Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Who owns the future?

Jaron Lanier -  Who Owns the Future? - 2013 - Amazon.com - 376 sivua

Who Owns the Future on yksi niistä kirjoista, joista on vaikeaa kirjoittaa mitään lyhyesti. Toisaalta se on täynnä ideoita, toisaalta sillä on yksi selkeä sanoma, ja toisaalta siitä tekisi mieli keskustella oikein pitkästi! 

Lisäksi se on yksi kirjoista, jotka hyppivät eteeni milloin mistäkin (kirjakauppojen hyllyiltä, lentokentiltä, fiksujen ihmisten suosituslistoilta, amazon.com:ssa...). Kun kirja oli napattu Kindleen, se sai kuitenkin lojua siellä kohtuullisen hyvän tovin ennen aloittamista, saati sitten päättämistä. 

Tietoyhteiskunta koskettaa kaikkia


Who Owns the Future ON mielenkiintoinen kirja. Sen ydinteemoja ovat lyhyesti
tietoyhteiskunnassa tapahtunut rahan, tiedon ja näiden kautta vallan keskittyminen yhä harvemmille ja toisaalta suorittavan työn vähenemisen vaikutukset yhteiskunnalle. Lanier maalailee jopa jonkinlaisia kauhukuvia jos nykyinen kontrolloimaton meno jatkuu, mutta esittää myös vaihtoehtoskenaarioita.

Yksi kirjan vähän laajemmista perusajatuksista on ongelma siinä, mitä tapahtuu, kun valtava joukko ihmisiä antaa valtavan määrän tietoa yksittäisille yrityksille saamalla vastineeksi vain ilmaisen palvelun. Osansa kirjoittajan mietinnöistä saavat kuitenkin myös Internet of ThingKirjan perusajatuksia vähän laajemmin ovat massojen nykyinen tapa antaa itsestään valtavasti tietoa yritysten käyttöön saamalla vastineeksi vain ilmaisen palvelun. Mutta... Aika edistyksellistähän on sekin. Mielenkiintoista on kuitenkin se, miten vahvoja ja valtavia jotkut yritykset tällä hetkellä ovat. Jos mietitään tiedon olevan valtaa, moni yritys tosiaan menee tärkeydessään jo valtion ohi. 

Dystopia vai vapaampi tulevaisuus


Lanier on miettinyt paljon sitä, miten yhteiskunta muuttuu informaatioyhteiskunnassa. Voidaan ajatella, että toisaalta työtä riittää yhä harvemmalle, toisaalta taas, että yhä harvemman tarvitsee tehdä työtä, tai toisaalta, riittäisi, että me kaikki tekisimme vähän vähemmän työtä. Toisaalta, massatyöttömyys voi johtaa uusiin ongelmiin.

Hän pohtii myös sitä, voisivatko ihmiset tehdä enemmän hyvää, tai "yhteiskunnan kannalta hyödyllisä työtä", jos heillä olisi enemmän aikaa siihen ja toisaalta rahallinen selviytyminen olisi turvattu. Perustuloon liittyviä ajatuksia on siis mukana. 

Pidin tai ei, kannatti lukea


En samaistu kirjoittajan kaikkiin ajatuksiin täydellisesti, mutta kaikkien online-liiketoiminnan, aktiivisesti internetin kanssa työskentelevien ja  ja toisaalta yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneiden kannattaa lukea kirja - oikeastaan sisi ihan jokaisen. 

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Muutto Ruotsiin ja loikkaus byrokratian rattaisiin

Kirjoitan muutosta Ruotsiin, koska... Olisin halunnut tietää tämän kaiken etukäteen. Siis miten muutetaan Ruotsiin.

EU, yhteispohjoismaiset käytännöt, mitä vielä. Periaatteessa kaikki on helppoa, koska sitä, saako maassa oleskella, ei tarvitse jännittää, mutta erinäisissä virastoissa on kyllä saanut ravata viime aikoina ihan tarpeekseen. Joten, tässä se tulee, step by step, 1-12, maasta työpaikan jo saaneen näkökulmasta.



