Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

lauantai 8. lokakuuta 2011

Olipa kerran arvostelukappale

Kirjablogista toiseen vyöryi jo loppukesästä suuri arvostelukappalekeskustelu jonka yksi mielenkiintoinen viestiketju löytyy Ilsen blogista. Kyse on siis siitä, tuleeko kirjabloggaajien ilmoittaa postausten tai bloginsa yhteydessä lukeneensa ja arvostelleensa kustantamoilta ilmaiseksi saatuja arvostelukappaleita. Olen seurannut aiheen ympärillä käytyjä keskusteluja mielenkiinnolla, mutta en ole juuri ottanut niihin kantaa. Marjis (kiitos!) iski kuitenkin pisteen tai ainakin puolipisteen pitkään velloneelle keskustelulle ottamalla yhteyttä Kuluttajavirastoon ja kysymällä heidän näkemystään asiaan.

Totuus on tuolla jossain.
Aika moni pidempään blogiani seurannut on varmaan huomannut, että ilmoitan joka kirjan alkuperän sen muiden perustietojen yhteydessä jo postauksen alussa. Vaikka en koe tarpeelliseksi puolustella ratkaisuani, haluan nyt valottaa oman toimintatapani taustoja vähän perusteellisemmin.

Perusperiaatteeni on suunnilleen tämä: Koska kirjabloggaus on pohjimmiltaan subjektiivinen arvostelulaji, koen tarpeelliseksi antaa lukijalle mahdollisuuden päättää jokaisen postauksen kohdalla, onko kirjan saantitapa vaikuttanut sen arvioon. En ole ammattimainen kriitikko, en aina osaa verrata kirjan tasoa laajempaan kulttuuriseen kenttään. En pysty olemaan objektiivinen enkä aina määrittämään missä subjektiivisuuteni raja menee tai mistä mielipiteeni johtuu.

Itse näen omalla kohdallani arvostelukappaleiden vaikutuksen postaukseen näin:
Heitän varmaan kaiken kirjabloggariuskottavuuteni romukoppaan (mutta menköön, etsiskelen sitä sieltä sitten myöhemmin...), mutta tunnustan,  että arvostelukappaleen saaminen vaikuttaa minun kohdallani kirja-arvioon. Kun luen arvostelukappaletta, luen sitä yleensä tavallista huolellisemmin. Etsin kirjasta ihan sananmukaisesti arvosteltavaa. Postauksen yritän tehdä aina melko huolellisesti: En voi kuvitella, että kirjoittaisin arvostelukappaleesta yhtä ylimalkaisesti kuin vaikka Lumen tajusta elokuussa. Joistakin kirjoista olen silti innostunut lähes lapsenomaisen kritiikittömästi: Esimerkiksi Tarinoita tuonpuoleisista sai minulta erittäin hihkuvan arvostelun. Sama kirja on sittemmin kiertänyt kahdella erittäin innostuneella ja yhdellä semi-innostuneella muulla lukijalla (PS. Kirjan hevosjuttua pidetään yleisesti parhaana).

Tietenkin pyydän arvostelukappaleita vain sellaisista kirjoista, joista jo ennalta luulen pitäväni - enhän minä mikään masokisti ole! Sen sijaan ostan vain sellaisia kirjoja, joista varmasti pidän, joita en ehkä saa mitenkään muuten (antikvariaatissa vastaan tuleva englanninkielinen kirjallisuus) tai jonka lähipiirissä lukee taatusti usempi henkilö. Arvostelukappaleiden tilaamisen sijaan olen viime aikoina lisännyt kirjaston varaussysteemin käyttöä jo ihan siksi, että en halua säilyttää kotonani älytöntä määrää kirjoja. Olen päättänyt pyrkiä siihen, että hyllyssä olisi vain lukemattomia kirjoja tai sellaisia kirjoja, jotka varmasti haluan lukea toistamiseen.

Sitten vielä se itselleni tärkein. Jostain syystä minusta vain tuntuisi vähän väärältä jättää kertomatta arvostelukappaleista. Kirjoista bloggaaminen on minulle taloudellista etua tavoittelematonta toimintaa, haluan pitää omat periaatteeni läpinäkyvinä ja siksi mieluummin kerron joka kirjan kohdalla - oli se sitten jonkun mielestä tönkkä tai ei - mistä kirja on tullut kuin poden pienintäkään huonoa omaatuntoa siitä, että toimin ehkä omien normieni mukaan väärin. Koen kuitenkin arvostelukappaleiden tavallaan olevan minulle henkilökohtainen etu: En varmasti olisi lukenut nän paljon uutuuksia, tai ainakaan saanut niitä omaan hyllyyni, ainakaan ilmaiseksi suoraan eteisen lattialle, jos en olisi saanut niitä arvostelukappaleina kustantajilta.

