paljon vähemmän. Olenkin ostellut täysihintaisia sähkökirjoja Nookiini, soisin vain suurempaa valikoimaa suomenkielisiä sähkökirjoja. Helpottaisi ulkosuomalaisen elämää suunnattomasti.
VastaaPoistaMä olen hamstrannut kirjoja, mutta aika suuresti kirjastosta, joten voisi sanoa, että olen ajautunut uusimis- ja eräpäiväkierteeseen. Välillä en vaan ehdi lukea kaikkea, ja silloin monesti hankin kirjan itselleni, koska haluan sen jossain vaiheessa lukea. Uutuuksiakaan en malta nykyisin millään odotella, joten olen niitä suorastaan rynnännyt ostamaan kauppaan =O
VastaaPoistaMä olen jossain vaiheessa myynyt / kierrättänyt suuren osan kirjoistani. Nyt tietty harmittaa, mutta onnekseni en muista, mitä kaikkea ihanuutta hyllyissä oli. Paitsi kaikki kingini...
Mä en ihan oikeasti jaksa seurata tyyliblogeja, joissa on joka päivä saman ihmisen päällä joku melkein samanlainen kolttu kuin edellisinäkin päivinä. Tykkäsin lukea erästäkin muotiblogia, kun blogisti hankki vaatteensa kirpparilta ja tuunasi niitä itse. Mutta nykyisin samainen blogi on paljolti meikkien esittelyä & kokeilua. Mutta tuo alkuperäinen teksti rahapulasta on kyllä aika söpö =)
Mutta siis, aika paljon suorastaan tuhlaan kirjoihin. Vähemmälläkin voisi tulla toimeen, mitä tulee kirjojen hankkimiseen. Mutta kun vaan tykkään tarinoista, kirjoista ja ajan tuhlaamisesta lukemiseen.
Mainio kirjoitus, ja hauskoja ja varsinkin samaistuttavia kommentteja! :)
VastaaPoistaMinä olen aina ajatellut tämän niin, että jotkut käyttävät rahansa esimerkiksi tupakointiin ja baareihin (ja niihin kalliisiin merkkivaatteisiin). Itse en ole koskaan polttanut, ja baareissakin käyn äärettömän harvoin (olen vanha ja tylsä :), joten voin hyvällä omatunnolla käyttää vastaavat rahasummat sellaisiin asioihin joita kohtaan tunnen suurta intohimoa, siis kirjoihin (ja matkusteluun). Sitä paitsi kirjoihin laitettu raha on mielestäni järkevää rahankäyttöä, ainakin jos vertaa vaikkapa juuri tupakointiin. Kirjoilla edistän terveyttäni monellakin tapaa ja sivistän itseäni. Vaatteita ja kenkiäkin ostan aina vain todelliseen tarpeeseen, ja niitäkin yleensä alennusmyynneistä.
Enkä voisi mitenkään kuvitella kotia ilman kirjoja! Reissussakin puran aina ensimmäisenä kirjat laukusta yöpöydälle, ja hotellihuone alkaa heti tuntua omalta! :D
Tessa, tuohan olikin yllättävä huomio, hauskaa jos olen tämmöisiä vaikutteita antanut. Asterix-postauksessani olen sarjishyllyäni ainakin esitellyt, oisko sitten ollut siitä kysymys. :)
VastaaPoistaVillasukka: Kommenttien taso on kyllä nyt ollut ihan huikea! Tuo jo luettujen kirjojen ostaminen on toisaalta mielenkiintoista. Itse en ole sitä hirveästi tehnyt, eli ostan riskillä ja osa mielestäni tosi hyvistäkin kirjoista on olemassa vain kirjastossa. Jos muuttaisin vaikka ulkomaille, voi olla, että yrittäisin hamstrata joitain suosikkeja mukaan ja muuttaisin kirjahyllyn rakennetta muutenkin. Minä ostan normaalihintaisia kirjoja (kovakantisia) oikeastaan vain silloin, jos tiedän, että ne menevät useamman henkilön lukuun, eli Hotakaiset, Remekset jne, ja yleensä nekin kyllä maksaa perheessä joku muu :).
