Ei mennyt kauaa, kun palasin Guy Delislen sarjakuvatarinoiden pariin. Kirjoitin oikeastaan ensimmäisestä lukemastani sarjakuva-albumista (joka ei ole Aku Ankka tai Fingerpori), Delislen Pohjois-Koreaan sijoittuvasta Pjongjang -albumista vasta pari viikkoa sitten.
Kirjan nimi: Merkintöjä Burmasta
Kirjoittaja: Guy Delisle
Kustantaja: LISTA Wsoy
Julkaistu: 2007/2008
Sivuja: Enemmän kuin Pjongjangissa - vähän hassua muuten, että näissä Delislen albumeissa ei ole ollenkaan sivunumeroita...
Mistä minulle: Kirjasto
Kirjoittaja: Guy Delisle
Kustantaja: LISTA Wsoy
Julkaistu: 2007/2008
Sivuja: Enemmän kuin Pjongjangissa - vähän hassua muuten, että näissä Delislen albumeissa ei ole ollenkaan sivunumeroita...
Mistä minulle: Kirjasto
Jos Pjongjang -vahvisti käsityksiäni Pohjois-Koreasta, Merkintöjä Burmasta kertoi minulle maasta, josta en tiennyt ennestään oikeastaan mitään. Burma, tai siis Myanmar, on tietenkin vaaliensa ansiosta juuri nyt äärimmäisen ajankohtainen. Guy Delisle piirsi silmieni eteen kuvan taas äärimmäisen absurdista, ja mielestäni lännessä omalla tavallaan unohdetustakin maasta.
Taustatiedoksi: Guy Delisle on Kanadan Quebecissa kasvanut animaattori ja sarjakuvapiirtäjä. Delislen vaimo työskentelee ranskan Lääkärit ilman rajoja -järjestössä. Oman ja vaimonsa työn ansiosta mies on päässyt tai joutunut asumaan hyvin eksoottisissa paikoissa. Kokemuksistaan hän on tehnyt sarjakuvakirjoja, jotka koostuvat lyhyemmistä ja pidemmistä tarinoista.
Niin. Burma, tai siis Myanmar, on minulle ollut aina kaukainen ja pieni maa jossain Aasiassa. En suoraan sanottuna ole edes kamalasti miettinyt, miten maata hallitaan (vastaus: raa'asti), tai miksi ulkomaalaisilla on maahan mitään intressejä (itse asiassa oikein rikkaiden luonnonvarojen takia). Maa on ollut viimeiset noin 50 vuotta sotilasjuntan vallassa, ja Nobel -palkittu, viimeisimmissä vaaleissa menestynyt Aung San Suu Kyi oli yhteensä noin 15 vuotta kotiarestissa.
Elämä Myanmarissa on todella äärimmäisen kummallista: Lehtiä sensuroidaan yhä saksimalla, byrokratia on massiivista ja pääkaupungin siirrosta ilmoitetaan virkamiehille 24 h ennen sen tapahtumista - mitäs siitä, että uutta kaupunkia ei vielä varsinaisesti ole olemassa, tai ainakaan sinne ei tule sähköä tai vettä ja käärmeitä on älyttömästi, virkamiestenhän on pakko muuttaa jos eivät halua vankilaan. Kirjan rankinta osaa edustavat kuulopuheet siitä, kuinka maan pohjoisosan jadekaivoksissa toimitaan: Työläisten palkka maksetaan heroiinina, ja jos kaivostunneli sattuu romahtamaan, työläisiä ei viitsitä edes yrittää pelastaa. Totta tai ei, maan pohjoisissa väitetään olevan kyliä, jossa melkein 90 % väestöstä on narkomaaneja. Väestö pysyy mukavan rauhallisena ja poissa kapina-aikeista, kun sillä on ns. muuta tekemistä.
Kirja ei ole niin karu kun edellinen kappale antaa ymmärtää. Aivan kuten albumi Pjongjang, myös Merkintöjä Burmasta keskittyy ennen kaikkea Delislen arkielämän kuvaamiseen ulkomaalaisena kummallisessa maassa. Hän onnistuu siinä taas erinomaisesti, ja imeyttää samalla ainakin valistumattomaan lukijaan jättisaavillisen uutta tietoa.
Joka tapauksesa: Voin vain suositella Delisleä kaikille vähääkään maailmasta kiinnostuneille ihmisille. Delisle tarjoaa turvallisen tavan tutustua kummalliseen maailmaan. Itse miettisin nyt aika pitkään, matkustaisinko esimerkiksi Pohjois-Koreaan tai Burmaan turistimatkalle, se kun luultavasti tarkoittaisi vain diktaattorien rahallista tukemista.
