Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

maanantai 25. marraskuuta 2013

Jos toivoisin kirjoja joululahjaksi, toivoisin näitä

Yritin juuri rakentaa joulukuusen kirjoista. Sellaisia vilahteli ainakin viime vuonna Facebookissa, ja ihastuin ideaan.

Tein yhden version, sitten toisen. Molemmista tuli pieniä ja ehkä aavistuksen huteria. Googlasin juuri ohjeita, ja kun luin, että tämänkin kuusen tekemiseen oli mennyt aikaa noin tunti (ei siinä, se on hieno, mutta ei supererikoinen!), tajusin, että oma pitkäjänteisyyteni taitaa tarvita huomenna vain uutta harjoituskierrosta.

Joka tapauksessa, nurkista, seinustoilta ja pahvilaatikoista löytyneiden kirjojen määrästä hämmästyneenä päätin, että en ainakaan hirmuisen tietoisesti pyydä yhtään kirjaa joululahjaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö ilahtuisi, jos saisin joitain tiettyjä kirjoja. Siis, jos pyytäisin kirjoja lahjaksi, ne olisivat nämä:

Ville Haapasalosta kertova "Et kuitenkaan usko...". Haapasalon matkailuohjelmat ovat huippumielenkiintoisia. Lisäksi hän on todella kummallinen ilmiö Venäjällä, niin suuri, että sitä ei oikein voi käsittää. Omituisinta on se, että hän on onnistunut paisumaan sellaiseksi vähän vahingossa tavallisesta suomalaispojasta.

Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli Haapasalosta vasta vähän aikaa sitten pitkä juttu, joka oli kyllä suorastaan oiva ennakkomainos kirjasta. Lisäksi kirjasta on tehty hieno Youtube-videokin. Kirjan jutut lienevät paikoin kirkkailla kynillä väritettyjä, mutta koska varsinkin Venäjällä totuus on usein tarua ihmeellisempää, lukisin kirjan enemmän kuin mielelläni. Äitini oli jo pyöritellyt kirjaa kerran kaupassa, mutta koska se ei ilmeisesti ole mitään tavallista lukukirja- vaan pikemminkin kahvipöytäkokoa, se oli jäänyt ainakin vielä ostamatta.

Kuva Docendon sivulta.
 Johanna Sinisalon Auringon ydin. Harmittaa jo nyt ihan vietävästi, että en tajunnut pyytää tätä kirjamessutuliaisena! Jokainen lukemani Sinisalo on kuitenkin ollut parempi kuin hyvä, joten odotan tämän kirjan lukemista jo kovasti. En viihtymis- vaan ajattelumielessä.

Kuva Teos.
Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkeavat sateessa. Samat alkusanat kuin Sinisaloon, tosin luulen tämän olevan kevyempää luettavaa.

Kuva Atena.

 Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin Madventures - Uusi kansainvälisen seikkailijan opas. Koska matkakuume. Oikeasti minulla on jo se vanhempi kirja (=ostin sen miehelle synttärilahjaksi, kyllä, kieroa, mutta ainakin yhtä kieroa oli se, että seuraavana vuonna "minä" sain joululahjaksi iPadin). Joka tapauksessa, ehkä niissä 100 uudessa sivussa on jotain mielenkiintoista mitä en vielä tiedä? Tosin, jos joku kaveri saa tämän käsiinsä, pelkkä lainaaminen voisi riittää.

Kuva WSOY.

 Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista. En tajua, miten en ole lukenut tätä kirjaa vieläkään (oikeasti tiedän - minulla ei ole täällä kirjastokorttia). Se ilmestyi jo aikoja sitten, hiplaan tätä säännöllisesti kirjakaupoissa ja Delislen aiemmat vieraaseen maahan sijoittuneet sarjakuvat ovat olleet aivan mahtavia.

Kuva WSOY.
Joko te olette kirjoittaneet kirjatoiveita joulupukille?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Fiksun ihmisen kevyt kirja - Virpi Hämeen-Anttila: Railo

Heipä hei, kerron pitkästä aikaa ihan perinteisesti yhdestä äskettäin lukemastani kirjasta.

Kirjan nimi: Railo
Kirjoittaja: Virpi Hämeen-Anttila
Julkaistu: 2011
Mistä minulle:  Kaveri lainasi
 
Luin ensimmäisen Hämeen-Anttilani. Täytyy sanoa, että olin entuudestaan odottanut syvälliseltä vaikuttavalta henkilöltä jotain vähän muuta. Railo on nimittäin kevyt viihdekirja. Ahmaisin ensimmäisen puolikkaan siitä nopeasti, mutta sen jälkeen yksinkertaiset henkilöhahmot ja näiden toilailut alkoivat riipiä siinä määrin, että loppupuoli ei enää kauheasti kiehtonut. Ihan lopussa nauroin, mutta vain koska luin kiitokset-osiosta kirjan olevan laajennettu versio Anna-lehdelle tehdystä jatkokertomuksesta. Kas, sehän selittää... 
 
 
 Lyhyesti juoni menee näin: Yrityselämässä paikkansa menettänyt Teppo Korpelainen päättää perustaa matkailuyrityksen isänsä kotitilalle Pohjois-Karjalaan. Apuna on kuntosalibisnestä menestyksekkäästi pyörittävä kaveri. Tepon vaimo Inka vaikuttaa olevansa henkisesti todella kaukana miehestään: Tämä on rauhallinen opettaja, joka pelkää riskinottoa. Hän on jo pitkään ihmetellyt miehensä olemattomia välejä tämän sisaruksiin. Kun perhe muuttaa Pohjois-Karjalaan, Inka päättää yrittää varovasti selvittää, mikä menneisyydessä hiertää.