VastaaPoistaHanna: Minäkin uskon kartuttavani henkistä pääomaa, vaikka en kyllä aina kirjojen tapahtumia tai niissä olleita ideoita hirmu tarkkaan muista. Joskus ne kyllä pongahtavat yllättävissäkin yhteyksissä esiin :). Siinä mielessä siis pidän kirjoihin satsaamista omalla kohdallani fiksumpana kuin vaikka vaatteisiin, että niissä on aina se "henkinen pääoma" -puolikin.
Leena Lumi: Ei tuo logiikkasi minusta onnu! Niinhän se kestävä vaatevarasto rakentuu, toisaalta ehkä tuohon pitäisi liitää joku "kun olen poistanut x-kappaletta muita kolttuja kaapistani" -systeemi, vaikka eihän käyttökelpoista kannata pois heittää :).
Veera Vala: Heh, tunnistan logiikan :). Sitäpaitsi sivuhuomiona, kenkäostokset ovat aina ihan hirveitä riskejä, nimim. olen tässä kaksi viikkoa parannellut lomalla saatuja hiertymiä, kuvioon kuulunut myös lääkärikäynti. Kirjojen en ole kuullut kohtuullisesti käytettyinä vastaavia ongelmia aiheuttaneen :). Kuten aiemmin kommentoinkin, ulkomailla asuminen muuttaisi taatusti kirjanostotottumuksia ihan kokonaan. Aina sanotaan, että Suomessa on maailman paras kirjastolaitos, mutta miten se oikein muualla sitten toimii? Onko kaunokirjallisuutta vähemmän vai mitä?
Mari A: Huh, no, kirjastokierteestä poispyristely on varmaan sellainen "kerran se vain kirpaisee" -homma :). Tuo tyyliblogiskene on kyllä muuttunut. Toisaalta varamsti noita kaikenlaisia tuunaus -yms. juttuja on nykyisinkin, mutta blogeja vaan on jo niin paljon, että uusia seurattavia on hankala löytää. Tai niitä ei osaa valita.
VastaaPoistaSara: Tottahan se on, että jokainen saa käyttää rahansa miten haluaa, joitain tapoja vaan ymmärtää paremmin kuin toisia :). Minäkin puran aina matkakirjat nopeasti yöpöydälle tai sohvapöydälle, tulee tosiaan heti paljon kotoisampi olo :).
Salla: Joo, voi muuten olla juuri tuo postaus. Jotkut asiat jää kummallisesti mieleen ja se on ihan hyväkin. Jostain syystä muistelin myös jotain vetohyllyä, mutta siinä kohtaa varmana tosi ja taru sekoittuvat :).
Olen itsekin kasvanut aina siinä uskossa, että Pohjoismaisten veroista kirjastojärjestelmää ei ole, ja ainakin Italian osalta se pitää paikkansa. On täällä toki myös kirjastoja, erityisesti pohjoisessa ne ovat suorastaan hienoja, mutta kun rahat ovat muutenkin vähissä mm. koulutyksen saralla, niin ei niitä juuri kirjastoihin tuhlailla. Eivätkä "normaality" ihmiset usein edes osaa käyttää täällä kirjastoa, sinne menee lähinnä opiskelijoita tai eläkeläisiä. Italiassa on todella alhainen lukuprosentti ylipäätään. Kirjoissa on sen sijaan ollut ihanan alhainen alv, en tiedä kohosiko se nyt verouudistuksen myötä. Täällä moni kirja julkaistaan alusta alaken vain pehmeäkantisena, ja siis uutuuksienkin hinnat ovat melkein järjestään alle 2o€. Tietokirjat ovat myös pehmeäkantisia ja maksavat usein alle 10€.
VastaaPoistaIhana keskusteluketju ja postaus!
