Those streets made me feel brand new

Tämä on reissupostaus. Pari kirjaa odottaa bloggausvuoroaan. Olen varsinkin Gillian Flynnin Gone Girlistä aivan pähkinöissäni, joten kirjapostauksiakin luvassa taas piakkoin :). 

__________________________ 

En ollut aiemmin kohdannut tilannetta, jossa minulla olisi ollut käytettävissä viikko lomaa ja olisin ollut ihan kujalla siitä, mitä aion tehdä. Näin kuitenkin kävi tammikuun alkupuolella. 

Mutta mitäs siitä: New York on aina hyvä idea, varsinkin ensimmäisellä kerralla! Ei tarvittu kuin muutama Youtube-huudatus modernien New York -tunnelmannostatusten klassikkoa, Empire state of mindia:

"In New York, concrete jungle where dreams are made, oh There's nothing you can't do, now you're in New York These streets will make you feel brand new Big lights will inspire you, let's hear it for New York New York, New York"

Pohjois-Carolinessa asuva ystäväni lupasi emännöidä reissun toista puolta, joten homma oli sillä selvä. Varasin lennot ja majoituksen siedettävään hintaan.

Viime viikon alkupuolen samoilin betoni- ja lasiviidakossa, loppupuolen vietin kiireetöntä perhe-elämää keskikokoisessa amerikkalaissa kaupungissa. 

Koen olleeni suorastaan etuoikeutettu, kun sain etukäteen loistavia matkavinkkejä kaveripiiristäni. Koska niitä pyydeltiin jälkikäteen laajemmassa mittakaavassa eteen päin jaettaviksi, laitan ne mielelläni jakoon tässä ja nyt :). 

Koska olen matkakertomuksissa aina aika pitkäsanainen, kokosin matkan faktatiedot vielä erillisten otsikoiden alle loppuun.  

Lauantai

Tiedättekö klassisen "huutava vauva lentokoneessa" -tapauksessa? Niitä on sattunut aina joskus minunkin kohdalleni, ja ne vauvat ovat aina ennen pitkään hiljentyneet. Sen sijaan koululuokallinen lontoolaisnuoria onnistui pitämään hälinää yllä koko Lontoo-New York lennon ajan. Tunnelman kruunasi istumapaikka rivillä 47 ja tämän ansiosta koneen laskeuduttua yli tunnin odotus JFK:n immigration-jonossa.

Mutta eihän siinä, New Yorkissa oltiin! Kello oli puoli yhdeksän illalla eikä reittiä hotellille ollut tällä kertaa tullut mietittyä mitenkään liian tarkkaan itselle selväksi. Koska olin liikkellä pelkkä käsimatkatavara raahattavana, päätin käyttää taksin sijaan julkisia. Ja olin saanut kaverilta kartankin lainaan. Harmi, että metrolinjat eivät siinä näkyneet ihan JFK:lle asti.

Air Train vei 5 dollarin hintaan metroasemalle, josta hyppäsin Manhattanin suuntaan kulkevaan metroon. Jälkikäteen muistan vain, että linja oli ruskea ja kirjain ehkä K. Metrossa hämmästyin vähän, kun tajusin olevani ainut valkoihoinen. Tilanteen korjasi kuitenkin pari pysäkkiä myöhemmin kyytiin tullut japanilaisen näköinen nainen, joka tuli heti kysymään, olenko eurooppalainen, ehkä saksalainen. Kerroin, että itse asiassa suomalainen, mutta läheltä liippasi, Berliinissä kun asun. Varsinainen New York -hetki. Juttelimme tovin ja hämmästyin kohtaamisesta niin, että jäin metrosta pois Queensissa. Asia selvisi minulle, kun kysyin asemaa vartioineelta mieheltä, missä tarkalleen ottaen olin. Matka jatkui kuitenkin iloisesti seuraavalla metrolla kohti Manhattania. Koska osa metrolinjoista oli viikonlopun kunniaksi korjauksessa, pääsin vaihtamaan menopeliä vielä pari kertaa. Pääsin kuitenkin nauttimaan jokaisella asemalla elävästä musiikista ja koin jo olevani kaukana kotoa, siis vahvasi matkalla. 

