Minna Canth: Työmiehen vaimo

Kirjan nimi: Työmiehen vaimo
Kirjoittaja: Minna Canth
Kustantaja: Luettu The Project Gutenberg eBook 
Julkaistu: 1885
Sivuja: 116
Mistä minulle: www.gutenberg.net

Tartuin aikoja sitten iPadiin ladattuun Työmiehen vaimoon kun oikea hetki viimein tuli: Taas yksi pimeä automatka. Muistin kyllä, että tästä suomalaisesta klassikkoteoksesta oli puhuttu jo yläasteen äidinkielen tunnilla, mutta edes sitä, että kirja on näytelmämuotoon kirjoitettu (näin päin asia on ainakin  Wikipediassa esitetty: Onko tämä todella ensisijaisesti kirjaksi, ei näytelmäksi kirjoitettu?)

Kirjan juoni on varmaan monelle tuttu: Alussa onnesta soikeana oleva Johanna nai Riston, joka paljastuukin myöhemmin vastuuntunnottomaksi juopoksi, joka juo omat rahansa, vaimon rahat, lapsen ruokarahat. Tarpeen tullen Risto myy vaikka vaimonsa muuta tarkoitusta varten valmistamat käsityöt viinapullon eteen. Jotta tässä ei olisi kurjuutta tai huonoa miestä kylliksi, riiaa Risto vielä entistä heilaansa, mustalaistyttö Homsantuuta. 

Ensisijaisesti kirja on kritiikkiä naisen kurjaa asemaa ja miesten ylivaltaa avioliitossa vastaan. Canth onnistuu kritiikissään erinomaisesti: Johanna on äärimmäisen kiltti ja tunnollinen, ja vaikka hän selkeästi ymmärtää miehensä heikkoudet, piilottelee tämän tekoja kaikkien muiden edessä. Vaikuttaa siltä, että Johanna ei kuitenkaan piilottele pahuutta oman kiltteytensä takia, vaan siksi, että ymmärtää erinomaisen hyvin, että mitään muutakaan vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. 

Ei ihme, jos kirjalla on ollut oma vaikutuksensa aikakauden asenteisiin ja aiheesta on alettu keskustella. 

Lukukokemuksena kirja on helppo ja nopeasti etenevä. Vaikka yleensä vierastan romaaneja, jotka etenevät vahvasti dialogin kautta - jostain syystä niiden tapahtumia on mielestäni usein vaikea seurata - Työmiehen vaimon tapauksessa selaista ongelmaa ei ole. Erittäin helposti selätettävä klassikko, kiinnostava erityisesti Johannan ihmeellisen hyvin kirjoitetun hahmon takia. Kestää taatusti useammankin lukemisen, vaikka juoni ja tapahtumathan tässä periaatteessa pääosissa ovatkin. 

Postauksen aiemmin saamat kommentit: 

Karoliina @ Kirjava kammari sanoi...

Tämä on kyllä voimakas klassikko ja edelleen herättelevä. Lukemistani Cantheista pidän kuitenkin eniten Hannasta, jossa on mukana paljon myös herkkyyttä, eikä yhteiskuntakritiikki ole yhtä osoittelevaa.

16. tammikuuta 2012 16.25

Tessa sanoi...

Karoliina, kiitos vinkistä! Pitänee katsoa, löytyisikö sitä sähköiseen varalukemistoon hytä helposti :).

16. tammikuuta 2012 18.03

Booksy sanoi...

Helposti selätettävä klassikko kuvaa tätä mainiosti! Ja yllättävän tuoreen tuntuista tekstiä oli minusta vielä tällä vuosituhannellakin, vaikka olosuhteet toki ovat muuttuneet. =)

16. tammikuuta 2012 19.40

Jenni sanoi...

En osaa sanoa muuta kuin muutkin: ihailen Canthia juuri siksi, että tekstit ovat helppoja mutta vaikuttavia ja aina ihan pelottavan ajattomia.
Kiitos Canthista kirjoittamisesta, se ilahduttaa mua aina! :)

16. tammikuuta 2012 20.05

Tessa sanoi...

Booksy: Niin muuten, totta, siis että teksti on yllättävän tuoretta vieläkin! Ihan uskomattoman paljonhan tuota ihan samaa meininkiä on vieläkin. Pitäisikö tämä kirja ottaa 15-vuotiaille tytöille pakkolukemistoksi ja lisätä perään sivu "jotkin asiat eivät vain muutu, jätä juoppo miehesi ajoissa" -tekstillä?

Jenni: Nyt tuli jostain syystä jo vähän Huovinenkin mieleen: Molemmat kirjoittavat aika lyhyesti ja selkeästi vaikka tietysti ihan eri asioista. Canth -kuume iski ehkä vähän, joten voi olla että sitä pääsee ainakin kevään aikana lukemaan lisääkin blogijuttuja :).

16. tammikuuta 2012 21.58

Ioanna sanoi...

Kiitos, kun muistutit Minna Canthista :) Anna-Liisan luin lukiossa ja se oli tosi vaikuttava, hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Täytyy lukea ehdottomasti tämä Työmiehen vaimokin.

17. tammikuuta 2012 14.30

Tessa sanoi...

Ioanna: Joo ole hyvä vaan! On kyllä kiva välillä huomata, vaikka sitten vähän hitaasti, miksi jotkut kirjat ovat klassikkoasemansa ansainneet....

17. tammikuuta 2012 19.28

Jenni sanoi...

Anna-Liisa löytyy muuten netistä sekä tekstinä että leffana, joten siihen tutustuminen on helppoa.

Eikä ihan kaukaa haettu Huovis-vertaus: aiheet ja tyyli aivan erilaisia, mutta osuvaa ja ajatonta tekstiä kuitenkin. Mielenkiintoinen havainto!

18. tammikuuta 2012 10.08

Tessa sanoi...

Jenni: Kiitos vinkistä, Google käyntiin :). Joskus nämä minun kirjamaailman yhdistelmät ovat vähän hassuja, mutta joo, itse näen Canthissa ja Huovisessa tosiaan selvää yhteneväisyyttä :).

18. tammikuuta 2012 22.07