Kirjan nimi: Poikani Kevin
Kirjoittaja: Lionel Shriver
Kustantaja: Avain
Julkaistu: 2003/2006
Sivuja: 544
Mistä minulle: Kirjamessuilta Avaimen osastolta
Kirjoittaja: Lionel Shriver
Kustantaja: Avain
Julkaistu: 2003/2006
Sivuja: 544
Mistä minulle: Kirjamessuilta Avaimen osastolta
Lionel Shriverin Poikani Kevin on niitä kirjoja, joista kirjoittaessa tuntuu, että kaikki on jo sanottu. Lyhyesti: Kirjassa Eva, omituisen ja sittemmin koulusurman toteuttaneen Kevin -pojan äiti käy läpi tapahtumia ennen lapsensa joutumista vankilaan. Kirjaa on kuvailtu kamalan hyväksi ja hirveän hyväksi ja kuvaukset sopivatkin Poikani Keviniin aivan kirjaimellisesti.
Kiinnostus kirjaan oli syttynyt minulla puhtaasti muiden bloggaajien innoittamana, ja pelkäsin, että keskustelujen lukeminen kirjasta etukäteen jotenkin laimentaisi lukukokemusta. Silti on ihan eri asia lukea romaani, jossa koulumurhan toteuttaneen pojan äiti käy kirjeissä läpi poikansa lapsuutta ja murhaa kuin lukea kirjasta kirjoitettuja postauksia. Vasta kirjaa lukiessä pääsin ihailemaan Shriverin taituruutta kirjoittaa noin vaikeasta aiheesta yhden ihmisen kautta tavallaan niin uskottavasti ja silti erilaisia näkökulmia mukaan tuoden. Hienoa fiktiota, kerrassaan.
Kirja vie perimmäisten kysymysten äärelle: Onko pahuus synnynnäistä, onko äidin aidon rakkauden puute ajuri hirmutekoihin ja miten vanhempien ja yhteiskunnan pitäisi suhtautua näennäisesti normaaliin, mutta epäilyttävällä tavalla omiin maailmoihinsa lukkiutuvaan lapseen?
Vaikka Kevinin äidillä Evalla olikin heikkoutensa, sympatiseerasin tätä silti kirjan hahmoista eniten. Mitä ihmettä tehdä siinä vaiheessa, jos huomaa, että ei oikein pidä lapsestaan, ja kaiken lisäksi tunne tuntuu olevan molemminpuolinen?
Minusta Kevin on kaikista lukemieni romaanien henkilöhahmoista ehdottomasti ällöttävin ja inhottavin henkilö. Hän ei tunnu olevan minkään sairauden tai vamman vallassa (niin, pitääkö olla sairas jotta jotain vastaavaa ylipäätänsä voisi toteuttaa, vai olisiko se sairaalle itse asiassa liian pitkä ponnistus, vähän tulee Breivik mieleen...) vaan harkitusti kiusaa sekä äitiään, siskoaan, mielistelee isäänsä (joka Kevinin harmiksi ei sitä koskaan tajua) ja lopuksi lahtaa vielä kasan luokkatovereitaan? Kevinillä on ulkokohtaisesti kaikki täydellisen hyvin, mutta silti mieli on jollain tavalla niin vinksahtanut, että hän ei pysty mihinkään muuhun kuin ikävyyksien tuottamiseen läheisilleen. Kevin ei arvosta mitään eikä ketään.
Kevinin isän, Franklinin suhtautuminen lapseen tuntuu kummalliselta. Miksi tämä haluaa katsoa kaikkea Kevinin tuottamaa pahaa sormien välistä? Jos hän tunnustaa Kevinin tekevän pahaa, tunnustaisiko hän samalla itselleen epäonnistuneensa isänä vai jotain muuta? Ihmeellisintä ja uskomattominta kirjassa on mielestäni kuitenkin se, miksi Eva tuntuu kiintyvän poikaansa kunnolla vasta hirmuteon jälkeen.
Jotenkin toivon, että tämä ei jää vuoden 2012 parhaiden lukukokemusten top 3 -listalle vaikka siellä nyt onkin. Toivottavasti löydän vielä hyviä, mutta jotenkin vähän kivempia kirjoja. Olen silti ehdottoman tyytyväinen, että luin Poikani Kevinin. Mitään vastauksia kirja ei anna, mutta herättää kyllä paljon kysymyksiä. Kirja saa kuitenkin lisäpropseja sopivasta, tasaisen ripeästä temmostaan ja yllätyksellisistä käänteistään.
