(Strange case of) Dr Jekyll & Mr Hyde

Kirjan nimi: Dr Jekyll and Mr Hyde 
Kirjoittaja: Robert Louis Stevenson

Sivuja: n. 96

Julkaistu:1886

Mistä minulle: Matkamuistona kirjakaupasta Edinburghista

Jekyll ja Hyde oli minullekin aikaisemmin käsitteenä tuttu, mutta mitä sillä ihan tarkalleen tarkoitettiin - ei mitään hajua. Jos kirjan perusidea on sinulle vielä vieras ja haluat pitää sen salaisuutena itsellesi, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Hankin Jekyll & Hyden omaan hyllyyni pari vuotta sitten tehdyllä Edinburghin matkalla kirjan syntysijoilta. Pikkuiseen niteeseen on pienoisromaanin lisäksi mahdutettu pari Stevensonin novellia. 

Sitten siihen kuuluisaan juoneen: Kirjassa lääkäri Henry Jekyllin ystävä, lakimies Gabriel John Utterson käy läpi ystävänsä omituista tarinaa. Siihen liittyy hyvän lääkärin lisäksi paha mies, Edward Hyde. 

Jostain syystä Jekyll on maininnut testamentissaan Utterssonille ennestään aivan tuntemattoman Hyden. Jekyllin palvelusväen mukaan Hydella on myös vapaa kulkuoikeus Jekyllin asuntoon. Samaan aikaan ystäviä ei nähdä koskaan. Noihin aikoihin Lontoossa tapahtuu hirmutekoja, joiden jäljet katoavat selittämättömiin.

Kuten varmaan useimmilla ja minullakin jo etukäteen oli tiedossa, Jekyll ja Hyde ovat yksi ja sama henkilö. Kaikissa ihmisissä on pahaa ja hyvää, mutta mikä loppujen lopuksi määrää, kumpi puoli saa meistä vallan? Tietenkin erillisten ominaisuuksien määrittely ihmisluonteessa on eräällä tavalla absurdia, mutta ajatus on silti kiinnostava. Kirjassa paha Hyde tekee hirmutekoja, jotka ajavat Jekyllinkin vähitnään päänsä sisällä ongelmiin, mutta silti Jekyll ei pysy aina itsenään. 

Uttersonin "omalla äänellään" loppuun kirjoittama osuus, jossa taphahtunutta selitetään, on mielenkiintoinen. 

Jekyll ja Hyde on mielenkiintoista luettavaa paitsi aiheensa, myös mukaansatempaavan kerrontansa ansiosta. Hämärät, sumuiset kujat vievät ajatukset pakostakin tihkusateiseen Lontooseen. Yllätin itseni muutenkin ihastelemasta kirjan hyvyyttä muutaman kerran lukemisen aikana.        

Jatkan kirjalla vielä virallisen suoritusajan jälkeen yläpalkista löytyvää scifi-haastetta. Sijoitan kirjan kategoriaan 12. Hullu tiedemies. 

Vuoden 2013 kirjahuiput

Tammikuussa on kiva katsahtaa menneeseen kirjavuoteen. Tein näin kirjallisesti jo viime- ja sitä edellisenä vuonna.

Vuoden kirjailijalöytö: 
Tuomas Kyrö 
Mielensäpahoittajat, Kerjäläinen ja jänis sekä Miniä. Kyrö osaa vääntää hauskaa vähästä ja käsitellä laajempia kokonaisuuksia. 

Vuoden kauhu: 
En lukenut mitään oikeasti kauhuun laskettavaa koko vuonna.

Vuoden fantasia: 
Vähän meni tätäkin sorttia, mutta Game of Thrones tuli ja valloitti. Addiktoiduin kuitenkin pahemmin sarjaan kuin kirjoihin, ja olen lukenut kirjoista vasta ensimmäisen. Kirja on minulla bloggaamatta vieläkin!

Vuoden dekkari: 
Viimein luettu klassikko eli Agatha Christien Kymmenen pientä neekerinpoikaa.

Vuoden hömppä:
Allison Pearson: Kate Reddy - Täydellä teholla yötä päivää. Mukavan kevyttä, mutta silti elämänmakuista. 

Vuoden scifi:
Tämä on sentään helppo! Emmi Itäranta: Teemestarin kirja tai scifimmästä puolesta Nancy Kressin Beggars in Spain.

Vuoden opetus: 
Kaikki kirjalliset ilmiöt eivät ole tutustumisen arvoisia, ei olisi haitannut vaikka Fifty Shades of Grey olisi jäänyt lukematta. Guy Delisle taas oli mahtava löytö, haluaisin tarttua sarjakuviin jatkossa useamminkin.

