En oikein osaa nimetä kirjaa, jota muut olisivat vihanneet ja josta minä olisin pitänyt. Jo kirjabloggarien ja kirjablogien lukijoiden joukko on niin laaja, että aina tuntuu löytyvän melko runsaasti ihmisiä, jotka pitävät samoista kirjoista kuin minä.
Lumiomenan innoittamana päädyin miettimään, mitä kirjoja oikein luin koulussa. Mieleen tuli joku melko mitäänsanomaton amerikkalaiskirjailija, Kalevala (liian vaikeaselkoinen), Aleksis Kiven Seitsemän veljestä (myös liian vaikeaselkoinen) ja Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija. Äidinkielenopettaja oli siis armollinen ja antoi lukea aika pitkälti mitä kukin halusi kirjaesitelmiä varten :). Tavasinkin mm. Sinuhe Egyptiläistä, Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta ja John Irwingin Kaikki isäni hotellit. Hienoja kirjoja kaikki.
Kuva WSOY
Lumiomenan metodia käyttäen nimeän "Kirjaksi jota kaikki paitsi minä vihasivat" Havukka-ahon ajattelijan. Pidin kirjasta, samoin kuin vähän aikaa sitten lukemastani Koirankynnen leikkaajasta.
Minä olen kyllä aina kovasti nauttinut Havukka-ahon ajattelijasta... jo silloin nkouluaikoina, jos nyt vielä niin kaukaisia asioita muistan oikein.
VastaaPoistaTuntuu myös siltä, että lukemisen vapaaehtoisuudella on suuri vaikutus kirjan suosioon. Aikoinaan oli englantilaisen filologian pääsykoekirjana Steinbeckin "Travels with Charlie" ja tuntui että suurin osa inhosi kirjaa, kun se piti lukea. Minä tosin löysin siinä samassa yhden kaikkien aikojen suosikeistani.
Eriqou: Tuo vapaaehtoisuus vaikuttaa kyllä paljon. Jos vaikka Sinuhe Egyptiläistä olisi joutunut "pakkolukemaan", tuskin olisin pitänyt siitä. Ja muuten, Steinbeckia me pakkoluettiin koulussa myös. Sen kamalasti pitänyt, tai olin vaan liian nuori....
VastaaPoista