Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Kummituksia Edinburghista

Kummitustarinat? Blah. Kummitustarinat paikoista joissa on käynyt? Karmivaa. 

Uskotko kummituksiin? Joo, en minäkään. Ihmettelen kyllä, miksi jostain taloista kiertää kummitusjuttuja (pystyn heti nimeämään yhden) jotka olen kuullut täsmälleen samanlaisina monesta suunnasta. En uskalla katsoa kauhuleffoja ja olen helposti peloteltavissa. Kun viimesyksyisellä Britannian matkalla halusin välttämättä Auld Reekie Tours:in kummituskierrokselle, matkaseurani oli vähintäänkin yllättynyt.   

Kierros antoi loistavan kuvan Edinburghin historiasta, pääsin kuulemaan kauhutarinoita kaupungin alla ja vierailemaan pelottavalla hautausmaalla. Kaikki oli kuitenkin hermoilleni ihan siedettävää, kun olin ymmärtänyt pysyä kaukana tästä kirjasta ennen tapahtumapaikoille suuntaamista.


Kirjan nimi:Edinburgh City of the Dead
Kirjoittaja: Jan-Andrew Henderson
Kustantaja: Black & White Publishing
Julkaistu: 2004
Sivuja:182
Mistä minulle: Edinburghista hautausmaan kulmalta pienestä matkamuistomyymälästä
Edinburgh näyttää pikavilkaisulla kaupungilta, jonka rakennuksiin ei ole koskettu muutamaan sataan vuoteen. 



Kapungin historia on dokumentoitu, muisteltu tai jälkikäteen sepitetty huolella: Kaupunki ja sen ympäristö on ollut näyttämönä lukuisille Englannin ja Skotlannin välisille sodille, teloituksille, ylikansoitukselle ja kurjuudelle. Kaupunkia ympäröi pitkään muuri, joka paitsi suojasi sitä ulkopuolisilta hyökkäyksiltä, myös esti kaupungin luonnollisen kasvun. Näistä aineksista City of the Dead ammentaa mielenkiintonsa.

Kirjan alkupuoli sopii yksinkertaisesti mielenkiintoiseksi historialliseksi matkaoppaaksi kaupunkiin. Jälkipuoli taas sopii niille, jotka haluavat saada hieman muita lujempia vilunväristyksiä kaupungissa vieraillessaan ja etenkin kummituskierroksella muiden turistien joukossa vaeltaessaan. 

Kirja kertoo osan kaupungin legendoina liikkuvista kummitustarinoista (pääkadun alla kulkeva rummuttaja, itkevät lapset tietyssä talossa) ensin tarinoina, joiden synnylle etsitään faktapohjaisia perusteita. Kirjan alun historialliset faktat selittävät mukavasti sitä, miten tarinat ovat syntyneet tai pysyneet hengissä. Osa tarinoista, siis tuoreemmat (pikkutyttö jota tartuttiin holvissa kädestä ja jonka äidin kättä puristi joku ihan muu kuin pikkutyttö), taas kerrotaan tyynesti totena. Ainakin kirjan tapahtumapaikoilla käymisen jälkeen tarinat tekevät vaikutuksen ja myönnän, että minun ei enää tekisi mieli samoilemaan niihin holveihin, joissa väitetään tapahtuneen mystisiä ihan viime aikoina. Ymmärrän tosin hyvin, että kaupunki, joka ei ottaisi karmeudestaan ja hurjasta historiastaan kaikkea irti, olisi tyhmä kaupunki. Ehkä siksi se osa hautausmaata, jonne julma kenraali Mackenzie on haudattu, on edelleen lukossa vierailijoilta iltaisia kummituskierroksia lukuunottamatta. Samaisella hautausmaalla riehuva poltergeist on myös maailman parhaiten dokumentoitu yliluonnollinen, tai ihan vaan selittämätön, ilmiö.



Suosittelen niskakarvat nostattavaa kirjaa kaikille kylmähermoisille ennen Edinburghin matkaa, heikkohermoisemmille vasta matkan jälkeen. 



Mitä mieltä te olette kummitusjutuista?

5 kommenttia:

  1. Tyylilaji, jonka olin jo täysin unohtanut!

    Ala-asteella tykkäsin ihan hirveästi kummitustarinoista. Luin Goosebumpseja ja Stephen Kingejä sulavassa sovussa. Nykyään tuntuu, että niistä ahdistuisi liikaa - mutta toisaalta enpä ole aikoihin lukenut yhtäkään!

    Pitäisi kokeilla pitkästä aikaa. :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin pienenä kauheasti kummitusjutuista! Kaikenlaisia kauhukirjoja tuli luettua, mutta nykyään ei enää, en ole osannut oikein etsiä. Kummitustarinat ovat kiehtovia, mutta en itse usko kummituksiin. Tai sanotaanko niin, että uskon sitten jos itse koen joskus jotain oikeasti todella yliluonnollista! :--)

    Jos joskus vierailen Edinburghissa, niin käyn kyllä kummituskierroksella.

    VastaaPoista
  3. Ioanna: Joo, sattumalta törmäsin minäkin! Pelkäsin nimittäin jo pienenä kaikkia kummitustarinoita...

    Laura: Hehee, Edinburghissa kannattaa ehdottomasti käydä tuollaisella kummituskierroksella, ja on kyllä ehdottomasti vierailemisen arvoinen kaupunki muutenkin.

    VastaaPoista
  4. Oi, Edinburgh! Ihana kaupunki!

    Kummituksiin, tai siis henkiin, uskon kyllä, mutten onneksi itse näe heitä. En usko, että tykkäisin.

    VastaaPoista
  5. Karoliina: Kaupungista ah niin täsmällisen samaa mieltä :).

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!