Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

torstai 27. joulukuuta 2012

Kansallinen masennusmaisema eli Juoksuhaudantie

Toivottavasti kaikkien joulu on sujunut mukavasti! Omani on kulunut mukavasti, mutta ihan liian nopeasti Suomi-huumassa hekumoiden. -22 C pakkanen ei  kyllä ollut ihan niin tiukka tervetulotoivotus mitä kaipasin, mutta onpahan lunta, on ollut valoakin, ja pakkasta. Mahtavaa! Olen luonnollisesti hyppinyt innosta pienen kirjavarastoni nähtyäni - ihan kuin olisi kirjakaupassa, jossa on vain hyviä kirjoja, ja mikä parasta, josta saa ottaa mitä tahansa mukaansa - mutta silti käynyt myös tukemassa kotimaista kirjamyyntiä ja Imatran Suomalaista kirjakauppaa

Mutta mutta, nyt jo ennen joulua luettuun kotimaiseen moderniin klassikkoon: 
 
Kirjan nimi: Juoksuhaudantie
Kirjoittaja: Kari Hotakainen
Sivuja: 334
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2002
Mistä minulle: Vanhempien hyllystä

Kuva Elisa Kirja

Tartuin Juoksuhaudantiehen lähes raivolla. Olen lukenut siitä ensimmäiset noin 50 sivua joskus kymmenen vuotta sitten, mutta sitten mielenkiintoisempi tekeminen tai lukeminen syrjäytti kirjan. Muistan saaneeni kirjasta vähän tympeän kuvan jo alun perusteella. Muistin, että päähenkilö on kotiväkivaltaa harjoittanut mies, joka aikoi saada perheensä takaisin rintamamiestalolla. Projektiaan hän rahoitti muun muassa eroottisella hieronnalla. En muistanut väärin. Kirjassa toki tapahtui paljon muutakin, mutta alkuasetelman perusteella muodostamani näkemys vain vahvistui kirjan edessä.  

Ei pahalla, mutta sanotaanpa se suoraan: Juoksuhaudantie on jollain tavalla ikävin Hotakainen, jonka olen lukenut. 

Alku on ihan kiinnostava. Siinä tapahtuu paljon. Sitten kirja jää ikävästi vähän jumiin, tai alkaa syventää tarinaa. Mies juoksee talolta toiselle, antaa pakkomielteensä kasvaa, kyttää pientaloasukkaita yhä kiivaammin ja kiivaammin. Kirjassa on jotain riipaisevan suomalaista, mutta juuri niiltä osin, joita inhoan. Kirja on suorastaan inhoreaslistinen. Hotakainen sekoittaa kyllä taitavasti yhä psykoottisemmaksi käyvän päähenkilönsä elämään kuvauksen joukkoon muiden henkilöiden katkelmia, mutta ne tekevät kirjasta vain entistä masentavamman. 

Hyvin kirjoitettu kirja Juoksuhaudantie silti on, siitä ei pääse mihinkään. Se kertoo yhden miehen kamppailusta ei vain asuntomarkkinoilla tai perhe-elämässä, vaan nyky-Suomessa modernin miehen ja isän roolissa. Loppuratkaisukin on erikoinen, mutta sopii kirjaan. 

En pitänyt, mutta kannatti silti lukea.   

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Harry Potter meets Brave New World: Ender's Game

Kirjan nimi: Ender's Game
Kirjoittaja: Orson Scott Card
Kustantaja: Tor
Julkaistu: 1985
Mistä minulle: Amazon.com

Takaisin scifin pariin! Ender's Gamessa käsitellään isoja aiheita pienen ihmisen kautta. Mieleen tuli suorastaan Harry Potter! Miksi, siitä myöhemmin. 

Kuva Amazon.com


Ender on poika, joka on syntynyt jossain maapallon tulevaisuudessa. Maapallon ulkopuolinen rotu, bugsit, ovat yrittäneet hyökätä maahan jo pari kertaa. Sitä varten maapallon lapsista on päätetty värvätä, tai siis valita, armeija, jota aletaan valmentaa jo pienokaisista lähtien. Valmennus on todella kokonaisvaltaista ja jyvät erotetaan akanoista tiukoilla heitoilla. 