Vuoden pettymys:  
Luin vähemmän kuin olisi kiva. Yritän taas vaihtaa turhaa nettailua lukemiseen, koska lukeminen on antoisampaa. Harmittaa myös, että en saanut suoritettua scifi-haastetta ihan loppuun saakka!

Vuoden kiitos:
Teille, mukaville lukijoilleni! Olette pysyneet kyydissä vaikka päivityksiä tulee vähän miten sattuu ja kirjamakukin on varsin lavea.

Vuoden alun kuulumisia

Hyvää vuotta 2013! 

Reaaliaikaisessa elämässä olen viime aikoina ihastellut Suomen pakkastalvea, viettänyt sitä minulle aitoa ja oikeaa joulua ja tavannut ystäviä joita en ollut nähnyt aikoihin. Berliiniin palasin vieraiden kanssa ja juhlin uutta vuotta kirjaimellisesti miljoonan muun ihmisen seurassa Brandenburgin portin luona. 

Kirjallisessa elämässä yritin päihittää scifi-haastetta vielä viime metreillä siinä valitettavasti kuitenkaan onnistumatta.

Joulun aikaan nautin mahdollisuudesta ostaa suomenkielisiä kirjoja ja hankinkin niin Finlandia-voittaja Jään kuin Blogistanian Kuopuksen voittaneen Käärmeenlumoojankin. Eniten iloa oli kuitenkin omista kirjavarastoista vanhempien luona, ja jotenkin sain tungettua omiin ja mieheni matkatavaroihin 17 kirjaa + muutaman ristikkolehden.

Joululahjoista kuoriutui monta todella mieleistä yllätystä, mm. Sofi Oksasen Puhdistus omistuskirjoituksella ja Kindle Paperwhite. Jälkimmäinen tuli todella tarpeeseen kun iPadin käyttövuoroista on tullut kotona pientä keskustelua. Kindle saa oman postauksensa myöhemin.

Tänään olen seurannut mielenkiinnolla Blogistanian Finlandian etenemistä. Koska oma esikoisten lukemiseni on tänä vuonna ollut vähäistä, jätin äänestämisen väliin.


Ihan äsken ajastin vuoden 2012 huiput -postauksen. Se on esillä huomenna. 

Nyt luen vielä vähän lisää Haruki Murakamia.  

Kansallinen masennusmaisema eli Juoksuhaudantie

Toivottavasti kaikkien joulu on sujunut mukavasti! Omani on kulunut mukavasti, mutta ihan liian nopeasti Suomi-huumassa hekumoiden. -22 C pakkanen ei  kyllä ollut ihan niin tiukka tervetulotoivotus mitä kaipasin, mutta onpahan lunta, on ollut valoakin, ja pakkasta. Mahtavaa! Olen luonnollisesti hyppinyt innosta pienen kirjavarastoni nähtyäni - ihan kuin olisi kirjakaupassa, jossa on vain hyviä kirjoja, ja mikä parasta, josta saa ottaa mitä tahansa mukaansa - mutta silti käynyt myös tukemassa kotimaista kirjamyyntiä ja Imatran Suomalaista kirjakauppaa. 

Mutta mutta, nyt jo ennen joulua luettuun kotimaiseen moderniin klassikkoon: 
 
Kirjan nimi: Juoksuhaudantie

Kirjoittaja: Kari Hotakainen
Sivuja: 334

Kustantaja: WSOY

Julkaistu: 2002

Mistä minulle: Vanhempien hyllystä

Kuva Elisa Kirja

Tartuin Juoksuhaudantiehen lähes raivolla. Olen lukenut siitä ensimmäiset noin 50 sivua joskus kymmenen vuotta sitten, mutta sitten mielenkiintoisempi tekeminen tai lukeminen syrjäytti kirjan. Muistan saaneeni kirjasta vähän tympeän kuvan jo alun perusteella. Muistin, että päähenkilö on kotiväkivaltaa harjoittanut mies, joka aikoi saada perheensä takaisin rintamamiestalolla. Projektiaan hän rahoitti muun muassa eroottisella hieronnalla. En muistanut väärin. Kirjassa toki tapahtui paljon muutakin, mutta alkuasetelman perusteella muodostamani näkemys vain vahvistui kirjan edessä.  

Ei pahalla, mutta sanotaanpa se suoraan: Juoksuhaudantie on jollain tavalla ikävin Hotakainen, jonka olen lukenut. 

