Kirjoittajat: Marisha Pessl
Julkaistu: 2006
Sivuja: liian monta, yli 500
Mistä minulle: Mauerpark -kirpputorilta
Joskus ennen kirjan aloittamista luulee, että nyt käsissä on kirja, johon sitä ihan todella rakastuu. Kaikki merkit viittaavat siihen, teknisesti kaikki on valmista varsinaista "match made in heaven" -tilannetta varten. Esimerkiksi silloin, kun löytää Marisha Pesslin Special topics in calamity physicsin todella söpönä pokkariversiona ja lukee takakannesta, että jos pitää Donna Tartin kirjasta Jumalat juhlivat öisin, tulee rakastamaan tätä. Juoni kuulostaa jännittävältä, henkilöhahmot fiksuilta, ensimmäiset sivut kääntyvät joutuisasti, sitten hitaammin, sitten hitaammin, sitten sitä käyttää kirjaa vain kuvausrekvisiittana, nukahtaa aurinkotuoliin, ja äh... Kun oli aika pakata reppu Balilta kohti kotia, Special topics in calamity physics sai jäädä surfficampin kirjahyllyyn vaikka olin lukenut siitä jo yli puolet.
Tämän opin Daniel Kahnemanin loistavasta kirjasta Thinking, fast and slow, josta aion muuten kirjoittaa vähän myöhemmin - ihmisille on luontaista kieltäytyä myöntämästä, että projekti, johon on pumpattu aivan mielettömästi rahaa, aikaa ja energiaa, voisi epäonnistua, ja jatkaa rahan, ajan ja energian pumppaamista. Soveltaen: Jos kirja vaikuttaa tylsältä vielä sivun 300 kohdalla, se kannattaa jättää kesken, vaikka olisi selvinnyt jo sivulle 300. Ei auttanut, vaikka kyseessä miten oli kansainvälinen arvostelu- ja myyntimenestys. Parhaimmillaan se oli minulle kuvausrekvisiittana.
Selvisikö joku loppuun asti?
