Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Safran Foer: Eating Animals (Eläinten syömisestä)

Kirjan nimi: Eating Animals  
Kirjoittajat: Jonathan Safran Foer 
Kustantaja: Hamish Hamilton     
Julkaistu: 2009   
Sivuja: 341 
Mistä minulle: Surffileirin kirjahyllystä
Mainitsin edellisessä postauksessa olevani leppoisissa tunnelmissa Balilla, ja jäätävää tunnelmaa tänne tuovat vain lukemani hyvin vakavamieliset kirjat. En tiedä, voiko surffileirini kirjahyllystä vetään jonkinlaisia johtopäätöksiä siellä aiemmin majailleista vieraista - tiedostavaa väkeä. 

Eläinten syömisestä on ollut todella pitkään "tuo pitää joskus lukea" -listallani. Olen kuullut monen ihmisen päättää jättää lihansyönnin kokonaan kirjan luettuaan, ja mietin, minkälaisia hirveyksiä kirja mahtaa sisältää. 

Foer käy läpi niin lihansyönnin ekologisen jalanjäljen, poikakanojen kohtalon, broilereiden elintilan puutteen, isompien eläinten elinolot tehotuotannossa ja mitä ongelmia luomutuotantoon liittyy. 

Hirveäähän eläinten käyttäminen ruuaksi enimmäksen on, siitä ei pääse mihinkään. Nyt se on hyväksyttyä, mutta toisaalta joskus homous on ollut rikos, orjuus sallittua ja naisilla ei ole ollut Sveitsin kaikissa kantoneissa vielä kovin pitkään äänioikeutta... Näkökulma on silti välillä liiankin provosoiva ja amerikkalainen. Foer keskittyy yllättävän paljon ei vain eläinperäisen ruuan tehotuotannon raadollisuuteen yleisesti,  vaan suorastaan työntekijöiden eläimille tarkoituksella aiheuttaman tuskan korostamiseen. Ymmärrän hyvin, että kirjan lukemisen jälkeen eläinperäisen ruuan syömistä on vaikeaa perustella muulla kuin omalla mukavuudenhalullaan (vaikka tosin esimerkiksi urheilijan riittävään proteiininsaantiin ei sen kummempia käytännön vinkkejä annettukaan), mutta Foerin sanoma olisi ehkä ollut minuun vielä tehokkaampi, jos se ei olisi niin amerikkalaisesta näkökulmasta kirjoitettu.


Foer on ehdottoman kaikki tai ei mitään -mies, eikä ota juuri kantaa esimerkiksi riistan tai vapaana kasvaneen kalan syömiseen, vaikka tuskaa nekin toki voivat tuntea.


Kaikesta kritiikistäni huolimatta suosittelen kirjan lukemista silti kaikille jotka eivät sitä vielä ole lukeneet, tuntevatpa olevansa kiinnostuneita siitä tai eivät. 

Lue lisää näistä blogeista:

Kirjanurkka

Anna minun lukea enemmän
Tää on vielä kesken
 
 

tiistai 11. marraskuuta 2014

John Boyne: The Boy in the Striped Pyjamas (Poika raidallisessa pyjamassa)

Astetta eksoottisimmista ympyröistä hei! Viimeisen viikon aikana olen matkustanut Balille, lukenut enemmän kuin aikoihin, surffannut, syönyt hyvin - ja löytänyt aikaa bloggaamiselle! Samalla linjalla on tarkoitus jatkaa vielä jonkin aikaa. 

Kirjan nimi: The Boy in the Striped Pyjama (Poika raidallisessa pyjamassa) 
Kirjoittajat: John Boyne  
Kustantaja: Definitions   
Julkaistu: 2006    
Mistä minulle: Surffileirin kirjahyllystä

The Boy in the Striped Pyjamas, gado-gado ja kookos.
Jostain syystä vakavat kirjat sopivat mielestäni lomalle oikein hyvin. Ehkä se johtuu siitä, että lomalla maltan kerrankin keskittyä ja voin lukea pidempiäkin pätkiä yhdellä kerralla. Poika raidallisessa pyjamassa, ohut kirja, 215 sivua, oli valmis yhden keskipäivän aurinkoa paossa vietetyn aurinkotuolihetken aikana.