Alku on ihan kiinnostava. Siinä tapahtuu paljon. Sitten kirja jää ikävästi vähän jumiin, tai alkaa syventää tarinaa. Mies juoksee talolta toiselle, antaa pakkomielteensä kasvaa, kyttää pientaloasukkaita yhä kiivaammin ja kiivaammin. Kirjassa on jotain riipaisevan suomalaista, mutta juuri niiltä osin, joita inhoan. Kirja on suorastaan inhoreaslistinen. Hotakainen sekoittaa kyllä taitavasti yhä psykoottisemmaksi käyvän päähenkilönsä elämään kuvauksen joukkoon muiden henkilöiden katkelmia, mutta ne tekevät kirjasta vain entistä masentavamman. 

Hyvin kirjoitettu kirja Juoksuhaudantie silti on, siitä ei pääse mihinkään. Se kertoo yhden miehen kamppailusta ei vain asuntomarkkinoilla tai perhe-elämässä, vaan nyky-Suomessa modernin miehen ja isän roolissa. Loppuratkaisukin on erikoinen, mutta sopii kirjaan. 

En pitänyt, mutta kannatti silti lukea.   

Harry Potter meets Brave New World: Ender's Game

Kirjan nimi: Ender's Game

Kirjoittaja: Orson Scott Card

Kustantaja: Tor

Julkaistu: 1985

Mistä minulle: Amazon.com

Takaisin scifin pariin! Ender's Gamessa käsitellään isoja aiheita pienen ihmisen kautta. Mieleen tuli suorastaan Harry Potter! Miksi, siitä myöhemmin. 

Kuva Amazon.com

Ender on poika, joka on syntynyt jossain maapallon tulevaisuudessa. Maapallon ulkopuolinen rotu, bugsit, ovat yrittäneet hyökätä maahan jo pari kertaa. Sitä varten maapallon lapsista on päätetty värvätä, tai siis valita, armeija, jota aletaan valmentaa jo pienokaisista lähtien. Valmennus on todella kokonaisvaltaista ja jyvät erotetaan akanoista tiukoilla heitoilla. 

Nuori Ender osoittaa jo varhain olevansa raskaampi jyvä muiden joukossa. Kun koulutuspaikaksi ei enää riitä maa, sitä jatketaan avaruudessa sisäoppilaitosmaisessa (Harrypotter!) ympäristössä. Ender hämmästyttää kaikkia jopa jättämällä joitain tavallisesti suoritettavia luokka-asteita välistä. 

Enderin hahmo on scifi kirjaan yllättävän syvällinen: Hän on rankasti kiusattu poika, joka saa myötätuntoa vain sisareltaan. Enderin sisaren tuntemuksien kuvaaminen on suorastaan koskettavaa, kun sisko joutuu kokemaan raskaimman kautta, että hänen veljensä on vain osanen suurta suunnitelmaa. 

Vaikka pidin kirjasta kokonaisuutena, täytyy sanoa, että sen alku oli vielä lupaavampi kuin kirjan toinen puolisko. Lukemisen arvoinen Ender's game silti ehdottomasti oli! 

Sijoitan kirjan scifi-haasteessa kohtaan 8 eli avaruusalukset ja alienit.  

Kirjan on lukenut ja siitä on blogannut myös ainakin Raija. Muita bloggauksia etsiessäni törmäsin tähän mielenkiintoiseen Guardianin juttuun: Voi Amerikka sentään. 14-vuotiaan vanhemmat olivat haastaneet opettajan ja koulun oikeuteen Ender's Gamen luettamisesta. Ei käy kateeksi...

Kirjasta (ja sen jatko-osasta) on tulossa myös elokuva, jonka valmistumista saadaan valitettavasti odotella vielä hetki.  

Myöhäinen BePe: Talvi tuli Berliiniin

Talvi on ollut hyvän aikaa täälläkin! Sen huomaa ainakin seuraavista seikoista:

• Metrot putoilevat muuten melko säntillisesti noudattamistaan aikatauluista: Eilen odotin yleensä 3 minuutin välein menevää vuoroa 11 min enkä mahtunut ensimmäiseen tulleeseen junaan. Seuraavassakin tunnelma oli kuin Tokiossa (näin ainakin luulisin)
• Kauppaan ilmestyy myyntiin puisia tyllikkäitä kelkkoja. Ihmettelin aluksi niiden käyttötarkoitusta, mäenlaskuun sopivia paikkoja kun ei ole mailla halmeilla, mutta asia on sittemmin saanut selityksen. Kelkkoja voi paikallisten mielestä käyttää mihin tahansa ja niitä on kaikkialla.

Pieni odottaja kotikadulla. Huom. taaemman kelkan lukitseminen polkupyörän lukolla :).

• Kotiin saapuu - onneksi edes täsmällisesti ennalta ilmoitettuna aikana - patterien kulutuksen lukija. Kyseisenä aikana pitää olla kotona avaamassa ovia. 

