Mary E. Pearson: Kuka on Jenna Fox?

Kirjan nimi: Kuka on Jenna Fox?

Kirjoittaja: Mary E. Pearson

Kustantaja: WSOY

Julkaistu: 2008/2010

Sivuja: 277

Mistä minulle: Kirjaston "Nuoret aikuiset" -hyllystä

Kerron kirjasta alkuun vain korkeintaan sen mitä takakannessa, tämän postauksen välissä on tarkempaa pohdintaa, joka kannattaa ehkä jättää väliin jos kirjan haluaa vielä itse lukea ja yllättyä sen käänteistä. Lopussa vielä pieni analyysi, tähdet erottavat juonipaljastuksia sisältävän osan muusta arviosta.

Kirjan päähenkilö on 17 vuotias Jenna. Hän herää vuoden kestäneestä komasta ja alkaa toipua hitaasti auto-onnettomuudesta. Outoa kyllä, muisti on suurimmaksi osaksi kadonnut. Perhe on myös juuri muuttanut, eikä ystäviä ole. Isä käy kotona harvoin ja Jenna elää äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Isoäitinsä vinkistä hän alkaa katsoa kotivideoita aiemmasta elämästään ja etsiä johtolankoja menneisyydestä. 

Muisti palaa pätkittäin. Mieleen tulevat muistot ovat aina kirkkaita, olipa kyse sitten tapahtumista jotka sattuivat viisi vuotta, viisitoista vuotta tai viisi päivää ennen onnettomuutta. 

Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen ja on scifiä. Kirja on kerronnallisesti yksinkertainen. Pienistä puutteistaan huolimatta se on hyvä niin nuorten kuin aikuistenkin kirjana ja herättää taatusti ajatuksia niissä, jotka ovat niitä valmiita käsittelemään. 

Varo, alempana juonpaljastuksia...

********************************************************************************

Vahingossa Jenna siis huomaa, että ei olekaan ehkä aivan yhtä ihminen kuin muut ympärillään. Itse asiassa 90 % hänestä on keinotekoista. Geeniteknologia on kyllä ollut jo kauan pitkälle kehittynyttä, mutta lakisääteisesti korkeintaan 49 % ihmisestä saa olla keinotekoisesti korvattua.

Koska Jennan isä omistaa geeniteknologian parissa toimivan firman, Jennan uudelleen rakentaminen pelkästään pienestä kappaleesta aivoja ja selkäydinjatketta kuitenkin ihmeen kaupalla onnistui. Mieli onnistuttiin säilyttämään bitteinä varmuuskopiossa. Koska Jenna ei päässyt vuoteen kouluun, vanhemmat päättivät hyvää hyvyyttään ladata bitteihin mukaan myös hieman tulevien vuosien oppimääriä. 

Kirjan takakansi mainitsee teemoiksi identiteetin haurauden, geeniteknologian kehityksen ja ihmisyyden rajat. Ne kaikki nousevatkin todella selvästi esiin. Ei voi olla miettimättä, miten lähellä kuvatun tapainen tilanne on, ja kun se on mahdollinen, mitä sitten tehdään. Säädetäänkö laki, jonka mukaan elimet saavat kestää vain nykyisen ihmiselämän mittasuhteissa siedettävän ajan? Entä ne, jotka onnistuvat kiertämään sääntöä? Missä vaiheessa ihminen ei enää ole ihminen? Elävän ihmisen kaikki soluthan uudistuvat tai uusiutuvat jatkuvasti. Missä vaiheessa elinten tai solujen korvaamista voidaan sitten sanoa keinotekoiseksi? 

Toisaalta myös Jennan vanhempien tekoa voi ymmärtää. Mitäpä vanhemmat eivät olisi valmiita tekemään lapsensa eteen? Toisaalta taas Jenna muistaa kammottavan tyhjyyden, jossa leijaili vuoden, ja haluaa lopettaa ystäviensä kärsimyksen. 

****************************Spoilaus päättyy********************************

Hieno kirja, kertakaikkiaan. Lähitulevaisuuteen sijoittuvaa scifiä on vaikeaa kirjoittaa, kun tiede edistyy nopeasti, mutta nyt on onnistuttu osumaan tavallaan helposti ymmärrettävän, kaikkia koskettavaan ja paljon mietityttävään aiheeseen. Mielestäni juuri tälläisten entä jos -tilanteiden esiin nostaminen on scifin hienous. 

 Löysin tästä myös jotain samaa kuin Jenny Downhamin kirjasta Ennen kuin kuolen. Ehkä se oli samantapainen päähenkilön käyttö: Aika saman ikäinen, molemmissa itse itseään kriisitilanteessa kuvaava. Tilanne ei koske vain nuorta itseään eikä ole itse aiheutettu. Vanhemmat ovat ymmällään.

Suosittelen tätä kirjaa ihan kaikille.