103rd streetin ja Amsterdam Avenuen risteyksessä oleva hostellini oli helppo löytää. Tsekkasin itseni sisään vähän kymmenen jälkeen illalla ja ostin jämäkän lukon kaappini oveen. Osa huonekavereistani oli jo nukkumassa, joten hoidimme iltatoimet samaan aikaan saapuneen ranskalaistytön kanssa kännykän kelmeässä valossa. 

Sunnuntai

Kaikki aikaerorasitus, jota koko reissun aikana koin, oli ainoastaan positiivista: Heräsin aamulla jo viiden-kuuden aikaan. Painoin pään takaisin pehkuihin, facebookkasin (pitihän sitä kotiinkin pitää yhteyttä) tai menin suihkuun. Päivän vakkariaamupalaksi muodostui puuro ja kahvi jotka nautin alakerran kavilassa Kindlestä nautitun Gillian Flynnin (oi se oli niin hyvä) Gone Girlin ja iPhonen seurassa. 

Sunnuntaina osallistuin hostellin järjestämälle Harlem Gospel -kierrokselle joka starttasi 8.30. 

Huomaa modernit apokalyptiset aiheet pylväissä.

Kierroksen hinta-laatusuhde oli erinomainen: 10 dollarin hintaan sain viihdytystä noin kolmeksi tunniksi! Newyorkilaissyntyinen oppaamme esitteli niin hostellin lähialueet aina kuuluisien jazz-artistien asuntojen paikoista kesken jääneen katedraalin kautta Columbia-yliopiston kampukseen. Matka jatkui syvään Harlemiin, joka taitaa muuten olla koko Manhattanin kehittyvintä seutua. Siellä pääsimme osallistumaan babtistien gospel-jumalanpalvelukseen. Jos siitä positiivisuuden määrästä onnistuin imemään edes promillen itselleni, olen jo taatusti positiivisempi kuin 99,9 % eurooppalaisista. This morning I woke up blood running warm in my body, oh thank you lord hallelujah! ja niin edelleen. 

Harlemin jälkeen matkustin keskikaupungille. Ensimmäisen kerran pilvenpiirtäjien välissä seisomisen wau-tunne kapealla kadulla jättimäisten mainoskylttien keskellä oli mahtava. Kävelin turistimainen hymy huulillani ristiin rastiin. Time Squaren mainosvaloja, vilinää ja keltaisten taksien katkeamatonta virtaa tarpeeksi kauan ihmeteltyäni astelin taas kulttuurin pariin.

Iltapäivällä tutustuin MoMaan, The Museum of Modern Artiin. Olin saanut jo etukäteen vinkin New York City Passista, ja ostinkin sen Momasta. 

Brooklyn Bridge

Mielestäni juuri museoissa matkaseura on kivointa ja pahinta: Toisaalta taideteoksia tai "taideteoksia" katsoessa olisi kiva vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa, toisaalta yksin matkustaessa jokaista teosta sai ihmetellä juuri niin kauan kuin halusi. En tiedä, olivatko lasivitriineihin päällekkäin asetellut imurit ja loisteputket kiveksennäköisistä sukkahousuvirityksistä tai oudoista nöyhtäkasoista puhumattakaan taiteilijan v*******a katsojille ja koko taideinstituutiolle vai sanoma jonkin syvällisen puolesta. Viihdearvoa ne kyllä tarjosivat. Nautin silti enemmän Edvard Munchin Huudosta, Van Goghin Tähtiyöstä, Picasson Avignonin naisista ja muista kuvistunneilta tutuista. Moma on joka tapauksessa ehdottomasti käymisen arvoinen museo, ja menen sinne vielä taatusti toistekin! 

MoMa. Taide oli minulle osittain vähän vaikeaa.

MoMasta haahuilin Rockefeller Centeriin. Ihmettelin luistelijoita pimeän tultua nousin rakennuksen katolle, Top of the Rock. New York City Pass oli pääsylippuni myös tänne. 

Ihailin pimeää mutta vielä vähän vierasta kaupunkia hyvän aikaa. Maan tasalle laskeuduttuani kuljin fifth avenueta etelään. Pysähdyin kirjakaupassa (mikä valikoima!) ja olin pian ilokseni yhden Public Libraryn - sen Sinkkuelämää-elokuvasta tutun - edessä. Kävelin eteen päin aina Grand Central Terminaliin saakka. Rakennus oli vaikuttava, ja katon tähtikuvioita olisi tehnyt mieli ihailla lattialla loikoillen. 