Jossain blogissa jossain kommentissa (anteeksi, en vaan enää löytänyt lähdettä) mainittiin, että ainakaan kaikki kustantamot eivät pidä siitä, että blogissa kerrotaan kirjan olevan arvostelukappale. Ymmärrän reaktion kustantamon kannalta toisaalta hyvin - se, että on ostanut kirjan omilla rahoillaan ja pitää siitä, olisi vielä parempaa mainosta - mutta koska bloggaan kirjoista miellyttääksen ensisijaisesti itseäni ja toissijaisesti lukijoita, en halua yrittää erityisesti miellyttää kustantamoita. Jättäydyn mieluummin vaikka arvostelukappaleitta. Monissa ulkomaisissa blogeissa on jo vakiinunut käytäntö, että niissä luetaan vain uusia arvostelukappaleita, ja siitä kerrotaan ihan avoimesti. Uskon, että kehitys menee Suomessa joidenkin blogien kohdalla pikku hiljaa samaan suuntaan, ja siksi toivoisin, että kustantamot eivät pitäisi arvostelukappaleesta kertomista pahana asiana. Tärkeintä on, että lukemisesta, kirjoista ja kirjailijoista lietsotaan yleisesti yhä enemmän ja enemmän keskustelua!

Kirjablogit ovat blogimaailmassa vielä verrattain pieniä toimijoita. Siksi, jos minä olisin kustantamossa töissä ja haluaisin potentiaaliselle menestyskirjalle mahdollisimman paljon huomiota, hyödyntäisin paljon luettuja lifestyle -bloggaajia paljon nykyistä enemmän. Esimerkiksi Rokkirekki -blogin Laura vaikuttaa tämän postauksen perusteella olevan lukijanaisia, ja joissain yhteyksissä Suomen luetuimmaksi blogiksi mainittu Mungolife -blogin Anna (joka muuten tuskin jättäisi heikomman kirjan heikkouksia pimentoon ;)) on myös ainakin kausittain hyvin aktiivinen lukija. Aiemmassa blogissaan Anna valotti kirjamakuaan laajemminkin, viimeksi hän on vannonut rakkautta David Baldaccille. Lähestymällä potentiaalisia lukijoita vähän kiertotietä voisi tavoittaa myös sellaisia lukijoita, jotka eivät esimerkiksi uutuuskirjoja muuten aktiivisesti seuraa.

Kaikesta edellisestä huolimatta minua ei haittaa vaikka kaikki bloggaajat eivät joka kirjan hankintatapaa blogissaan ilmoitakaan. Luen arvosteluja silti oikein mielläni :).

Onnittelut teille jotka olette jaksaneet lukea loppuun, olette ansainneet loppukevennyksen! Arvostelukappalekeskustelu on nimittäin kohonnut suuressa maailmassa ihan uusiin sfääreihin. Lyhyesti: Maailmalla arvostelukappaleiksi vaikutusvaltaisimmille lukijoille lähetetään jo kirjojen editoimattomia draft -versioita. Näitä on tietenkin aina vain hyvin rajallinen määrä, niitä ei periaatteessa voi ostaa mistään, ja toisaalta juuri nämä kirjathan ovat lähimpänä kirjailijan alkuperäistä näkemystä kirjasta. Näistä etukäteispainoksista on kuitenkin alettu käydä vilkasta mustan pörssin kauppaa (josta kirjailija tai kustantaja ei luonnollisesti hyödy mitenkään), ja nyt the Guardian on nostanut tässä jutussa aiheen esiin: Esimerkkinä kenenkäs muun kuin Hannu Rajaniemen the Quantum Thief (suom. Kvanttivaras).

Ennakkopainoksia odotellessa...

13 kommenttia:

  1. Minäkin mietiskelen ja kirjoittelin eilen samsta aiheesta. Päätin kuitenkin itsekin aloittaa samanlaisen tavan kuin sinä, eli ilmoittaa jokaisen kirjan kohdalla mistä se on minulle ilmaantunut.

    Muistin että jollakin bloggaajalla on tapana tehdä näin ja nyt hoksasin että kyseessä on sinä! Olen ihastellut sinun tapaasi jo kauan ja otin nyt mallia siitä, näköjään ihan sanatarkastikin (Mistä minulle..). Muokkailen omaa tapaani varmasti vielä, mutta minusta tuntuu jotenin reilummalta kertoa kuitenkin mistä kirjat ovat peräisin. ja ihan kiinnostavaa blogin lukijana tietääkin että mikä kirja on ostettu, mikä lainattu jne.:) anteeksi siis idean varastamisesta, mutta kiitos vinkistä:D

    VastaaPoista
  2. Sanna: Olen vain tyytyväinen että idea on sillä tasolla että se kelpaa jollekin muullekin :). Minäkin olen kyllä sen verran utelias, että seuraan ihan mielleläni, mistä muut kirjansa hankkivat.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen tuo draft-juttu, aika yllättävä tieto! Näin kirjamaailmassakin vauhti kiihtyy...