• Jalkakäytävät ovat täynnä höttöistä lunta, koska niiden auraaminen on, noh, erittäin hidasta. 
• Paikalliset alkavat käyttää takkeja jotka sopisivat naparetkeilyyn. Jalkoja saattavat silti suojata vain legginsit.
• Brittiläinen työkaverisi vaihtaa kengät ballerinoista Uggeihin. Suoraan.
• Italialainen työkaverisi nimittää sinua sankarikseen, kun kävelet lumessa 10 cm korollisilla saappailla ja mulkoilee äkäisenä omia käytännöllisiä talvikenkiään
• Club Matesta tulee myyntiin jouluversio
• Paikalliset sekoavat kuumista kastanjoista
• Koskaan ei ole huono aika Glühweinille
• Havuja ja joulukuusia on myynnissä kaikkialla

• S-Bahnissa matkustaa poni. Lue lisää täältä. Vitsikkään spekulaation mukaan tämä liittyy ensimmäiseen mainitsemaani kohtaan: Jos S-Bahn ei kulkisi, voisi aina ratsastaa kotiin. 
  
  

  Hyvää joulun odotusta, palaan blogiin pian taas kirjan kanssa :).  

Menevä marraskuu, juhlittu joulukuu, eikun...

Huhhuh. Marraskuuko masentava - täällä se meni jollain kummallisella pikakelauksella. Oikeasti, ihan vastahan oli lokakuu ja luin Kosmokomiikkaa... Kliseisesti väitetään, että marraskuu on hyvä kuukausi sohvan nurkkaan käpertymiselle ja kirjojen lukemiselle. No varmaan olisi, jos työt ja sosiaalinen elämä eivät häiritsisi hyvää lukutoukkailua. Meillä on kotioloissa menossa siitä kummallinen aikakausi, että yleensä ei-suunnilleen-mitään lukeva mieheni lukee paljon enemmän kuin minä, kiitos 30 minuutin työmetromatkan. Nyt, kun kotona siis olisi keskusteluseuraa käytännössä jokaisesta meillä fyysisenä esineenä olevasta kirjasta, minä en ole lukenut niistä kaikkia. Miten tässä näin pääsi käymään... 

Sen sijaan voisin kertoa hienoista keikoista joilla olen käynyt (Sonata Arctica ja Bon Iver, vieläpä peräkkäisinä iltoina: Yleisöjen erilaisuudesta päätellen taatusti kukaan muu ei ollut noilla molemmilla keikoilla), hauskoista juhlista ja epämääräisistä kaupunkisamoiluista.

Remes: Ylösnousemus

Marraskuussa taidettiin lukurintamalla päästä jonkinlaiseen ennätykseen: Vain kaksi luettua kirjaa! Minulla ei suinkaan ole takataskussa mitään kallistelevaa bloggaamattomien kirjojen pinoja. Kirjoitin lyhyesti sekä Remeksen Ylösnousemuksesta että Nicolas Barreaun Das Lächeln der Frauenista.

Blogissa käytiin kuitenkin myös vilkasta keskustelua vierailla kielillä lukemisesta. 

Marraskuussa tapahtui kuitenkin muitakin kivoja juttuja: Amerikkalainen kustantaja Harper Collins varasi Emmi Itärannan Teemestarin kirjan ja Itärannen seuraavan kirjan oikeudet. Onnea!! 

Joulukuun lukemiset näyttävät itse asiassa vähän valoisemmilta. Aion kovasti pinnistellä scifi-haasteen loppuun, vaikka kiirehän tässä tulee. Siihen liittyen kesken on Orson Scott Cardin Ender's Game josta olen tykännyt. Olen lukenut myös Murakamin kirjaa 1Q84 (menossa Book 2) eteen päin, mutta sen fyysiset mittasuhteet tekevät sängyssä lukemisesta mahdotonta. Lisäksi aloitin suomipuuskassa Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien. 

Seuraavaksi aion kuitenkin keskittyä scifi-haasteeseen. Olen katsonut valmiiksi kategoriaan 6, Steampunk, jo hyvän suomalaisen ehdokkaan Elisa-kirjasta. 

Joulukuun huippukohta tulee tietysti olemaan se, kun lähden joulun viettoon ja täydempiä kirjahyllyjä kohti Suomeen! 

Sitten blogin liikenteeseen: Vaikka bloggausten määrä on ollut marraskuussa heikko, liikennettä on riittänyt. Itärannan oikeuksien myynti selvästi noteerattiin, sillä Teemestarin kirjaa on googletettu ahkerasti. 

Blogiini on myös tullut liikennettä saksalaisen sivuston
blog-zug.com kautta. Tut mir echt leid, nichts auf Deutsch hier, oder noch nicht...