Nuori Ender osoittaa jo varhain olevansa raskaampi jyvä muiden joukossa. Kun koulutuspaikaksi ei enää riitä maa, sitä jatketaan avaruudessa sisäoppilaitosmaisessa (Harrypotter!) ympäristössä. Ender hämmästyttää kaikkia jopa jättämällä joitain tavallisesti suoritettavia luokka-asteita välistä. 

Enderin hahmo on scifi kirjaan yllättävän syvällinen: Hän on rankasti kiusattu poika, joka saa myötätuntoa vain sisareltaan. Enderin sisaren tuntemuksien kuvaaminen on suorastaan koskettavaa, kun sisko joutuu kokemaan raskaimman kautta, että hänen veljensä on vain osanen suurta suunnitelmaa. 

Vaikka pidin kirjasta kokonaisuutena, täytyy sanoa, että sen alku oli vielä lupaavampi kuin kirjan toinen puolisko. Lukemisen arvoinen Ender's game silti ehdottomasti oli! 

Sijoitan kirjan scifi-haasteessa kohtaan 8 eli avaruusalukset ja alienit.  

Kirjan on lukenut ja siitä on blogannut myös ainakin Raija. Muita bloggauksia etsiessäni törmäsin tähän mielenkiintoiseen Guardianin juttuun: Voi Amerikka sentään. 14-vuotiaan vanhemmat olivat haastaneet opettajan ja koulun oikeuteen Ender's Gamen luettamisesta. Ei käy kateeksi...

Kirjasta (ja sen jatko-osasta) on tulossa myös elokuva, jonka valmistumista saadaan valitettavasti odotella vielä hetki.  

lauantai 15. joulukuuta 2012

Myöhäinen BePe: Talvi tuli Berliiniin

Talvi on ollut hyvän aikaa täälläkin! Sen huomaa ainakin seuraavista seikoista:

  • Metrot putoilevat muuten melko säntillisesti noudattamistaan aikatauluista: Eilen odotin yleensä 3 minuutin välein menevää vuoroa 11 min enkä mahtunut ensimmäiseen tulleeseen junaan. Seuraavassakin tunnelma oli kuin Tokiossa (näin ainakin luulisin)
  • Kauppaan ilmestyy myyntiin puisia tyllikkäitä kelkkoja. Ihmettelin aluksi niiden käyttötarkoitusta, mäenlaskuun sopivia paikkoja kun ei ole mailla halmeilla, mutta asia on sittemmin saanut selityksen. Kelkkoja voi paikallisten mielestä käyttää mihin tahansa ja niitä on kaikkialla.
Pieni odottaja kotikadulla. Huom. taaemman kelkan lukitseminen polkupyörän lukolla :).

  • Kotiin saapuu - onneksi edes täsmällisesti ennalta ilmoitettuna aikana - patterien kulutuksen lukija. Kyseisenä aikana pitää olla kotona avaamassa ovia. 

  • Jalkakäytävät ovat täynnä höttöistä lunta, koska niiden auraaminen on, noh, erittäin hidasta. 
  • Paikalliset alkavat käyttää takkeja jotka sopisivat naparetkeilyyn. Jalkoja saattavat silti suojata vain legginsit.
  • Brittiläinen työkaverisi vaihtaa kengät ballerinoista Uggeihin. Suoraan.
  • Italialainen työkaverisi nimittää sinua sankarikseen, kun kävelet lumessa 10 cm korollisilla saappailla ja mulkoilee äkäisenä omia käytännöllisiä talvikenkiään
  • Club Matesta tulee myyntiin jouluversio
  • Paikalliset sekoavat kuumista kastanjoista
  • Koskaan ei ole huono aika Glühweinille
  • Havuja ja joulukuusia on myynnissä kaikkialla

  • S-Bahnissa matkustaa poni. Lue lisää täältä. Vitsikkään spekulaation mukaan tämä liittyy ensimmäiseen mainitsemaani kohtaan: Jos S-Bahn ei kulkisi, voisi aina ratsastaa kotiin. 