Grand Terminalilta kävelin uutta reittiä takaisin Rockefeller Centerille. Matkustin hotellille mukavan 12 tunnin kävelypäivän jälkeen. 

Maanantai

USA:ssa vietettiin maanantaina Presidents Dayta, mikä tarkoitti paikallisille vapaata ja yhtä suosittua shoppailu- ja matkailupäivää lisää. Olin päättänyt lähteä Circle Line Cruisesin 75 minuutin Vapaudenpatsas-risteilylle, ja olin paikalla vähän liiankin hyvissä ajoin. Sää oli todella kylmä, vaikka (tai koska...) aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Laiva oli onneksi hyvin lämmitetty, mutta myös kannella Manhattanin siluettia ihmetellessä viihtyi mainosti. Laivalla oli myös opas, joka kertoi jatkuvasti New Yorkin eri kaupunginosista ja laivalta näkyvästä maisemasta. Varsinkin yksin matkustavana arvostin kaikenlaista opastusta kaikkialla, kerrankin tuli kuunneltua tarkasti. 

Risteilyn jälkeen suuntasin SoHoon. Yksityiskohtaisia New York-vinkkejä ja yleistä tunnelmointia kaipaaville suosittelen kovasti Norpan Kuinka purjehtijaksi tullaan -blogia. Vinkkejä löytyy esimerkiksi tästä postauksesta.

Maleksin SoHossa hyvän aikaan. Nautin yleisestä tunnelmasta ja ihmettelin katujen ja ihmisten siisteyttä resuisen Berliinin jälkeen. Kiva ruokapaikkakin lötyi helposti. SoHosta (mikä muuten tulee sanoista South of Houston Street, opin risteilyllä) jatkoin jalan Little Italyyn, China Towniin (kyllä, se oli kuin Kiinassa) ja Brooklyn Bridgen yli Brooklyniin ja takaisin. Tässä vaiheessa kahden päivän kävelymaratonini hirvitti jo vähän itseänikin - en ollut koskaan aikaisemmin saanut jalkoja hiertymään tennareissa - ja karautin metrolla Metropolitan Museum of Artiin. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta toisaalta olin vielä edellispäivän MoMa-kierroksen jälkeen hieman taideähkyssä.  Viimeistelin jalkani vielä kävelemällä Central Parkin läpi hostellilleni. Kävelymatka oli ihana: Näin Central Parkin auringon laskiessa ja käppäilin Jacqueline Kennedy Onassis Reservoin eli sen lammen jonka rantaa aina kaikissa sarjoissa ja elokuvissa käppäillään, rantaa pitkin. Kävelin pitkään Upper East West Siden Central Parkia reunustavaa katua pitkin ja nän niin kodittomia kuin kerrostalojen eteisaulojen vahtimestareitakin. 

Ilalla hotellilla jaksoin vain vaihtaa huonekavereiden kanssa kuulumiset. Yksi oli katsellut vapaudenpatsasta laivan sijaan helikopterista, ja reissu kuulosti sangen mieleenpainuvalta. 

Tiistai

Tiistaina oli taas syy herätä aikaisin: Halusin Empire State Buildingille ennen ruuhkia. Vaikka olin rakennuksella "vasta" yhdeksältä eli tunti avaamisajan jälkeen, sain kävellä lipunvaihdon kautta melkein ilman jonotusta turvatarkastukseen. Kaupunki oli kiva nähdä korkealta tällä kertaa valoisalla. Kuuntelin audioguiden tälläkin kertaa tarkkaan ja bongailin tuttuja ja uusia rakennuksia. 

Midtown

Seuraavaksi matkasin Financial Districtille. Näin uudelleen kohoavat WTC-tornit ja ihmettelin mainiota Century 21 -outlettia niiden vieressä. Pysähdyin Starbucksiin lukemaan Gone Girliä, kunnes jatkoin matkaa Wall Streetille. Pankkiirit vaikuttivat stressaantuneilta ja sade oli tihkuinen. 

New Yorkin pörssi

Iltapäivää vietin Natural History Museumissa. Night at the Museum -viboilta ei voinut välttyä, ja vähän retroa museota oli kiva ihmetellä. Näin myös planetariumissa pidetyn avaruusesityksen. 