Ilahduin, kun huomasin, että Shenzhenin lisäksi minulla on vielä miehen uutukainen, Jerusalemiin sijoittuva kirja lukematta. Se on voittanut palkinnonkin: Fauve d'Or, ta Best Comic Book Award at Angouleme Comic Festival. Kirjaa ei ole vielä suomennettu, mutta ehkä jo ihan kohta...?
Delisleä ovat aiemmin lukeneet ainakin Kujerruksia, Salla, Norkku ensimmäisenkerran ja Norkku toisen kerran, anni.M, Paula, Paula toisen kerran, Booksy ja Hanna. Minä lupaan vierastaa sarjakuvia tästä lähtien vähän vähemmän.
Luin Delislen kolme sarjakuvakirjaa putkeen hiihtolomalla, nautin jokaisesta, vaikka lopussa ehkä vähän iski väsymystä.
VastaaPoistaMusta Delislellä on mahtava voima ja tapa ottaa kantaa, tuoda esiin ja kuitenkin elää arkea noissa maissa.
Mua nyt joka tapauksessa kiinnostaa Aasian maat: löydän niistä aina kaikkea yhteistä aasialaisuutta, mikä ei oikeastaan liity niiden hallitsemistapaan mitenkään.
Delisle on kyllä yksi hienoimmista uusista tuttavuuksista tänä vuonna.
Kiitos linkityksestä! Tuo tuorein Delisle houkuttelisi minuakin, toivottavasti se ilmestyisi pian! Deslisle osaa jotenkin sanoa hirmuiden paljon ihan yksinkertaisellakin kuvalla, tiivistää asioita ja tunnelmia todella hienosti!
VastaaPoistaAika monta odottajaa taitaa olla jerusalemin suomennoksella. :-)
VastaaPoistaDelisle on loistava! En lue oikeastaan ikinä sarjakuvia, mutta Pjoengjang eksyi kerran lukulistalle ystävän suosituksesta ja olin myyty!
VastaaPoistaSamantien sain heittää sarjakuvaennakkoluuloni romukoppaan, tosin en vieläkään lue muita sarjakuvia kuin Delisleä.
Otan mielelläni vastaan vinkkejä laadukkaista sarjakuvista :) Voiko joku muu sarjakuva sanoa yhtä paljon yhtä yksinkertaisin keinoin, olla samalla viihdyttävä mutta kuitenkin kantaaottava?
Mari A.: No, kyllä tommosen putken jälkeen jo vähän voi tulla väsymystä :). Delisle tosiaan osaa! Hän nostaa niitä outoja pikku kummallisuuksia esiin, joita ei aiemmin ole tullut koskaan miettineeksi. Joillakin Aasian kansoilla tuntuu olleen vaan ns. huono mäihä, mitä tuohon hallintotapaan tulee. Uskon, että Delisle kuuluu minullakin vuoden parhaimmistoon :).
VastaaPoistaNorkku: No toivottavasti! Sitä ei kai vaan ole vielä käännetty englanniksikaan, enkä huomannut WSOY:n sivulla mitään lupailuja suomennoksesta mutta ehkä pian...
Booksy: No kyllä! Toivottavasti se tehdään, ja pian :)
Unni: sarjakuvat ovat tosiaan minullekin aika vieraita, mutta ainakin se Ville Tietäväisen näkymättömät kädet pitäisi myös lukea.
Se Jerusalemista kertova sarjakuva on kyllä tänä vuonna kevään ja kesän uutuuksissa (ilmestyy heinäkuussa).
VastaaPoistaVakuutuin myös Delislen kyvyistä luettuani Pjongjangin vuoden alussa ja aion ehdottomasti lukea muutkin. Sarjakuva tuntuu sopivan loistavasti tällaisen matkapäiväkirjan muodoksi!
VastaaPoista(Pjongjangissa muuten on sivunumerot siellä alareunan ruutujen välissä, pitipä tarkistaa hyllyssäni myös oleva Shenzen mutta siitä en sellaisia onnistunut löytämään! :)
Kiitos kirjan esittelystä, minuakin kiinnostaisi lukea näitä mainitsemiasi kirjoja. Sarjakuvakirjat eivät kuulu yleensä kirjalistoilleni, mutta ehkä niille olisi hyvä tehdä tilaa jossain vaiheessa.
VastaaPoistaVelma, kiitos täsmennyksestä! Minä ymmärsin katsoa vain WSOY:n kirjailijasivuja ja siellä ei tuota vielä ollut mainittu. Heinäkuuta odottamaan siis :).
VastaaPoistaSatu: Oho, no minä en huomannut niitä numeroita Pjongjangissakaan. Pitää katsoa tuo Burmakin uusiksi jos ne on siinäkin piilotettu :).
sonja: Suosittelen näitä kyllä tosi lämpimästi! Kaiken lisäksi ainakin minä jään katsomaan kuvia ehkä liiankin lyhyeksi aikaa, joten lukeminen on sangen nopeaa...