VastaaPoistaSara sen jo sanoi: kirjat tuntuvat kodikkailta, tekevät tilasta minull sellaisen, että viihdyn. Koti ilman kirjahyllyä ja kirjoja olisi minulle epäkoti. Kun tulee kotiin turuilta ja toreilta, asettautuu mukavasti sohvan nurkkaan, josta näkee kirjahyllyyn ja ottaa kupin kahvia, avaa sitten kirjan, on onnellinen. Siinä hetkessä, läsnä ja omimmillaan.
Olen ostanut kirjoja lapsesta asti. Tilan puute hieman estää hamstraamistani. On vain todettava, että hyllymerejä ei tule lisää ainakaan toistaiseksi ja kirjoja en varastoon laita. Niinpä kirjahylly toimii jonkinlaisena rajana ostosten tekemiselle. Säilytän ne kirjat, jotka ovat minulle tärkeitä, joita en ole vielä lukenut ja joita mieluusti lainaan myös muille tai jotka mielestäni ovat sellaisia, joihin saatan palata.
Ja aivan kuten Hanna, minusta kirjat ovat pää(ni)omaa. Ihana termi, Hanna! Oli heti pakko ottaa sanavarastoon tuo!
Kirjallista viikonloppua!
Vera Vala: Mielenkiintoista kuulla! Olen asunut vuoden Sveitsissä, ja muistan kyllä, että siellä oli kirjastoja, mutta jotenkin niitä ei yhtä ahkerasti käytetty kuin täällä. Esim. Zürichin pääkirjasto oli sellainen, että siellä piti todella tietää mitä etsi, koska kirjat oli järjestetty kellariin koon (ei minkään "järkiperusteen") mukaan koska siten ne mahtuivat sinne parhaiten. Kirjastossa oli kuitenkin jonkun Suomi-seuran tms. lahjoittama hyllyllinen kirjoja josta löysin lainattavaa ihan vain haahuilemalla :).
VastaaPoistaValkoinen kirahvi: Minä olen toistaiseksi ihan liian huono kirjoista luopumisessa, mutta pakko vain opetella. Kirjat kyllä tosiaan myös rauhoittavat omalla tavallaan!
Mielenkiintoinen kirjoitus kyllä! Tätä sietää pohtia, vaikka sitten vähän kieli poskella.
VastaaPoistaNuorempana minulla ei itseasiassa juurikaan ollut rahaa ostaa kirjoja. Olinkin kirjaston joka viikkoinen vakiasiakas. Silloin tosin oli enemmän aikaa lukea.
Nykyään kun rahatilanne on toinen, niin kirjoja tulee ostettua omaankin hyllyyn. Hyväksi havatuilta kirjailijoilta saatan ostaa vähän kalliimpiakin kirjoja, mutta muuten pääasiassa kartutan kirjavarastoa kirppareiden ja alennusmyyntejen turvin. Myös lahjaksi pyydän aina kirjoja :)
Minusta on kiva, kun tietyt tarinat löytyvät omasta kotoa, ja niihin voi palata koska vain. Jos joku ostamistani kirjoista osoittautu vähemmän hyväksi, usein lahjoitan sen jollekin toiselle perheemme lukutoukalle ja nyt olen harkinnut arvontaa, jossa voisi laittaa kiertoon näitä vähemmän ihastuttaneita kirjoja! Katsellaan 8)
Mutta kiva juttu. Tätä oli hauska lukea juuri tänään kun minäkin rahtasin Hulluilta päiviltä kotiin kirjoja..................
Katri: Välillä ajattelen, että kirjaostoista ei oikeastaan edes pitäisi syyllistyä, koska jonkunhan ne kirjat on ostettava, että koko ala pysyisi hengissä! Ehkä vähän tämmöinen omahyväinen selitys, mutta kuitenkin :). Minulla on vielä opettelemista tuossa kirjojen eteen päin laittamisessa, mutta tilan puute taitaa kyllä antaa kannusteita siihen puuhaan ihan lähi aikoina.
VastaaPoista