1. Asunnon etsiminen Tukholmasta
Oikeastaan onneksi en tiennyt tästä mitään etukäteen. Asunnon löytämisen Tukholmasta pitäisi olla kuulemani mukaan suunnilleen yhtä helppoa kuin neulan löytäminen heinäsuovasta. Olin tavattoman onnekas ja sain asunnon entisen työkaverini kautta, sähkösopimus, netti jne included. Huonekalut jouduin kuitenkin ostamaan itse, ja tähänkin sain tietysti sisällytettyä pientä draaman kaarta, kun Ikeasta tilaamani jättikuorma ei saapunutkaan sovittuna aikana kotiini, itse asiassa siitä ei kuulunut yhtään mitään. Selvitystyön jälkeen selvisi, että tavaroita ei edes yritetty toimittaa minulle puuttuvan ruotsalaisen puhelinnumeron takia - ei sillä niin väliä, että tästä ei varoitettu etukäteen ja firmalla oli kyllä niin ovikoodi kuin saksalainen puhelinnumeronikin. Värvää siis vaikka ruotsalainen kaveri avuksi tässä vaiheessa.

Mutta se asunnon etsiminen: Kuulin kauhutarinoita asunnon saamisen mahdottomuudesta, uhasta nukkua toimiston lattialla ja todennäköisyydestä joutua muuttamaan ainakin Uppsalaan asti vasta jälkikäteen.

Jos et ole yhtä onnekas, suosittelen yhtä seuraavista vaihtoehdoista: a) Osta asunto. Jos sinulta löytyy 15%:n omarahoitusosuus ja aiot viipyä kaupungiss pidempään, suosittelen tätä vaihtoehtoa kohtuullisen sokeasti. Kaupungin vuokramarkkinat ovat äärimmäisen vääristyneet, väriltään harmaat/tummanharmaat/täysin pimeät, ja vaikka onnistuisit saamaan alivuokralaissopimuksen, joudut aina pelkäämään poismuuttamista. Vakituisen, virallisen vuokrasopimuksen saamista virallisista vuokra-asunnoista taas joutuu helposti odottamaan vuosia. Ruotsin erikoinen vuokrasäännöstely tekee tilanteesta todella erikoisen, jos haluat lukea lisää, googleta. b) Surffaa sivua blocket.se vuokra-asunnon löytämisen toivossa. Viritä kaikki mahdolliset filtterit ja ota asunnon vuokranantajaan yhteyttä sillä sekunnilla kun saat hälytyksen sopivasta vuokra-asunnosta, ei tunnin tai todellakaan vuorokauden päästä. c) Ota yhteyttä kaikkiin serkuntutunkaverinnaapurinkaimoihin ja kerro haluavasi vuokrata asunto. Käytä myös facebook-ryhmiä kuten Suomalaiset Tuhkolmassa.

Osoitteen saamisen jälkeen voit aloittaa piruettisi byrokratian rattaissa. Kirjoitan aiheesta maahan toistaiseksi muuttaneen, työssäkäyvän henkilön kokemuksesta - esim. vaihto-opiskelijoille on omat systeeminsä.



2. Kun sinulla on osoite, marssi Skatteverketiin. Oma suosikkini on Kungsholmenin toimisto, koska siellä saa hoidettua kaikki asiansa ja se on kaiken lisäksi lähellä. Skatteverkenissä haluat hakea ruotsalaista sosiaaliturvatunnusta (Identifikationsnummer), jota ilman ei onnistu mikään pankkitilin avaamisesta kotivakuutuksen ottamiseen. Skatteverkeniin mennessä mukana kannattaa olla tietenkin vuokrasopimus (tai kaikki sen tiedot päässä, mukaanlukien asunnon virallinen moderni neljänumeroinen numero ja vuokranantajan puhelinnumero), passi, todistus sivilisäädystä jos olet naimisissa/eronnut (orginaali) ja kirja jota lukea odotellessa. Jos haluat viihdyttää itseäsi tällä prosessilla vähän pidempään, älä ota mukaan todistetta sivilisäädystä vaan tuo se vasta myöhemmin.

3. Skatteverketistä saat paperit ruotsalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään liittymistä varten sekä laskun, jolla voit maksaa 400 kruunun laskun Identifikationskortin saamiseksi. Jos olet maassa töissä, haluat saada ID-kortin. 

3. Odota ID-numeron saamista. Kun olet saanut kirjeen jossa on ID-numerosi (noin kaksi viikkoa hakemisen jälkeen), voit marssia avamaan pankkitilin. Itse yritin avata pankkitiliä ilman ID-numeroa sekä Nordeassa että SEB:ssä, mutta kumpikin tyssäsi prosessin. Tajua pankissa, että kun sinulla on ID-numero, saat kyllä pankkitilin ja pankkikortin (yllätys-yllätys: odota että se tulee kotiin), mutta et todellakaan vielä saa verkkopankkitunnuksia - niitä varten tarvitset varsinaisen ID-kortin, jota varten siis ensiksi maksat 400 kruunun laskun. Maksa siis 400 kruunun ID-korttimaksu vaikka käteisellä.