Illalla haahuilin vielä tihkusateisessa Greenwich Villagessa. Astuin ilmaisen wifin perässä ravintolaan jonka huomasin myyvän paitsi ravintola-annoksia, myös lisäravinteita. Opiskelijoille tarjottiin 10 % alennusta ja seinätauluina oli kehonrakentajien kuvia. Olin paikan ainut naisasiakas. 

Viimeisenä New York -iltanani päätin reipastua ja lähdin pienen ryhmän mukana iltaelämään. Koin tippuneeni johonkin Blink 182 musiikkivideon ja American Pie -elokuvan välimaastoon, kun pääsin todistamaan olutpelin peluuta. Pelivälineinä oli 12 olutmukia ja pingispallo jota mukeihin heiteltiin. Vähän väliä lattialle karannut pallo huuhdeltiin vesilasissa.

Loppuloma

Keskiviikkona suuntasin iloisin mielin kentälle. Sain New Yorkista paljon enemmän irti kuin toivoin koskaan siitä vain kolmessa kokonaisessa päivässä saavani. 

Loppuviikon vietin Pohjois-Carolinen sydämessä. Loma ystäväni perheessä oli kertakaikkisen ihana ja hektisen kaupunkiseikkailun jälkeen erittäin tarpeellinen. Arki vieraassa maassa on aina kiinnostavaa, joten kauppareissu ja vauvakerho ovat eksoottisia siinä missä NHL-peli (tai no okei, se oli vielä eksoottisempi ja ihan mahtava, varsinainen reissun viihdytysyllätys :D) kuin ravintolasyöminenkin. Ystävän tapaaminen teki tietysti kaikesta yhtä juhlaa.

Yksin reissaaminen ja arkihuolien taakse heittäminen viikoksi todella kannatti. Maailma avautui taas monella tapaa.
_____________

Pikavinkit New Yorkiin

Matka
Etsin parhaat lennot uudella hakukonesuosikillani momondo.com:lla. Se yhdistää supersaver- ja ebookers -tyylisten hakukoneiden tietoja. Lentoja on helppo etsiä niin kellonaikojen kuin hinnankin mukaan. En tällä kertaa päätynyt halvimpiin mahdollisiin lentoihin vaan arvostin myös helppoja matkustusaikoja niin matka-aikojen pituuteen kuin vuorokausirytmiin liittyen. 

JFK-Manhatan välin kuljin mennessä AirTrain + Metro -yhdistelmällä (5+2,5 USD) ja pois tullessa Metro+LIRR+AirTrain -yhdistelmällä (2,5+6+5 USD).
 
Majoitus
Hostelling International New York. Majoittauduin kuuden hengen premium-huoneeseen (heh, kuusi henkeä ja premium, saa nauraa...). Tiesin jo etukäteen, että New Yorkissa asuminen on törkeän kallista, mutta 62 USD/yö jaetusta kuuden hengen huoneesta tuntui silti aika suolaiselta. Hostelli itsessään oli kuitenkin oikein hyvä. Kaikkialla oli erittäin puhdasta, hintaan kuului wlan ja hyvä aamupala (pyynnöstä valmistettu puuro/bagel/donitsi/murot + kahvi/tee/kaakao) joita tarjoiltiin jo aamu seitsemästä eteenpäin. Tietysti myös petivaatteet, pyyhkeet ja lukollinen kaappi (lukko piti ostaa) kuuluiva hintaan. Vessaan tai suihkuun ei tarvinnut jonottaa. Mitään lutikoita tai muita önniäisiä ei näkynyt, ja hostellin asukkaat olivat hiljaisia tai minulla kävi tosi hyvä tuuri.

Lisäpointsit majoituspaikkani sai lähellä olevasta metroasemasta (103rd street) ja päivittäin järjestetyistä erittäin kohtuuhintaisista retkistä. Muista matkustajista sai juttuseuraa ja huoneemme biletytönkin päivärytmi kääntyi sellaiseksi, että hän palasi nukkumaan siinä vaiheessa kun minä heräsin.

