Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Muutto Ruotsiin ja loikkaus byrokratian rattaisiin

Kirjoitan muutosta Ruotsiin, koska... Olisin halunnut tietää tämän kaiken etukäteen. Siis miten muutetaan Ruotsiin.

EU, yhteispohjoismaiset käytännöt, mitä vielä. Periaatteessa kaikki on helppoa, koska sitä, saako maassa oleskella, ei tarvitse jännittää, mutta erinäisissä virastoissa on kyllä saanut ravata viime aikoina ihan tarpeekseen. Joten, tässä se tulee, step by step, 1-12, maasta työpaikan jo saaneen näkökulmasta.



1. Asunnon etsiminen Tukholmasta
Oikeastaan onneksi en tiennyt tästä mitään etukäteen. Asunnon löytämisen Tukholmasta pitäisi olla kuulemani mukaan suunnilleen yhtä helppoa kuin neulan löytäminen heinäsuovasta. Olin tavattoman onnekas ja sain asunnon entisen työkaverini kautta, sähkösopimus, netti jne included. Huonekalut jouduin kuitenkin ostamaan itse, ja tähänkin sain tietysti sisällytettyä pientä draaman kaarta, kun Ikeasta tilaamani jättikuorma ei saapunutkaan sovittuna aikana kotiini, itse asiassa siitä ei kuulunut yhtään mitään. Selvitystyön jälkeen selvisi, että tavaroita ei edes yritetty toimittaa minulle puuttuvan ruotsalaisen puhelinnumeron takia - ei sillä niin väliä, että tästä ei varoitettu etukäteen ja firmalla oli kyllä niin ovikoodi kuin saksalainen puhelinnumeronikin. Värvää siis vaikka ruotsalainen kaveri avuksi tässä vaiheessa.

Mutta se asunnon etsiminen: Kuulin kauhutarinoita asunnon saamisen mahdottomuudesta, uhasta nukkua toimiston lattialla ja todennäköisyydestä joutua muuttamaan ainakin Uppsalaan asti vasta jälkikäteen.

Jos et ole yhtä onnekas, suosittelen yhtä seuraavista vaihtoehdoista: a) Osta asunto. Jos sinulta löytyy 15%:n omarahoitusosuus ja aiot viipyä kaupungiss pidempään, suosittelen tätä vaihtoehtoa kohtuullisen sokeasti. Kaupungin vuokramarkkinat ovat äärimmäisen vääristyneet, väriltään harmaat/tummanharmaat/täysin pimeät, ja vaikka onnistuisit saamaan alivuokralaissopimuksen, joudut aina pelkäämään poismuuttamista. Vakituisen, virallisen vuokrasopimuksen saamista virallisista vuokra-asunnoista taas joutuu helposti odottamaan vuosia. Ruotsin erikoinen vuokrasäännöstely tekee tilanteesta todella erikoisen, jos haluat lukea lisää, googleta. b) Surffaa sivua blocket.se vuokra-asunnon löytämisen toivossa. Viritä kaikki mahdolliset filtterit ja ota asunnon vuokranantajaan yhteyttä sillä sekunnilla kun saat hälytyksen sopivasta vuokra-asunnosta, ei tunnin tai todellakaan vuorokauden päästä. c) Ota yhteyttä kaikkiin serkuntutunkaverinnaapurinkaimoihin ja kerro haluavasi vuokrata asunto. Käytä myös facebook-ryhmiä kuten Suomalaiset Tuhkolmassa.

Osoitteen saamisen jälkeen voit aloittaa piruettisi byrokratian rattaissa. Kirjoitan aiheesta maahan toistaiseksi muuttaneen, työssäkäyvän henkilön kokemuksesta - esim. vaihto-opiskelijoille on omat systeeminsä.



2. Kun sinulla on osoite, marssi Skatteverketiin. Oma suosikkini on Kungsholmenin toimisto, koska siellä saa hoidettua kaikki asiansa ja se on kaiken lisäksi lähellä. Skatteverkenissä haluat hakea ruotsalaista sosiaaliturvatunnusta (Identifikationsnummer), jota ilman ei onnistu mikään pankkitilin avaamisesta kotivakuutuksen ottamiseen. Skatteverkeniin mennessä mukana kannattaa olla tietenkin vuokrasopimus (tai kaikki sen tiedot päässä, mukaanlukien asunnon virallinen moderni neljänumeroinen numero ja vuokranantajan puhelinnumero), passi, todistus sivilisäädystä jos olet naimisissa/eronnut (orginaali) ja kirja jota lukea odotellessa. Jos haluat viihdyttää itseäsi tällä prosessilla vähän pidempään, älä ota mukaan todistetta sivilisäädystä vaan tuo se vasta myöhemmin.

3. Skatteverketistä saat paperit ruotsalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään liittymistä varten sekä laskun, jolla voit maksaa 400 kruunun laskun Identifikationskortin saamiseksi. Jos olet maassa töissä, haluat saada ID-kortin. 

3. Odota ID-numeron saamista. Kun olet saanut kirjeen jossa on ID-numerosi (noin kaksi viikkoa hakemisen jälkeen), voit marssia avamaan pankkitilin. Itse yritin avata pankkitiliä ilman ID-numeroa sekä Nordeassa että SEB:ssä, mutta kumpikin tyssäsi prosessin. Tajua pankissa, että kun sinulla on ID-numero, saat kyllä pankkitilin ja pankkikortin (yllätys-yllätys: odota että se tulee kotiin), mutta et todellakaan vielä saa verkkopankkitunnuksia - niitä varten tarvitset varsinaisen ID-kortin, jota varten siis ensiksi maksat 400 kruunun laskun. Maksa siis 400 kruunun ID-korttimaksu vaikka käteisellä.