4. Yritä mennä Skatteverkkeniin tekemään ID-korttihakemusta. Tajua, että yhdeksän vuotta vanhalla ei-biometrisellä passillasi ID-kortin hakeminen kestää 8-10 viikkoa. Ota virkailijan suosituksesta hakea uutta biometristä passia vaari, sillä sitten ID-kortin saaminen kestäisi vain viikon-pari.

5. Ole fiksu ja googleta vielä Skatteverkenissä ollessasi mitä papereita passin hakemiseen suurlähetystössä tarvitaan - mm. mystinen virkatodistus jonka saa vain Skatteverkenistä joten pyydä tätä mystistä erittäin tärkeää paperia mieluiten heti. 

6. Hae uutta passia suurlähetystössä, pikana ihan vaan siksi että haluat viimein saada tämän kaiken paperisodan päätökseen. Maksa itsesi kipeäksi.

7. Vieraile taas suurlähetystössä, nyt saadaksesi uuden passin käsiisi. Totea, että näytät kuvassa  gangsterilta mutta onneksi tätä tarvitsee katsella pahimmillaankin vain viisi vuotta.

8. Marssi Skatteverkeniin. Reitin pitäisi olla tässä vaiheessa jo aika tuttu. Anna heidän mitata pituutesi ja näytä tulevan ID-kortin kuvassa vielä pahemmalta gangsterilta.



9. Odota, odota ja odota, kiitä suomalaisen debit-credit korttisi olemassaoloa (ei ruotsalaisia verkkpankkitunnuksia vieläkään) ja totea, että jos valtiot tarvitsevat säästöjä, niin näissä prosesseissa voisi ehkä olla vielä muutama oikaistava mutka. Konsultoin mielelläni.

10. Hämmenny jossain välissä kun sinut ujutetaan ruostalaiseen eläkemaksusysteemiin - ota vastuu ja vapaus sijoittaa rahasi melkein miten lystäät. Hämmenny vielä enemmän, kun tajuat kyenneesi keskustelemaan aiheesta ruotsiksi neljäkymmentä minuuttia eläke-esittelijäsi kanssa.

11. Hämmenny jatkuvasti siitä, miten monta vakuutusta/sopimusta/velvoitetta sinulla olikaan edellisessä asuinmaassasi ja käy tarvittaessa ärhäkkää sähköpostiviestittelyä niiden purkamiseksi.

12. Myönnä, että tämäkin prosessi on ainakin kerryttänyt paprivarantojasi ja tehnyt sinusta taas vähän kärsivällisemmän ihmisen.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Hyppäys Israelin yritysihmeisiin ja mielenlaatuun: Start-Up Nation

Dan Senor & Saul Singer -  Start-up Nation: The Story of Israel's Economic Miracle - 2011 - Amazon.com - 308 sivua


Luin muutama viikko sitten erittäin mielenkiintoisen Israelin Start-Up ihmeelle omistetun teoksen. Vaikka maat ovat maantieteellisesti kaukana toisistaan, on start-up skenejä silti hauskaa verrata ja miettiä, mitä Suomi voisi oppia jonkinlaiselta talous- tai ylipäänsä olemassa olemisen ihmeeltä.

Israelin lähtökohdat startu-uppien massatuotannolle tai oikeastaan yhtikäs millekään eivät ole erityisen lupaavat: Maa on ollut suomalaisesta näkökulmasta jatkuvassa sotatilassa suunnilleen 60 vuoden takaisesta perustamisestaan asti,  kokonaiset ikäluokat viettävät jopa kolme vuotta armeijan palveluksessa ja luonnovaroja ei ole. Asukkaita on noin kahdeksan miljoonaa.



Start-uppeja, eli kasvuhakuisia, yleensä korkeaan teknologiaan keskittyviä yrityksiä, maasta kuitenkin ilmestyy kuin sieniä sateella. Miksi? Start-Up Nation keskittyy tämän ihmeen selittämiseen. 

Loppujen lopuksi juuri maan haasteet ovat ainakin Start-Up Nationin mukaan avainasemassa yritysihmeiden ja patenttiennätysten luomisessa. Kokonaisten ikäluokkien sekoittuminen armeijassa nimittäin tarkoittaa loppujen lopuksi mahtavia verkostoitumismahdollisuuksia, korkean teknologian osaamisen viemistä myös siviilipuolelle, nuorison erinomaista vastuunottokykyä ja mieletöntä draivia isojenkin päätösten edessä.