Matkailuyrityksen rakentaminen ei sovi aivan suunnitellusti, ja Tepon paineet lainarahalla rakentaessa ovat hirmuisesti. Pian tällä ei ole aikaa olla kotona ainakaan henkisesti lähes ollenkaan, ja bisnesystävän tytär alkaa vaikuttaa muutenkin kiinnostavammalta kuin kotona nalkuttava vaimo ja pieni tytär. Kun mies alkaa tuntua yhtä etäisemmältä, Inkaa taas alkavat kiehtoa niin rakennustyömään johtaja kuin miehen velikin. 

Mitään hirmuisia oivalluksia tai oppimiskokemuksia kirjaa lukiessa ei siis kannata odottaa. Kiitän kuitenkin Hämeen-Anttilaan kirjansa sijoittamisesta jonnekin muualle kuin Helsinkiin. Hänen kerrontansa vaikuttaa myös oikein sujuvalta ja kerrontatapa periaatteessa vauhdikkaalta, joten tässä kohtaa minulla taisi tosiaan tökkiä ihan vain se kirjan sisältö.

Suositteletteko jotain muuta kirja Hämeen-Anttilalta?

maanantai 18. marraskuuta 2013

Mielenkiintoinen marraskuu, välikatsaus

Hei pitkästä aikaa! Töiden lisäksi NaNoWriMo, vieraat ja kaikenlaiset uudet aktiviteetit ovat pitäneet minut pari viikkoa pois blogista. 

Wrimo-tilanne: Jos en skarpaa, olen joulukuun alussa tuo alempi henkilö.

Viimeisen kahden viikon aikana olen muun muassa:

Intiimiä tunnelmaa A-tranessa.
- Kokeillut bikram-joogaa (kuumaa, mutta toimii kuin minihieronta)
- Ottanut osaa saksalaiseen day-spa kulttuuriin Liquidromissa. Tästä riittäisi kerrottavaa vaikka omaan postaukseensa
- Käynyt katsomassa esityksen, jonka luulin olevan musikaali mutta se olikin teatteria. Onneksi kaikki ymmärsivät saksaa.
- Yllätysretkien järjestäminen jatkui, kun menimme A-traneen kuuntelemaan luulemani soulin sijaan kokeellista jazzia, afrikkalaista laulua, chansoneita ja brasilialaista musiikkia. Heh, jos olisin tiennyt, mitä olemme menossa katsomaan, en taatusti olisi saanut muuta porukkaa mukaan. 
- Olen syönyt viikon melkein joka päivä ulkona, mikä alkaa vähän tuntua. Huh. 

- Jatkanut hitaasti ja epävarmasti NaNoWriMon parissa. Osallistuin Wrimoon onnistuneesti kaksi vuotta sitten. Nyt kirjoitan chick littiä kaksoiselämää elävästä tytöstä. Olen nyt paljon tämänhetkistä sanatavoitetta jäljessä, mutta uskon vakavasti saavani sen kirrittyä kiinni. Alkaen tänään. Ei uutta Downtown Abbeytä (rästissä viime viikolta) ennen kuin 2000 sanaa on kirjoitettu (edit, itseasiassa tarkistin juuri, 2333, huhhuh...)! Tilanteesta (en ole kirjoittanut tarpeeksi) huolimatta kirjoittaminen on tuntunut hyvältä. 

- Olen lukenut kaverilta lainaan saamani Virpi Hämeen-Anttilan Railon loppuun. Purskahdin nauruun, kun luin viimeiseltä sivulta, että kirja perustuu naistenlehteen kirjoitettuun jatkokertomukseen.
- Olen melkein puolivälissä Sofi Oksasen Puhdistusta jota aloin lukea loppuviikosta metromatkoilla. Ja Puhdistus-videoon minulla on jo idea, nyt pitää enää löytää aikaa sen toteuttamiseen valoisana, sateettomana päivänä...
- Sain kaksi tosi mielenkiintoista kirjaa vieraiden mukana Suomesta ja yhden työkaverilta lainaan. 

Kiinnostaa, kiinnostaa ja kiinnostaa!
 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Aamuvirkku Yksisarvinen nyt myös Youtubessa! The Power of Habit

Tuhannet kiitokset lukuisista kommenteista edelliseen "paljastuspostaukseen" :). 

Jatkan totutusta poikkeavalla linjalla ja pomppaan sunnuntain kunniaksi vloggaamaan Youtubeen!

Videon tekeminen vei aikaa monta kertaa normaalin blogipostauksen verran, joten viikottaista hupia tästä tuskin tulee, mutta klippejä on kyllä odotettavissa tulevaisuudessakin.



Tässä vielä kaikki oleellinen kirjasta: 

Kirjan nimi: The Power of Habit  Why we do what we do and how to change
Kirjoittaja: Charles Duhigg
Julkaistu: 2012
Mistä minulle: Ostettu Dubaista

Miksi hyviä tapoja on vaikea omaksua ja miksi pahoista tavoista on niin vaikea päästä eroon? The Power of Habit valottaa tapojen syntymistä hyvässä ja pahassa. Samat säännöt pätevät niin ihmisiin kuin kokoanisiin organisaatioihinkin. Kirja on pullollaan tapaustarinoita jotka tekevät kirjasta vähän venytetyn oloisen. Kun tunnistat tapa-kaavion kolme osaa eli 1. Ärsykkeen/johtolangan 2. rutiinin 3. palkinnon, ja lähdet purkamaan niitä osiin, pääset jo pitkälle niin hyvien tapojen muodostamisesa kuin pahoista eroon pääsemisessä. 

Mitä mieltä te olette videobloggaamisesta? Parempaa kuin tekstit, tylsempiä kuin tekstit vai ihan jees silloin tällöin?