Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies

Kirjan nimi: Jos talviyönä matkamies
Kirjoittaja: Italo Calvino
Kustantaja: Tammi
Julkaistu:1979
Sivuja: 275
Mistä minulle: Kirjastosta.
 
Olin halunnut jo pitkään lukea jotain Italo Calvinolta. Calvino on minulle niitä kirjailijoita, jotka ovat oikeastaan ihan vieraita, mutta jonka nimi on tullut viime vuosien aikana kirjablogien kautta tutuksi ja sitä kautta kohonnut "pitää kokeilla" -listalle. Ensimmäinen lukukokemus päättyi hieman sekavissa tunnelmissa, tosin ihan positiivis -viritteisissä.
Jo talviyönä matkamies -kirjan takakansi lupailee eri teemoja varioivaa rihmastoa (Juha Siron Kiiltomadossa julkaistu arvostelu), ja sitä rihmastoa tässä kirjassa todellakin riitti! Kielellisestä ja temaattisesta pohjattomuuden tunteesta, joista Sirola myös kertoo, en sitten ole ihan varma, mutta jossain epämääräisessä epävarmuudessa kirjan aikana päätyi kyllä leijumaan. 

Tämäkin kirja kuuluu viimeaikoina aika trendikkääseen (ja niinh, tämä oli kirjoitettu siellä 70 -luvulla) kirja kirjoista -sarjaan. Kirja alkaa luvulla, jossa mies menee ostamaan kirjakaupasta Italo Calvinon kirjan Jos talviyönä matkamies. Painossa sattuneen virheen takia kirjassa ei kuitenkaan ole kaikki kunnossa, itse asiassa samat sivut on ladottu peräkkäin uudelleen ja uudelleen. Mennessään vaihtamaan kirjaa uuteen päähenkilö, Lukija, tapaa Lukijattaren. Käy niin hassusti, että seuraavakaan versio ei ole kunnollinen, ja pian selviää että teokset eivät ole Italo Calvinon kirjaa nähneetkään. Lukijan ja Lukijattaren välille syntyy tietysti säpinää.

Talviyönä matkamies on siis hassu kudelma (tästä selvästi se rihmasto...) pätkiä eri kirjoista. Kyllä, teemoja todellakin riittää loputtomasti, kun romaaninkatkelmiakin taitaa olla sellaiset kymmenkunta. Kirja sinällään oli hyvä, pidin kovasti kirjan alusta jossa Calvino kuvaili lukukokemuksen odottamista (joihinkin pätkiin oli liiankin helppo samaistua), mutta kokonaisuudessaan tämä kirja oli minulle hieman liikaa sekavuutta. Hyvä se oli, enkä turhaan lukenut, ja luen ehdottomasti lisää Calvinoa, mutta minusta tuntuu, että aloitin vähän väärästä kirjasta.

Onko jollain Calvino -tuntijalla suosittaa hitusen yksinkertaisempaa Calvino -starttia?

11 kommenttia:

  1. Uh! Pakkoluin tämän jollekin kurssille kauan sitten ja sain näppylöitä. Vieläkään en ole Calvinoon tarttunut sen koommin. Kamalaa tunnustaa tämä, mutta minulla on Calvino-kammo!

    VastaaPoista
  2. Sinulla? No en olisi kyllä uskonut! Minun positiivinen asenteeni taitaa kyllä kummuta siitä, että jollain kummallisella tavalla päätin jo etukäteen pitäväni Calvinosta. Eli ilmeisesti on luettava koko tuotanto ennen kuin tästä fiksaatiosta pääsee eroon...

    VastaaPoista
  3. Kyllä vain :D

    Ehkä minun pitäisi kokeilla samaa! Mistäköhän Calvinosta sitä aloitaisi kokeilun. Kun luet seuraavan, vinkkaa ihmeessä. Kokeilla täyyy, ilman muuta!

    VastaaPoista
  4. Mulla on kans pieni Calvino-kammo, koska pelkään, että entä jos en pidäkään niistä kirjoista. Meillä on kotona 3 Calvinoa ja ne ovat poikaystäväni lempikirjoja, mutta itse en ole vielä tutustunut. Eivät ole edes paksuja kirjoja, mutta oudosti jännittää heittäytyä niiden pariin. :)

    VastaaPoista
  5. Hmm. Vaikeasta kirjasta aloitit! Minä olen Calvino-fani, mutta se juontunee siitä, että aloitin lukioikäisenä tätini lainaamasta "Halkaistusta varakreivistä" ja luinkin silloin Calvinon satuallegoriat ennen kuin siirryin muihin.

    "Jos talviyönä matkamies" on hieno ja monikerroksinen, pidin sen tunnelmasta, mutta on pakko myöntää, etten päässyt siihen ihan täysin sisälle. Toinen samanlainen on "Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle".

    Kannattaa aloittaa Paronista puussa, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. Sen jälkeen ehkä Marcovaldo tai Näkymättömät kaupungit.

    VastaaPoista
  6. Minulla oli opiskelijana italia aineyhdistelmässä joten muistan jotain Calvinosta... ehkä en kuitenkaan ole mitään hänen teostaan lukenut, ainoastaan kritiikkiä, kirjallisuudenhistorian tietoja yms.

    Muistan häneltä oppineeni tämän hyödyllisen käytännön: "Ei kannata odottaa inspiraatiota kirjoittamiseen. Pitää vaan joka päivä kirjoittaa."

    VastaaPoista
  7. Valkoinen kirahvi: Lumiomena tuossa alla näytti jättäneen niin asiantuntevat suositukset että eiköhän me niillä päästä eteenpäin :).

    Hanna: Haa, Calvinolla on siis laajemminkin pelonsekaisia odotuksia nostattava vaikutus :D. Tuo kyllä tekee tilanteesta erityisen pahan, jos ko. opukset vielä poikaystävänkin lempikirjoja ovat.

    lumiomena: KIITOS! Juuri tätä kaivattiinkin, selkeitä neuvoja ja suosituksia Calvino -suosta kohoamiseen :D.

    Rita: Tuo on kyllä älyttömän hyvä ohje. Pitäisi vielä vaan saada itsensä
    noudattamaan sitä.

    VastaaPoista
  8. Minäkin suosittelen Paronia puussa! Taisin olla 15-kesäinen kun äitini suosituksesta sen luin, ja sitten ahminkin monta Calvinoa kunnes tyssäsi juuri tuohon Talviyöhön, se meni 15-vuotiaalta vähän yli... :-D En ole vieläkään sitä lukenut, ja se on Calvinoa fanittaneen äitini lempicalvino joten kiitos muistuksesta, tänä vuonna myös viimeistään sen luen!

    Paroni puussa on siis loistava tapa tulla "calvinistiksi". Näkymättömät kaupungit ja Marcovaldo tulivat myös minulle heti mieleen.

    VastaaPoista
  9. Elma Ilona: Kiitos sinullekin suosituksesta! Seuraava Calvino siis olkoon tosiaan Paroni puussa.

    VastaaPoista
  10. Kirjallisuuden luennoilla puhuttiin tästä, mutta en edelleenkään ole lukenut. Ehkä pitäisi, kuulostaa kiintoisalta kyllä.

    VastaaPoista
  11. Cathy, suosittelen ehdottomasti vaikka vähän outo olikin :).

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!