Mielenkiintoisimpana pidin kuitenkin kirjan antamia selityksiä israelilaisten luonteenlaadusta: Koska maassa oltiin aiemmin pitkään tilanteessa jossa pommi olisi saattanut räjähtää naapurustossa ihan milloin vain, ihan jokaisesta pikkujutusta ei jaksettu stressata. Asioihin suhtaudutaan positiivisesti. Kaiken on parempi tapahtua tänään, viimeistään tällä viikolla, sillä ensi viikosta ei välttämättä tiedä. Utelias kannattaa aina olla, ja paras ratkaisu ei välttämättä tule korkea-arvoisimmalta upseerilta, eli auktoriteetit ja hierarkia usein vain jumittavat parhaan ratkaisun löytymistä.

Päällimmäisenä kirjasta jää mieleen mieletön draivi ja mietteet siitä, mitä työttömyyden kourissa kärvistelevä Suomi voisi oppia tästä asenteesta. Ehkä ainakin sen, että suomalaiset voisivat nykyistä enemmän kysyä ja rakentaa toistensa ideoita eteen päin hierarkioista ja auktoriteeteista välittämättä. Epäonnistumisista ei saa tuomita, vaan kääntää ne yhteisiksi oppimiskokemuksiksi (kyllä, klisee!). Ymmärtää, että myös jonkin asian tekemättä jättäminen on tietoinen valinta jolla on seurauksensa. Ja ennen kaikkea, hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty, vaan se on yhä edelleen kokonaan tekemättä - joskus pitää vain aloittaa ja ratkoa ongelmia matkalla.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Kvartaalibloggaaja luki Nobel-Munroa: Too Much Happiness

Edellisen bloggauksen jälkeen olen vaihtanut niin työpaikkaa, maata, työkieltä kuin muutamaa muutakin... Muuttujaa. Berliinille on siis sanottu heipat ja parhaillaan mongerran muumiruotsia Tukholmassa!



Viime aikoina omaisuuttani (taas) "vähän" karsiessani ihmettelin, miten alle yhdeksän kuukautta edellisessä asunnossa asuttuani sinne oli päätynyt niin monta kirjaa. Se, miten moni niistä lähti lukemattomana eteenpäin, taas ei juuri naurattanut. Niin paljon kuin paperikirjoista pidänkin, taidan ihan tietoisesti muuttua Kindle-tyypiksi. Miten saan suomenkielistä luettavaa diilattua Kindleen on tietysti ihan kokonaan toinen kysymys. Tarinan toinen keskeinen huomio oli, että en menneen vuoden aikana ole lukenut kovinkaan paljoa.

Tänään kuitenkin viimeistelin paperisen kirjan, Alice Munron novellikokoelman Too Much Happiness. En ole lukenut Munroa aiemmin, ja itse asiassa en ole lukenut kokonaista fiktiokirjaa vähään aikaan, novellikokoelmasta puhumattakaan, joten tämä lukukokemus oli harvinaisen ihastuttava.

Kolme kivointa huomiota:
Ensinnäkin, aloitin kirjan eilen ja päätin sen jo tänään. Toiseksi, uskon jopa muistavani jotain lukemastani. Kolmanneksi, muistin taas, että oikeastaan minähän nautin jopa tämmöisten keksittyjen tarinoiden lukemisesta!

Ilahduin näistä positiivisista viboista kovin, sillä viime aikoina keskittymiskykyni tuntuu olleen samalla tasolla kultakalan kanssa ja jotkut ihan kelvollisilta vaikuttaneet fiktiokirjat ovat kuvainnollisesti lojuneet auki Kindlessä kuukausikaupalla. Ehkä juuri novellimuoto sopikin tähän fiktioblokin purkamiseen erinomaisesti.

Ja jotain itse kirjasta... Munro on ehdottoman, mielettömän, todella taitava kirjoittaja. Selvästi vahva ja voimallinen, sellainen, joka sai ainakin minut samaistumana hahmoihinsa ja elämään hetken näiden nahoissa. Voisin hyvin lukea tämän kirjan uudestaan, itse asiassa taidan jopa haluta lukea sen uudestaan, koska tunnen, että Munro onnistui puristamaan jokaiseen novelliinsa enemmän kuin mitä niistä ensimmäiselä pintaraapaisulla sai irti olematta silti vaikeaselkoinen.

Ja ei, en kiistä, etteikö nimikkonovellin Too Much Happiness Berliini-Tukholma -asetelma olisi tuntunut nyt jotenkin vähän... No, ehkä minun oli tarkoitettu lukevan juuri tämä kirja juuri nyt!

Ei ihme, että nainen on saanut Nobelin.