4. Yritä mennä Skatteverkkeniin tekemään ID-korttihakemusta. Tajua, että yhdeksän vuotta vanhalla ei-biometrisellä passillasi ID-kortin hakeminen kestää 8-10 viikkoa. Ota virkailijan suosituksesta hakea uutta biometristä passia vaari, sillä sitten ID-kortin saaminen kestäisi vain viikon-pari.

5. Ole fiksu ja googleta vielä Skatteverkenissä ollessasi mitä papereita passin hakemiseen suurlähetystössä tarvitaan - mm. mystinen virkatodistus jonka saa vain Skatteverkenistä joten pyydä tätä mystistä erittäin tärkeää paperia mieluiten heti. 

6. Hae uutta passia suurlähetystössä, pikana ihan vaan siksi että haluat viimein saada tämän kaiken paperisodan päätökseen. Maksa itsesi kipeäksi.

7. Vieraile taas suurlähetystössä, nyt saadaksesi uuden passin käsiisi. Totea, että näytät kuvassa  gangsterilta mutta onneksi tätä tarvitsee katsella pahimmillaankin vain viisi vuotta.

8. Marssi Skatteverkeniin. Reitin pitäisi olla tässä vaiheessa jo aika tuttu. Anna heidän mitata pituutesi ja näytä tulevan ID-kortin kuvassa vielä pahemmalta gangsterilta.



9. Odota, odota ja odota, kiitä suomalaisen debit-credit korttisi olemassaoloa (ei ruotsalaisia verkkpankkitunnuksia vieläkään) ja totea, että jos valtiot tarvitsevat säästöjä, niin näissä prosesseissa voisi ehkä olla vielä muutama oikaistava mutka. Konsultoin mielelläni.

10. Hämmenny jossain välissä kun sinut ujutetaan ruostalaiseen eläkemaksusysteemiin - ota vastuu ja vapaus sijoittaa rahasi melkein miten lystäät. Hämmenny vielä enemmän, kun tajuat kyenneesi keskustelemaan aiheesta ruotsiksi neljäkymmentä minuuttia eläke-esittelijäsi kanssa.

11. Hämmenny jatkuvasti siitä, miten monta vakuutusta/sopimusta/velvoitetta sinulla olikaan edellisessä asuinmaassasi ja käy tarvittaessa ärhäkkää sähköpostiviestittelyä niiden purkamiseksi.

12. Myönnä, että tämäkin prosessi on ainakin kerryttänyt paprivarantojasi ja tehnyt sinusta taas vähän kärsivällisemmän ihmisen.

6 kommenttia:

  1. Hahah, voi ei, meikäläisellä olisi mennyt jo ihan hermo (vaikka Briteissäkin joutuu vaikka mihin byrokratian rattaisiin). Ja sitä kun aina luulee että pohjoismaissa kaikki on niin helppoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha, kiitos kommentista, ja joo, niin minäkin luulin että tämän pitäisi olla ihan pikkujuttu Saksaan verrattuna, mutta eiiii.... Siellä ei sentään tarvinnut ravata minkään kortin perässä ja nettipankin saaminenkin oli paljon vaivattomampaa!

      Poista
  2. Hah, itse oleskelin aikoinaan Tukholmassa sopivasti alle kolme kuukautta joten suuresta osasta tuota rumbaa säästyin mutta sain maistiaisia minäkin.
    Ja Tukholman vuokra-asuntotilanne on tosiaan kuulemma lähes katastrofaalisen huono mutta itse onnistuin saamaan mukavan alivuokralaispaikan Danderydista (pariskunnalta joka ei taloudellisesti varsinaisesti tarvinnut alivuokralaisia mutta olivat asuntotilanneuutisoinnista todenneet että voivat sellaisen hyvin ottaa...*symppis*)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa, joo tuo kolmen kuukauden raja kyllä auttaa kummasti! Ja olet kyllä ollut (myös) onnekas asunnon suhteen, ja aivan mielettömän ihana pariskunta! Itse aloin kuulla kauhisteluja asuntotilanteesta vasta sen jälkeen kun olin jo saanut työpaikan JA asunnon, tajusin vasta siinä vaiheessa että en olisi ollut ensimmäinen enkä varmaan viimeinenkään ulkkari joka olisi ehkä joutunut nukkumaan toimiston lattialla, hyrr.....

      Tämä ruotsalainen asuntotilanne on tosiaan ihan mieletön, siinäkin mielessä olin onnekas saadessani asunnon kaverilta, että en joutunut niihin kummallisiin "virallinen vuokra on tämä mutta lisäksi xxxx kruunua käteisellä" virityksiin.

      Poista
  3. Onpas outoa, varsinkin tuo pankkijuttu. Sinähän tunnet Saksan hyvin ja minäkin olin siellä jonkin aikaa töissä muutama vuosi sitten. Saksassa sai avatuksi pankkitilin vain passia näyttämällä ja pankkikortinkin sai saman tien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Margit! Tuo pankkijuttu minuakin hämmästyttää eniten: Siihen ei tarvittu Saksassa mielestäni kuin osoite, työsopimuskin taisi olla plussaa, ja nettipankkitunnuksiin tarvitsi vain puhelinnumeron (koska maksuvarmistuksiin tarvittavat PIN-koodit lähetettiin aina tekstiviesteinä). Ajattelin aina, että Saksa on jonkinlainen byrokration huipentuma, mutta osataan sitä kyllä näköjään täälläkin...

      Poista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!