Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Kolmen kuukauden helmet: Parasta faktaproosaa ja vaikeita novelleja

Blogissa ei pitäisi koskaan valitella poissaoloa ja selitellä että kyllä se tästä. 

Mutta noh... Kyllä se tästä! 

Lukenut olen edelleen, aika faktapainotteisesti tosin. Tässä summattuna viimeisen kolmen kuukauden helmet. 

Shannon Ablesin blogiin The Simple Luxurious Life perustuvaa kirjaa Choosing the Simple Luxurious Life voin vain suositella, ja vielä ihan hirvittävän paljon. Kirja putoaa jonkinlaiseen self-help, itsensälöytämis ja self-developing -kategoriaan, ja on varmaan antoisinta luettavaa suunnilleen kaksikymppisille. Luulen, että itsensä löytäneille se on aikamoista itsestäänselvyyksien toistelua ja pieni toisto kirjan loppupuolella tuntui kyllä intensiivisesti luettuna jo muutenkin, mutta suosittelen silti. Kirjasta voi lukea vähän enemmän englanninkielisen blogini Fitter for Life puolella. 


Sarah Thorntonin Seven days in the Art World kertoo bisneksestä taidehuutokauppojen takana. Taidemaailmaa kuvataan erilaisten toimijoiden kautta, ja bisneksen jonkinlainen sattumallisuus tulee hyvin ilmi. Thornton itse on arvostettu taidemaailman toimija. Tosi mielenkiintoista luettavaa, vaikka fiktiota! Tästäkin kirjasta voi lukea lyhyen bloggauksen Fitter for Lifesta.

 
Cal Newportin So Good They Can't Ignore You käsittelee mielenkiintoisella tavalla uraan ja ammatinvalintaan liittyviä kysymyksiä. Newport perustelee hyvillä esimerkeillä, miksi ihmisten ei itse asiassa pitäisi ammatinvalinnan yhteydessä stressasta sellaisella omituisella käsitteellä kuin "kutsumuksensa seuraaminen", valita ammattiaan sen mukaan mikä kiinnostaa paljon, vaan ennemminkin vain valita jokin ala jossa kehittyy hyväksi. Kun itseään alkaa kehittää jollain tietyllä allalla, siitä yleensä kiinnostuu enemmän ja enemmän, ja kun asiassa kehittyy hyväksi, saa enemmän ja enemmän vapauksia määritellä tekemisiään. 

Yksinkertaistin Newportin ajatuksia tuossa kovasti, mutta allekirjoitan niistä silti suurimman osan. En muutenkaan usko liian tarkkaan urasuunnitteluun oikeastaan kahdesta syystä. 1. Et voi nuorena tietää, mitkä asiat sinua tarkalleen kiinnostavat kymmenen vuoden päästä 2. Et voi tietää, miten maailma ympärilläsi muuttuu. Itse asiassa Choosin the Simple Luxurious Life -kirjan kirjoittaja antoi tästä erinomaisen esimerkin: Jos Neil Amstrong olisi aikanaan päättänyt haluavansa johonkin tiettyyn ammattiin, hänestä tuskin koskaan olisi tullut astronauttia, koska kyseistä "tehtävää" ei hänen lukioiaikanaan vielä varsinaisesti ollut keksitty. Oma ammatinvalintani on kulkenut vähän samalla tavalla; Nykyisiä tehtäviäni ei vielä varsinaisesti lukioaikoinani ollut olemassa. 


Painvaa fiktiopuolta on edustanut Jorge Luis Borgesin Labyrinths. Siinä onkin riittänyt mietittävää ihan hetkeksi. Novellit menevät taatusti uusintalukuun.