    Hyvää joulun odotusta, palaan blogiin pian taas kirjan kanssa :).  

torstai 6. joulukuuta 2012

Menevä marraskuu, juhlittu joulukuu, eikun...

Huhhuh. Marraskuuko masentava - täällä se meni jollain kummallisella pikakelauksella. Oikeasti, ihan vastahan oli lokakuu ja luin Kosmokomiikkaa... Kliseisesti väitetään, että marraskuu on hyvä kuukausi sohvan nurkkaan käpertymiselle ja kirjojen lukemiselle. No varmaan olisi, jos työt ja sosiaalinen elämä eivät häiritsisi hyvää lukutoukkailua. Meillä on kotioloissa menossa siitä kummallinen aikakausi, että yleensä ei-suunnilleen-mitään lukeva mieheni lukee paljon enemmän kuin minä, kiitos 30 minuutin työmetromatkan. Nyt, kun kotona siis olisi keskusteluseuraa käytännössä jokaisesta meillä fyysisenä esineenä olevasta kirjasta, minä en ole lukenut niistä kaikkia. Miten tässä näin pääsi käymään... 

Sen sijaan voisin kertoa hienoista keikoista joilla olen käynyt (Sonata Arctica ja Bon Iver, vieläpä peräkkäisinä iltoina: Yleisöjen erilaisuudesta päätellen taatusti kukaan muu ei ollut noilla molemmilla keikoilla), hauskoista juhlista ja epämääräisistä kaupunkisamoiluista.

Remes: Ylösnousemus
Marraskuussa taidettiin lukurintamalla päästä jonkinlaiseen ennätykseen: Vain kaksi luettua kirjaa! Minulla ei suinkaan ole takataskussa mitään kallistelevaa bloggaamattomien kirjojen pinoja. Kirjoitin lyhyesti sekä Remeksen Ylösnousemuksesta että Nicolas Barreaun Das Lächeln der Frauenista.

Blogissa käytiin kuitenkin myös vilkasta keskustelua vierailla kielillä lukemisesta

Marraskuussa tapahtui kuitenkin muitakin kivoja juttuja: Amerikkalainen kustantaja Harper Collins varasi Emmi Itärannan Teemestarin kirjan ja Itärannen seuraavan kirjan oikeudet. Onnea!! 

Joulukuun lukemiset näyttävät itse asiassa vähän valoisemmilta. Aion kovasti pinnistellä scifi-haasteen loppuun, vaikka kiirehän tässä tulee. Siihen liittyen kesken on Orson Scott Cardin Ender's Game josta olen tykännyt. Olen lukenut myös Murakamin kirjaa 1Q84 (menossa Book 2) eteen päin, mutta sen fyysiset mittasuhteet tekevät sängyssä lukemisesta mahdotonta. Lisäksi aloitin suomipuuskassa Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien. 

Seuraavaksi aion kuitenkin keskittyä scifi-haasteeseen. Olen katsonut valmiiksi kategoriaan 6, Steampunk, jo hyvän suomalaisen ehdokkaan Elisa-kirjasta. 

Joulukuun huippukohta tulee tietysti olemaan se, kun lähden joulun viettoon ja täydempiä kirjahyllyjä kohti Suomeen! 

Sitten blogin liikenteeseen: Vaikka bloggausten määrä on ollut marraskuussa heikko, liikennettä on riittänyt. Itärannan oikeuksien myynti selvästi noteerattiin, sillä Teemestarin kirjaa on googletettu ahkerasti. 

Blogiini on myös tullut liikennettä saksalaisen sivuston
blog-zug.com kautta. Tut mir echt leid, nichts auf Deutsch hier, oder noch nicht...