Poikani Keviniä on luettu mielettömän laajasti, siksi linkkaankin nyt vain tuoreeseen Katja/ Lumiomena -arvioon (ja sen kommenttiboksiin) ja kirjan jo lukeneille suosittelen myös Juonittelua -blogin keskustelua.
Hienoa, että luit tämän. Tämä oli miusta viime vuonna mielenkiintoisin teos, jonka luin. Todella synkkä myös.
VastaaPoistaMie taas en nähnyt Keviniä pahana - kyseenalaistin Evan näkökulmia, ja mielestäni Eva kuvittelee poikansa käytöksen. Hieno kirja, joka tarjoaa monia tulkintoja.
Kiva, että luit tmänä nyt. Minulla lukemisesta on jo pari vuotta, mutta muistan vaikuttuneeni kirjasta kovasti. Mieleenpainuva, mutta ei todellakaan "kiva" kirja.
VastaaPoistaMinä koin kirjan täysin samoin kuin sinä, silti kysymyksiä syntyy enemmän kuin vastauksia annetaan.
VastaaPoistaEvan tilanne oli miltei kestämätön...
Tämä on yhä vaan yksiä minun TOP3 -kirjoja viimeisen kuuden vuoden ajalta. Tavallaan ihan kauhea kirja ja juuri siksi niin "hyvä".
VastaaPoistaEvaa minäkin sympatiseerasin kyllä.
Ajattelin mennä tämän katsomaan leffaan...hui.
Tämä on kyllä hurja lukukokemus, kuvaat sitä hyvin.
VastaaPoistaMinua huimaa jo valmiiksi, olen menossa huomenna katsomaan elokuvaa.
Harmittelen jo etukäteen, että tämä ei välttämättä meidän lähiteatteriin tule... mutta ehkä pääsen muualla näkemään.
VastaaPoistaJoudun peesaamaan Susaa siinä, että tämä jää varmaan minullekin pitkäksi aikaa aikaa Top-johonkin, ihan vain siksi että se on yhtä aikaa vaikuttava ja taidokas ja mietityttävä ja juonellisesti tehokas ja ja ja... mutta tiedän tismalleen mitä tarkoitat kivemmalla kirjalla. :-)
On mielenkiintoista, miten suuri vaikutus elokuvilla on siihen, miten kirjat nousevat esille. Niin nytkin. Hienoa kuitenkin, että Shriver on pinnalla, vaikka tämä kirja on kyllä karmiva ja hyvä, juuri kuten kuvasit.
VastaaPoistaMinä en luottanut Evaan. Näin viikonloppuna elokuvan mainospätkän, ja se oli niin riipivän intensiivinen, että nojasin penkkiin ihan hengästyneenä. En tosiaan, tiedä, voinko tätä nähdä elokuvana. Nyt-liitteessä ollut arvio vahvisti käsitystäni. Silti luulen, että elokuva antaa osittain vastauksen siihen, mihin kirja ei antanut ja tämän suhteen olisin utelias näkemään elokuvan.
noora: Minulle tuli tuo Evan näkökulmien kyseenalaistaminen mieleen vain Katjan postauksen perusteella, mutta ymmärrän kyllä että se voi olla todellisempikin tulkinta kuin Kevinin pahuus. En tiedä miten elokuva on toteutettu, siinä varmaan on vaikeutensa kun katsoja kai katsoo tilannetta objektiivisemmin.
VastaaPoistaSanna: Todellakin, mieleenpainuva. Yhdenkin lopun kohtauksista (jossa Eva tulee kotiin) muistan varmasti tosi pitkään....
Leena: Evan tilanne on kamala. Hurja. Ja häntä käy sääliksikin.
Susa: Tuo leffa kiinnostaa! Meidänkään teatteriin se ei taida tulla. Kuten nooralle alussa kommentoin, olisi kyllä kiva kuulla tuon leffan ratkaisuista, ehkä voit kirjoittaa jotain niistä kun olet nähnyt? Siis että miten tapahtumien kuvaus siinä on toteutettu, ja tuntuiko se vaikuttavan tarinaan?
Linnea: Sinulle ihan samat kuin Susalle yläpuolella :).
Booksy: no ei meidänkään... Mutta vuokrattavaksihan se sitten joskus tulee. Heh, no, vuoden - parin jälkeenhän sen sitten näkee jääkö tämä top johonkin minullakin :)
Valkoinen Kirahvi: huh, kuulostaapa ahdistavalta... Toisaalta, kun tapahtumat tietää, luulen, että kykenisin elokuvan katsomaan. Kuulostaa silti tosi rankalta. Totta, että elokuvat vaikuttavat aina kirjojen uuteen nousuun, mutta minusta se on kivakin: Kirja saa tavallaan toisen julkaisun :).