    VastaaPoista
  4. Loogista ja järkevää, ja mukavaa että avasit ajatuksiasi tästä. Omia normejaan ei ainakaan kannata rikkoa, olipa niihin päätynyt mitä reittiä vain.

    Päädyin itse vähän erilaiseen ratkaisuun, ei siksi että arvostelukappaleet olisivat tuntuneet suurelta edulta (paitsi nopeuden suhteen!), mutta ne ehkä alkoivat vaikuttaa siihen minkälaisia kirjoja luin. Enemmän ja enmmän uutuuksia.

    Jotkin blogit varmaan siirtyvät ammattimaisemman arvioinnin suuntaan kuten arvelit - ja tuotakin mietin kun päätin jättää vastedes arvostelukappaleet väliin. Minusta on mukavampaa olla ihan vain lukuharrastaja, vaikka sitten lukisinkin vähemmän "in"-kirjoja; astun siis tietoisesti pois kirjablogien eturivistä mitä uutuuksiin tulee :-)

    Vielä yleinen kommentti: hienoa että bloggaajat ovat miettineet linjaansa ja kertovat mitä asiasta ajattelevat.

    (Mutta. Pikkuisen ahdistavaltakin tämän asian vellominen tuntuu; tulee fiilis, että jokaista kirjaa epäillään arvostelukappaleeksi ellei toisin todisteta. Jostakusta voi tuntua, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kertoa jokaisesta kirjasta mistä se on kotoisin. Tessa saa huomata olevansa roolimallina suurelle joukolle... Ehkä se on hyvä. En tiedä. Pitää vielä miettiä tätä.)

    VastaaPoista
  5. Minusta on ainakin kiva, että bloggaaja ilmoittaa, mistä kirja on peräisin. En tiedä, olisiko piilomainontaa, olla mainitsematta, mutta kyllä se silti tuntuu reilulta ja ihan oleelliseltakin jollain tapaa.

    Etkä kyllä mitään uskottavuuttasi menettänyt. Fiksu kirjoitus! :)

    VastaaPoista
  6. Hatunnosto, Tessa! Hieno kirjoitus. Et ole menettänyt uskottavuuttasi bloggaajana, päinvastoin.

    Itse en ota vastaan arvostelukappaleita ja se näkyy nyt myös blogini etusivun palkissa selvennyksenä. Valitsin näin, jotta ei tule ulkopuolisia paineita. Minulle kirjabloggaaminen on harrastus ja sen täytyy olla hauskaa ja velvoitteetonta. En pyri/halua ammattimaisuuteen.

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen miettinyt arvostelukappaleasiaa omalta osaltani. Oma bloginihan on varsin pieni ja hiljainen enkä ole koskaan arvostelukappaleita saanut tai pyytänyt. Pitäisikö tämäkin kuitenkin lukijoille kertoa?

    Minua ei itseäni kiinnosta, mistä bloggaaja on kirjansa saanut ja täytyy tunnustaa, että hyppään sinun blogiasi lukiessani noiden ensimmäisten rivien yli automaattisesti. Sen sijaan arvostelukappalekeskustelua on ollut mielenkiintoista seurata!

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen teksti! Minua on jo pitkään mietityttänyt sellainen juttu, että pyytävätkö kirjabloggaajat arvostelukappaleita itse vai lähetetäänkö niitä heille pyytämättä. Osaatko valottaa asiaa? Minulle kirjoja tulee hyvin harvoin, vaikka taidan olla suurin piirtein ainoita kirjallisuustieteestä maisteriksi valmistuneita lifestyle-bloggaajia (kirjat ovat siis minulle kaikkein mieluisimpia blogin kautta saatavia tuotenäytteitä). Sitten toiseen asiaan, minusta kirjabloggaajat ovat ihan samassa asemassa piilomainontasäädösten suhteen kuin muutkin bloggaajat: lahja on lahja, ja se pitää ilmoittaa. Minustakin se on reilua kaikkia kohtaan. :-)

    VastaaPoista
  9. Luru: Suuressa maailmassa on tosiaan suuret kuviot. Minä kyllä joskus aikaisemmin vähän mietinkin, että miten "suuret asiantuntijat" osaavat antaa anglosaksisessa maailmassa arvionsa kirjasta jo niin paljon ennen sen virallista julkaisupäivää...

