Sunnuntain sekalaiset: Maksamattomia mainoksia (huom. ironia) Elisa Kirjalta, Amazon.com:lta ja Netflixiltä.

Heipä hei!

Talvi on iskenyt Berliiniinkin oikein kunnolla. Täällä on lunta, ja kylmimmillään viime päivinä on ollut -14 C. Ulkona ei ole siis oikein tehnyt mieli hengata. Jopa sisukkaat saksalaiset ovat alkaneet hävitä ulkopenkeiltä aamukahviaan juomasta ja pysyttelevät sisätiloissa. Mielenkiintoisinta on, että -10 C pakkanen ei ole kuitenkaan estänyt kaikkia pukemasta shortseja aamulenkeilleen - tarina on tosi.

Viime päivät ovatkin kuluneet pientä reippailua lukuunottamatta sisällä lukien, kirjaostoksia tehden ja sarjoja ja elokuvia katsellen. Siksi heitänkin sunnuntain kunniaksi suosituksia blogiin.

Katutaidetta lyötyy kaikkialta

Metsästin eilen Mondon Venetsia-opasta. Olen ollut Mondon oppaiden vakaa fani siitä asti, kun sain niistä yhden (Lontoo?) kaupantekijäisiksi lehden tilattuani. Innostuin Mondon sähköisistä iPad-oppaista, kun niitä sai Appstoresta johonkin superhintaan, ja olen ladannut Padilleni New York ja Berliini -versiot. Näiden hinta Appstoressa näytti olevan nyt erittäin kohtuulliset 10 €.

Venetsia -opasta Appstoresta ei sen sijaan löytynyt. Paperiversion olisi saanut kympillä, mutta Elisa-kirjassa samasta joutui maksamaan 13 €. Oppaan kertaalleen pikaisesti luettuani myönnän hinnan siitä olleen kohtuullinen, mutta tekee mieli silti vähän kiukutella paperi- ja sähköisen oppaan hintaerosta - Elisa, vähän pelisilmää tähän, jooko?

Aion silti ehdottomasti tarkistaa aina jatkossakin, onko tulevista matkakohteistani tehty Mondo-opasta. Tykkään oppaiden tyylistä, joissa ei keskitytä pelkästään listaamaan nähtävyyksiä, ravintoloita ja paikkoja, vaan kerrotaan myös elävästi paikkojen historiasta, alueen kehityksestä ja nykypäivän kulttuurista erittäin tarttuvia knoppitietoja (vapaasti, kuten "Nunnat eivät olleet kovin siveellisiä ja siksi naamioituneiden miesten vierailut heidän luonaan kiellettiin" ja "Sillalle, jolta Huokausten siltaa yleensä katsotaan, nostettiin aiemmin kanavista nostetut tunnistamattomat ruumiit.") unohtamatta!

Elisa kirjaan sitten jouduttuani päädyin tekemään siellä toisenkin ostoksen. Joululomalla ehdin katsoa Stephen Kingin kirjaan perustuvasta sarjasta Kuvun alla kaksi ensimmäistä jaksoa mutta en enempää. Koska jo sarja vaikutti kiinnostavalta ja Kuvun alla maksoi tarjouksessa vain 7,90 €, napsahti sekin kätevästi Padiin. En ole lukenut Kingiltä koskaan mitään (koska olen pelännyt kirjojen olevan liian pelottavia), joten odotan kirjan lukemista jo aika malttamattomana.

Sitten ajauduin Kindleni kanssa Amazon.com:iin. O-ou. En ollut käynyt siellä pitkään aikaan, ja oikeasti olin nytkin etsimässä siellä vain yhtä lahjaa. Kindleen pompsahtivat kuitenkin John Brockmanin This will make you smarter (todella, todella toivon niin! ja maksoi muuten vain 2,99 dollaria!), Gillianne Flynnin Dark Places (jos se on edes puoliksi yhtä hyvä kuin Gone Girl, olen todella iloinen) ja Veronica Rothin Divergent. Divergent on taas yksi näistä hypetetyistä young adult-dystopia-kohtafilmataan-trilogioista, mutta tänä aamuna siitä 1/3 luettuani voin todeta vain että JES! Pitkästä aikaa kunnon teinidystopiaa, ja jos pidit Nälkäpelistä, pidät varmaan Divergentistäkin. Toivotaan kuitenkin vielä, että kirjan loppu ei lösähdä, ja palaan tarkemmin pohdinnoin kirjasta blogiin piakkoin.

Amazonista minun on pakko suositella vielä Daniel Kahnemanin Thinking Fast and Slow:ta ladattavaksi heti paikalla, koska jostain syystä myös se on nyt 2,99 dollarin supertarjouksessa. En ole lukenut omaa paljon aiemmin ostamaani vieläkään loppuun  (aivoni eivät viime aikoina ehkä ole olleet ihan tarpeeksi akateemisessa asennossa), mutta tämän kirjan soisi silti jokaisen lukevan ja pian. Lyhyesti sanottuna Kahneman valottaa kirjassaan ihmisten kognitiivista toimintaa ja opettaa, miksi omaan intuitioonsa ei todella aina kannata heti luottaa.

Suomessa kannattaa nauttia vaivattomasta Netflixin toiminnasta. Suosittelen sieltä ainakin sarjoja House of Cards, Pako ja Suits. Suitsia olen katsonut vasta muuman jakson, mutta se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.