Tekeminen

Suosittelen: New York City pass. Muita hyviä ja ilmaisia/halpoja: SoHossa haahuilu, Greenwich Villagessa haahuilu, Central Parkissa haahuilu, Brooklyn Bridgen yli kävely, Time Squaren ihmettely, Financial Districtin ihmettely, China Townissa haahuilu, Harlemissa haahuilu ja gospel-jumalanpalvelus (jätä kolehtia), Grand Central Terminal. 
 

Shoppailu 

Manhattanin parhaat löydöt: Downtownissa Century 21 lähellä WTC:tä, ei tarvitse edes poistua Manhattanilta jos ei halua.

Mitä tästä opimme

Reissuni ajaksi sattui harvinaisen kylmät säät, jopa -7 C aamuisin. Tästä johtuen ajoittaisin seuraavan reissun mieluummin vähän lämpimämpään ajankohtaan, koska yhdistelmä kartta + hanskat nyt vaan on vähän ikävä. Kävely on paras tapa nähdä kaupunkia, eikä amerikkalaisen lenkkarityylin omaksumisessa ole siinä tapauksessa mitään pahaa, päin vastoin.

Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina

Kirjan nimi: Kosto: Rakkaustarina (alkup. Rape: A Love Story)

Kirjoittaja:  Joyce Carol Oates 
Sivuja: 152   

Kustantaja: Otava   

Julkaistu: 2003/2010  

Mistä minulle: Ostettu

Oatesin Kosto: Rakkaustarina on ehdottomasti yksi viime vuosien blogisuosikkeja: Kirja, josta en olisi muuten kuullutkaan, mutta jonka blogosfäärissä "kaikki" ovat lukeneet. 

Kirja kertoo joukkoraiskauksesta suorastaan 360° katsannolla. Kertojiksi pääsevät niin uhri, Teena, tapahtunutta todistamaan joutunut tytär, Teenan miesystävä, tapausta tutkinut poliisi kuin tekijän isäkin. Kirja kertoo elävästi, kuinka tällaiset ja monet muutkin hirmuteot eivät ole vain kahdenvälisiä tapauksia. Kuten Teenan tytär kirjassa kertoo, ne jakavat monta ihmisikäkä aikoihin ennen ja jälkeen. 

Kirja näyttää myös elävästi, kuinka yhteisö ja oikeuslaitos voivat jättää oikeat syylliset tuomitsematta ja synkipukiksi joutuu viaton uhri.  

Kosto on hieno kirja, jota ei ole nautinnollisen hauska lukea. Kannatti lukea.

Hurmaava Raksa

Kirjan nimi: Raksa
Kirjoittaja: Tuomas Vimma 
Sivuja: 330  
Kustantaja: WSOY  
Julkaistu: 2012 
Mistä minulle: Ostettu

Itse asiassa Jää, Käärmeenlumooja ja Raksa ovat samaisen joulun ja uuden vuoden välipäiviin liittyneen kirjakauppakäynnin saldoa. Jää jätti aavistuksen kylmäksi, Käärmeenlumooja oli blaah mutta Raksa korjasi potin. 

Eräs entinen työkaverini jaksoi suositella minulle Vimman aiempia kirjoja Gourmet ja Helsinki 10 useamman kerran. Näiden jo takakannesta välittynyt macho-asenne karkotti minut kuitenkin sen verran kauas, että valitsin nyt hennon plusmerkin mieleeni syövyttäneen Raksankin alun perin vain mieheni työmatkalukemiseksi. 

Oikeasti kirja oli nappivalinta itsellenikin! 

Raksan päähenkilö on sangen sympaattinen rakennusinsinööri, joka ei työttömänäkään haluaisi enää hypätä läpimädän bisneksen orjaksi. Edellinen työ loppui, kun veropetoksista jääneen firman pääjehun pakeneminen poliisilta ikkunan kautta päättyy nolosti. 

Onneksi päähenkilön kaveri osaa vinkata uudesta, entistä paremmasta työpaikasta, jossa keskijohto ei kellokortteja leimaa mutta toisaalta palkassakaan ei ole valittamista. Asiakkaiden kusettamisestakaan ei tarvitse potea samanlaista huonoa omaatuntoa kuin edellisessä työpaikassa. Työn vauhti imaisee miehen mennessään ja vanhat olutkaverit saavat kärsiä. Pian päähenkilö huomaa työnsä muuttuneen elämäntavaksi ja törmää työn ja yksityiselämän yhdistämiseen liittyviin ongelmiin.