Kylmiä väreitä siitä silti tuli. Paljon.


Kirjan kertoja on 9-vuotias Bruno, jonka kenraali-isän työn takia koko perhe muuttaa... Keskitysleirille. Bruno ei tietenkään tiedä, mistä on kyse, mutta hänelle käy selväksi, että jotain outoa on tekeillä. Aitauksessa olevista ihmisistä ei kannata kysellä vanhemmilta liikaa, mutta Bruno ystävystyy silti samana päivänä syntyneen, "aitauksen toisella puolella asuvan", Shmuelin kanssa. 

Bruno kohtaa ymmärtää tilanteen olevan outo, ja jollain tavalla väärä, ja erinäisten tapahtumien seurauksena kauhistuu huomatessaan pahuutta löytyvän myös hänestä itsestään. 

Kirjan loppuratkaisu on tavallaan looginen, mutta totaalisen jäätävä ja äärimmäisen mieleenpainuva. Poika raidallisessa pyjamassa on minulle varmasti yksi tämän vuoden vahvimpia lukukokemuksia. Olen vähän yllättynyt, että kirja on alun perin julkaistu Random Housen lastenkirjat-divisioonassa. Jos olisin lukenut tämän lapsena, en varmaan olisi maailmantuskaltani enää saanut nukuttua.

Pokkarin sisäsivulla siteerattu Guardianin arvio summaa mielestäni kirjan erinomaisesti: "This is what fiction is supposed to do: introduce you to the minds of those you wouldn't ordnarily meet."

Kirja on nauttinut valtaisaa kirjabloggaajasuosiota, ja siitä voi lukea lisää esimerkiksi blogeista P.S. Rakastan kirjojaKirjainten virrassa ja Sivujen välissä

lauantai 8. marraskuuta 2014

Paul Arden: It's not how good you are, it's how good you want to be

Kirjan nimi: It's not how good you are, it's how good you want to be 
Kirjoittajat: Paul Arden 
Kustantaja: Phaidon   
Julkaistu: 2003    
Mistä minulle: Lainaan kaverilta

Lukaisin tämän kirjan yhden kylpytuokion aikana. Se ei ole pitkä, se on erittäin populaaria usko-itseesi-selfhelp-faktaproosaa, mutta ah niin helposti sulavassa, vetävässä ja vähän provosoivassakin muodossa!

Kyllä, tavallaan tämä antaa toivoa.


Siispä:
Tuntuuko, että olet valmis tekemään töitä pärjäämisesi eteen, mutta hienosäätö on hukassa? Kaipaatko lisää uskoa itseesi? Lue Ardenin maailmanmenestykseen yltänyt "It's not how good you are, it's how good you want to be"! Mies kirjoittaa asioista, jotka suurin osa ihmisistä luultavasti jo tietää, mutta joita päivittäisessä elämässä muistaa ihan liian harvoin soveltaa. Ota vastuu tekemisistäsi, myy ensin mitä asiakas (/pomo/kaveri...)  haluaa ja sitten mitä sinä haluat. Ennen kaikke: Pärjäämistä elämässä tai ainakaan työelämässä eivät määritä ensisijaisesti kyvyt vaan kunnianhimo ja se, miten paljon on valmis tekemään tavoitteidensa eteen.

Paul Aarden on mainosmies henkeen ja vereen, mutta tämän taitavasti kirjoittamat oivallukset, tai, niin, toisinaan itsestäänselvyydet, ovat sen verran hyvä herätys luettavaksi, että harkitsen kirjan ostamista kertauksen vuoksi itsellenikin.