    Booksy: Kävin lukemassa blogilakisi (kivasti nimetty muuten!) ja ymmärrän kyllä ratkaisusi täysin. Toisaalta ehkä pidän sitä siinä mielessä juuri sinulta vähän yllättävänä, että luet kuitenkin niin mielettömän paljon, että joukkoon mahtuisi vaivattomasti myös uutuuksia. Ymmärrän kyllä raktaisusi oikein hyvin.

    Ja on tosiaan hyvä, että asiasta on nyt puhuttu julkisesti. Ei kirjablogimaailmassakaan voida ikuisesti tuudittautua siihen että "me ollaan epäkaupallisia ja viattomia toisin kuin kosmetiikka/tyyli/muoti/lifestyle -blogit".

    Ioanna: Kiitos! Ainakaan nyt ei tarvitse itse miettiä tekeekö oikein vai väärin.

    Raija: Oikeastaan samat sanat kuin Booksylle. Toivottavasti tuore kotimainen tai käännetty scifi pääsee silti jatkossa hyvin näkyville! Ja noista arvostelukappaleista sen verran, että kyllä minäkin tunnustan niistä rahtusen ottavani paineita: Yleensä ne kiilaavat lukupinossa kaiken muun yläpuolelle.

    VastaaPoista
  10. Jenni: Jaa, mielenkiintoista. Toisaalta jos asiasta ei mitään mainitse, niin nyt/pian pitäisi voida olettaa, että kirjat ovat tavalla tai toisella itse hankittuja. Jos haluaa olla oikein selvä, niin voihan sen tosin esim. jonkinlaisella esittelysivulla vielä erikseen mainita.

    Muistan muuten käyneeni useamman kerran blogissasi, mutta olen unohtanut vakilukea, kun sinulla ei ole tuota Googlen kirjaudu -lukijaksi -nappulaa sivupalkista ja nykyisin blogeihin tulee surffattua enimmäkseen bloggerin kautta... Saisitkohan sen lisättyä? Ja valitettavasti en enää muista tarkalleen miten se laitettiin :/.

    Bisquits: Voi ei, sinuthan olisi pitänyt ehdottomasti myös mainita hyvänä arvostelukappalekohteena! Ymmärrettävistä syistä suomenkielisiä kirjoja on kuitenkin vilahdellut blogissasi niin vähän että jotenkin unohdin kokonaan :P.

    Lähes poikkeuksetta blogin saadut arvostelukappaleet ovat pyydettyjä. Olen kirjautunut varmaan melkein kaikkien kustantamoiden postituslistoille, tilannut uutuusluettelot ja niin arvostelukappaleita on sitten tullut pyydettyä (mikään tuskin estäisi sinuakaan pyytämästä jos kiinnostaa). Yksi tapaus taitaa olla sellainen että kirjaa on ihan tarjottu eli tavallaan homma on (ihan ymmärrettävästi varmaan rajallisista resursseista johtuen) kustantamojenkin puolelta vielä sillä tavalla lapsenkengissä, että tietääkseni kirjoja ei esimerkiksi tarjota räätälöidysti eri tyyppisille bloggaajille.

    VastaaPoista
  11. Tessa: Noita erilaisia blogin tilausjuttuja on liikaa, jotta niissä pysyisi perässä - käytän itse etupäässä Bloglovinia, joten muut eivät ole niin tuttuja. Lukijaksi liittyminen blogissani jo oli, mutta se tuntuu olevan hieman buginen eikä aina lataudu. Lisäsin nyt myös tuollaisen Tilaa-kohdan.

    Taidan jättää esittelysivun vielä harkintaan. Blogini ei ehkä vaikuta kovin markkinointihenkiseltä, kun uutuuksia tulee luettua varsin vähän.

    VastaaPoista
  12. Mun piti oikeastaan vaan käydä sanomassa, että mun silmissä sun uskottavuus kirja-arvostelijana/kirjabloggaajana kasvoi vain. On hirveän rehellistä ja rohkeaa myöntää sekä itselleen että lukijoilleen, että kirjan alkuperä vaikuttaa fiiliksiin. Hatunnosto.

    VastaaPoista
  13. Jenni: Hmm, huomasinpa muuten nyt itsekin, että eihän tuo minunkaan Liity -liitännäiseni joka hetki toimi... Bugista on tosiaan, pitää aloittaa itsekin aktiivisemmin bloglovinin tai vastaavan käyttö! Esittelysivunhan voi tietty tehdä joka tapauksessa, itse asiassa taidan olla itsekin vähän sitä vailla...

    Liina: Kiitos ja kumarrus!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!