Vimma onnistui yhdistämään Raksassa sympaattisen päähenkilön, vauhdikkaa juonenkäänteet ja aimo annoksen minulle täysin faktana läpi menevää törkyä vieraasta, mutta silti arjessa tutustu rakennusalasta. Vimman ansiosta miettisin aika monesti, ennen kuin kirjoittaisin nimeäni minkäänlaiseen urakkasopimukseen, tai edes alkaisin suunnitella remontoitavan asunnon hankkimista.

Haluan antaa erikoispointsit myös pokkariversion takakannen kirjoittajalle, koska se onnistui voittamaan lopullisen ostopäätökseni puolelleen. Suosittelen Raksaa kenelle tahansa!

Käärmeenlumooja ei lumonnut

Luettu on! Saan lisätä tammikuun luettujen listalle Käärmeenlumoojan ja Raksan (josta lisää myöhemmin), joiden lisäksi minulla on jo hyvässä vauhdissa yksi viime vuonna blogimaailmassa paljon luettu ja kovasti pidetty kirja. 

Kirjan nimi: Käärmeenlumooja
Kirjoittaja: Annukka Salama 
Sivuja: 330 
Kustantaja: WSOY 
Julkaistu: 2012
Mistä minulle: Ostettu 

Innostuin Käärmeenlumoojasta sen voitettua kirjablggaajien Kuopus-palkinnon. 

Kirjan päähenkilö, juuri peruskoulun päättänyt Unna on faunoidi. Faunoidi on ihminen, jolla on vahvoja voimia joltain eläimeltä. Unna on tytöksi poikamainen, äärimmäisen lahjakas missä tahansa harrastamassaan urheilulajissa eikä juuri välitä ikäistensä seurasta. Oman erikoisuutensa takia Unna on vapaaehtoisesti lähes erakoitunut. Sosiaaliset kontaktit kirjassa kuvatulla kesälomalla tuntuvat rajoittuneen lähinnä viikonloput mökillä viettäviin vanhempiin ja lääkärisisko Sallaan perheineen. 

Unnan elämä mullistuu kesän lopussa kun hänet löytää, suorastaan haistaa, yhden kaupungissa asuvan faunoidiporukan jäsen. Pelottavan löytäjän sisään yhteyden Unnaan saa etsiä joukon henkinen johtaja, Rufus. Kauttaaltaan tatuoitu 19-vuotias tutustuu Unnaan paikallishuoltsikalla keskellä yötä. 

Rufuksen kautta Unna tutustuu kokonaiseen toiseen maailmaan, jossa metsästäjät väijyvät supervoimin varustettuja faunoideja ja elementin on uskottu siirtyneen jo pitkään isältä pojalle. 
  
Tartuin kirjaan kovin odotuksin, joten rysähdin korkealta. Ensiksi kehut: Juoni oli vetätä ja tarina eteni vauhdikkaasti. Luin kirjan suhteellisen nopeasti. Sitten moitteet: Kirja oli jostain syystä minulle nolostuttavaa luettavaa. En kaipaa pitkiä kuvauksia siitä, miltä teinitytöstä tuntuu, saati sitten että teini vielä ajattelisi puhekilisesti. Kiemurtelin suuren osan kirjasta jonkinlaisen päähenkilöihin tekemisten, sanomisten ja ajattelun myötähäpeän kourissa. Toisaalta en kyllä enää kuulu kirjan kohderyhmäänkään. Silti uskon, että ymmärrän Twilightista karmivia tuntemuksia saavia vähän paremmin. 

Silti: En sano, että Käärmeenlumooja olisi missään mielessä suoranaisesti huono, mutta sei ei vain ollut makuuni. Lisäksi noin tuhat eri pikkuasiaa ihmetytti kirjaa lukiessa. Niistä olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja, mutta ihmettelin muun muassa, miten 19-vuotias voi olla jo niin kokonaan tatuoitu kuin Rufuksesta väitetään, ja miksi moderni tietotekniikka ei kuulunut Unnan elämään juuri lainkaan. Unna oli hassulla tavalla myös välillä vähän avuton. 

No, onpahan luettu. Positiivisemmin kirjasta ovat bloganneet muun muassa Kirsi, Booksy, Morre, Salla, Linnea ja Katinka. Eniten samaistun Lauran bloggaukseen.