Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

maanantai 19. marraskuuta 2012

Ilkka Remes: Ylösnousemus

Kirjan nimi: Ylösnousemus
Kirjoittaja: Ilkka Remes
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2012
Sivuja: 482
Mistä minulle: Suomi-tuliaisia



Remekset ovat vähän kummallisia: Ne tulevat yhtä varmasti kuin joulu, tosin aikaisemmin, ja itse asiassa ainakin tänä vuonna jo edellistä aikaisemmin. Osa ei välitä yhtään, osa on aivan innoissaan, osa taas lukee tavan vuoksi. Minä olin innoissani lokakuussa saamastani Suomi-tuliaisesta, ja hyökkäsinkin kirjan kimppuun heti kun toinen saman talouden lukija sai sen laskettua käsistään - mihin ei muuten mennyt kovin kauaa.

Tällä(kin) kertaa kirjassa liikuttiin paljon Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa, selvitettiin Supon sisäisiä asioita, tarinassa oli jylhän jäyhä sankari ja historian tapahtumat heijastuivat nykypäivään. 

Lähtösysäys tarinalle on tutkija Salla Määtän tyttären Tarun katoaminen. Sallan mies, Tarun isä, on kuollut vuosia aiemmin epämääräisissä oloissa.

Vuosia aiemmin Suomella on ollut lupaava bisnes sukellusalusten rakentajana. Koska kauppasuunta on ollut väärä, CIA on painostanut lopettamaan toiminnan. Alan suomalaisia osaajia on kuitenkin yhä.  

Ihailen Remeksen taitoa kirjoittaa meneviä romaanejaan pikavauhtia, ja etenkin sitä, että hän käyttää verrattain nopean kirjoitusprosessinsa edukseen hyödyntämällä tarinoissaan runsaasti ajankohtaisia teemoja. Luin kirjan tälläkin kertaa ahmien. Tarinat ovat kyllä eräänlaista kertakäyttöviihdettä, mutta keskusteltavaa tarinan käänteistä riittää silti muiden saman kirjan lukeneiden kanssa. 

Ylösnousemus on luettu myös ainakin blogeissa Kirjoja matkan varrelta ja Unni lukee.

2 kommenttia:

  1. Olen onnellisesti saanut itseni vieroitettua ainakin näiden ostamisesta, osittain lukemisestakin. Remes on ehdottoman ammattitaitoinen toimintatrilleristi, mutta liika on liikaa. Alkupään tuotannossa on muutamia todellisia helmiä, kuten Pääkallokehrääjä. Mutta suostun kyllä ottamaan Remeksen uudempaakin matkaseuraksi äänikirjoina.

    VastaaPoista
  2. Hihii, onnittelen. Kieltämättä varsinkin muutamassa (ehkä kolmessa) edellisessä kirjassa oli todella paljon toistoa, nyt oltiin onneksi edes aavistuksen vähemmän hiihdetyillä laduilla.

    Alkupäästä mieleen jäi minullakin juuri Pääkallokehrääjä (tekisi itse asiassa mieli lukea uudestaan!), Ruttokellot ja Uhrilento.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!