Tajusin, miksi edellisessä postauksessa mainittu Amanda Hocking kuulosti niin tutulta. Hän on yksi uuden ajan kirjailijailmiöistä, miljoonia omakustanteilla myyneistä naisista. Tunnustan, että jo ensimmäisen 70 sivun aikana kohotin pari kertaa kulmiani asioille, joihin olisin luullut kustannustoimittajan puuttuneen, mutta voi siis hyvin olla, että minkään sortin kustannustoimittaja ei kirjoja ole koskaan vilkaissutkaan. Silti, myönnän jo nyt, addiktoivaa kamaa.
Nyt alan kuitenkn purkaa jo aiemmin luettujen pinoa.
Kirjan nimi: Soitellaan, soitellaan!
Kirjoittaja: Sophie Kinsella
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2012
Sivuja: 372
Mistä minulle: Kirjastosta varaamalla
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2012
Sivuja: 372
Mistä minulle: Kirjastosta varaamalla
Sophie Kinsellan on kirjoittanut muutaman mainion chick littin: Ensimmäiset Himoshoppaajat -naurattivat, Can you keep a secret oli hauska, The Undomestic Goddess mainio, Remember me? hyvä ja Twenties girl vielä jotenkin siedettävä. Nyt tämä Soitellaan, soitellaan!... Eieiei!
Lyhyesti: Poppyn, n. 30-vuotiaan fysioterapeutin elämä näyttää ottaneen iiiihaaanaaan suunnan, kunnes eräs iltapäivä päättyy vähemmän ihanasti antiikkisen vihkisormuksen ja puhelimen kadottamiseen. Sormus pitäisi löytää, ja kadonneen puhelimen Poppy korvaa nokkelasti nappaamalla roskapöntöstä konsulttitoimiston sihteerin sinne nakkaaman työkännykän. Työkännykän kautta on tietysti hoidettu komean mutta ah-niin-ärsyttävän itsekkään uramiehen asioita.
Näistä aineksista ja mielettömän ärsyttävistä henkilöhahmoista Kinsella sitten yrittää kursia asiaa melkein 400 sivuksi.
Kaikki edellisten kirjojen huonot puolet oli kerätty yhteen: Avuton, köyhä ja vähän yksinkertaiseksi kuvattu tyttö, rikas mies, toinen rikas mies, hassu sattuma ja voi argh. Kaikkein eniten, alusta loppuun, minua ärsytti päähenkilön Poppyn yksinkertaisuus ja jonkinlainen ylikiltteys.
Minä niin olen luottanut Kinsellaan, mutta tämän jälkeen en enää voi. Hupia kaipaavat, tarttukaa mihin tahansa Kinsellaan edellisistä kirjoista, mutta älkää tähän.
En ymmärrä, miksi Kinsella ei voi kirjoittaa enemmän The Undomestic Goddessin kaltaisia kirjoja, joissa päähenkilölläkin tuntuu olevan aivot.
Kirjan ovat lukeneet myös Norkku/Nenä kirjassa (huomaan tehneeni Poppyn älykkyydestä ihan erilaiset havainnot - luultavasti kirja alkoi ärsyttää minua liikaa jo ensimmäisillä sivuilla), Sanna/Luettua ja Kata/Luettuja maailmoja.
Minä tykkäsin aikanaan todella paljon himoshoppaajista sekä tuosta Varsinaisesta talousihmeestä. Mutta sitten Minishoppaajakohan se nyt oli, niin sen kohdalla alkoi jo tuntua, että ei kiitos enää. Siksi en ole tätäkään nyt yrittänyt etsiä käsiini.
VastaaPoistaEkat Himoshoppaajat ja juuri tuo Varsinainen talousihme oli ihan huippuja, joten kyllä tämä niiden varjoon jää aika tavalla. Minusta tämä kuitenkin oli ihan ok, ja tyydytti hömppätarpeeni ;).
VastaaPoistaHih... Juu, ei Poppy anna ihan parasta kuvaa älykkyydestään... Minä ehkä ajattelin että hän on, alemmuudentunteestaan huolimatta, ihan normaaliälyinen nainen. Kinsella muuten aika usein kirjoittaa naisista jotka vaikuttavat jollain tapaa aivottomilta mutta sitten tiukan paikan tullen osoittavat omaavansa sitten aivot.
VastaaPoistaYmmärrän. Minulle ainoa aidosti hauska Kinsellan kirja oli Varsinainen talousihme, sen sijaan Twenties Girl oli liian höpö, Salaisuuksia ilmassa jäi kesken (se oli niin huono) ja Himoshoppaajia olen lukenut vain yhden. Luulen, että olen kinsellani lukenut.
VastaaPoista(Kirjoitit muuten tosi hyvin Poikani Kevinistä, tämä sivuhuomautuksena :))
Susa: Minä en ole lukenut Himoshoppaajien jatko-osia ihan järjestyksessä, mutta just jonkun kohdalla alkoi tuntua vähän että hohhoh. Onneksi olen tehnyt nyt ainakin yhden siedettävähän chick litt-löydön vähän aikaa sitten, eli kyllä oita onneksi maailmaan mahtuu :)
VastaaPoistaSanna: Varsinainen talousihme tosiaan oli mahtava! Ja totta, välillä on kyllä paikka ihan miten kevyelle kirjalle vaan :)
Norkku: No ei todellakaan, siis antanut hyvää kuvaa. Ja tuo on hyvä huomio, että Kinsella sitten kuitenkin kirjoittaa hahmoilleen aivot tiukkaan paikkaan. Vaihtelun vuoksi olisi kyllä kiva, että ihmisillä olisi ne läpi kirjan...
Katja: Joo, kyllä se Kinsellakiintiö taitaa olla sinulla täynnä, lupaan ilmoittaa jos luulen tilanteen muuttuvan. Kiitos Kevin-kommenteista! :)
Himoshoppaajia luin joskus, mutta en ole enää kauhean kiinnostunut tämän tyylilajin kirjoista. Luin vähän aikaa sitten Jennifer Weineriä ja olin innostuksesta huolimatta melko vastahankainen lukija.
VastaaPoista(sama sivuhuomautus kuin Katjalla) ;)
Vai noin, harmi juttu - minäkin pidin Kinsellan uran alkupään kirjoista, ne ovat hauskoja ja riittävän yliampuvia, niin että lukija saa ällistyä ja hihitellä. Mutta tämä ei vaikuta tosiaan houkuttelevalta, saattaa olla että kuitenkin luen kun kohdalle osuu, ihan entisten muistoksi.
VastaaPoistaNo voihan harmistus, jos Kinsella alkaa menettää otettaan. Minä olen lukenut vasta yhden, Twenties Girlin, mutta tuosta Undomesticia on kehuttu hirveästi.
VastaaPoistapssst! tunnustus blogissani!
Hanna: Muistankin sun Weiner-bloggauksen :). Nämä kirjat ehkä kaipaa kauttaaltaan aina vähän aurinkoisempaa säätä ja halua nollata päätä tai jotain... Kiitos sivuhuomautuksesta.
VastaaPoistaArja: Joo, harmi :/.
Linnea: Undomestic kannattaa lukea! Ja hei, meen heti kurkkimaan :).