Ylellä on kuulemma vasta alkanut Top of the Lake -niminen sarja joka vaikuttaa todella kiinnostavalta - onko joku teistä jo katsonut sitä?

Potsdamer Platzilla oli lavasteet kohdillaan ennen joulua.

Elokuvissa taas on päädytty siihen pisteeseen, että lähivuokraamosta on kerta kerralta vaikeampaa löytää mitään todella mielenkiintoista. Viime viikonloppuna katsottiin White House Down (melko heikko), Thor (hehhe, luulin että tämä on ihan erilainen, jokin antiikin Kreikkaan sijoittuva elokuva, mutta se olikin sitten näitä Marvel-sarjakuvajuttuja... Mutta tykkäsin silti aika paljonkin!) ja Valentine's Day (Siirappinen, mutta yllättävän hyvä). Elokuvissa pyörivistä uutuuksista kiinnostavat ainakin Mitty, The Wolf of Wall Street, Gravity ja Mandela. Elokuvissa käyminen on täällä helposti niin suhteettoman kallista verrattuna kaikkeen muuhun (onnistuin maksamaan muutama viikko sitten Hobitti-käynnistäni 18 euroa, siis yhdestä lipusta sisältäen 3D IMAX-lasin ja kieltämättä varmaan salin parhaan paikan, ja kyllähän se näytti ihan törkeän hyvältä), että ajattelin kyllä taas, että ne varmasti-ei-niin-hyvät elokuvat voivat kyllä odottaa pääsemistään tuohon naapurin 1 €/päivä -vuokraamoon.

Mitä kirjoja, sarjoja ja/tai elokuvia te suosittelisitte juuri nyt?

Vuonna 2013 luettujen pikatuomiot

Tykkää facebookissa!

 Heipä hei! Jos et ole vielä huomannut, Aamuvirkun Yksisarvisen uusista postauksista pysyy nyt kärryillä myös facebookin kautta, kun tykkäät blogin facebook-sivusta!

Kirjajuttujen lisäksi olen suunnitellut tälle vuodelle BePe eli Berliiniperjantai -sarjan entistä aktiivisempaa jatkamista. Tiedossa on ainakin Berliinin liikuntakulttuurin esittelyä ja suuri museokierros!

Kuten vuoden 2013 kolme parasta -postauksessani lupasin, julkaisen miniarvion kaikista viime vuonna lukemistani kirjoista. Mielestäni on hauska huomata, että joistain kirjoista on vähän erilainen fiilis nyt kuin heti lukemisen jälkeen - ja sillähän se kirjan hyvyys kai loppupeleissä mitataan.

Mutta, enemmittä pohjustuksitta, tässä vuoden 2013 luetut kuukausi kuukaudelta!

Hamburger Bahnhof (taidemuseo, ei käytössä oleva juna-asema)

Tammikuu:
Haruki Murakami: Blind Willow, Sleeping Woman
Perinteistä Murakamia mielenkiintoisessa novellimuodossa. Tuo mieleen U-bahnissa istumisen. En muista yhtään tarinaa tarkkaan, mutta uskon sen tarkoittavan vain, että kirja kestäisi toisenkin lukemisen.
Ulla-Lena Lundberg: Jää
Finlandia-voittaja. Kansi näytti aivan erilaiselta kirjan lukemisen jälkeen kuin kansia ensimmäisen kerran avatessa. Hidas tempo, kaunis kuvaus, kesäinen ulkosaaristo, yllättäen kylään tulevat vieraat. Perinteinen heinän teon tuoksu. En jaksaisi lukea toiste.
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Oravamaisesti liikkuva tyttö. Nuortenkirja, joka oli liiankin nuortenkirjamainen makuuni. Koin myötähäpeää päähenkilön puolesta. Huomasin, että en todellakana kuulu kohderyhmään.
Tuomas Vimma: Raksa 
Positiivinen yllättäjä! Vimma kirjoitaa erittäin rempseästi, mutta onnistui luomaan kirjan päähenkilöstä, rakennustyömaiden projektipäälliköstä yllättävän sympaattisen ja samaistuttavan hahmon. 

Helmikuu:
Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina 
Kertoo siitä, mitä amerikkalaisen pikkukaupungin yksinhuoltajanaiselle tapahtuu, kun hänet raiskataan. Aivan kamala kirja, mutta aivan kamalan hyvin kirjoitettu. Kestäisi toisen lukemisen, mutta en varmaan halua enää lukea tätä toiste. Oatesta voisin kyllä lukea muuten.
Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja 
Kevyt välipala, vähän naiivi, muistan tapahtumien yksityiskohdat vieläkin yllättävän hyvin.
Gillian Flynn: Gone Girl 
Tässä kirjassa yhdistyy niin moni kiva juttu, että en pysty kunnolla niistä kaikista kertomaan. Kirja itsessään oli kaikessa kieroudessaan loistava. Olisipa kiva lukea se vielä ensimmäisen kerran! Toiseksi, luin suurimman osan kirjasta ihanalla keväisellä Amerikanmatkallani eli muun muassa Nykin kaduilla kuljeskelusta kahviloissa vapaata ottaessani. 
Gretchen Rubin: The Happiness Project 
Faktaproosa- ja self help -innostukseni sai mainion startin tästä. En pelkästään pitänyt siitä, mutta suosittelen The Happiness Projectia silti kaikille, jotka haluavat hieman muuttaa elämäänsä.

Maaliskuu:
Jørgen Brekke: Armon piiri
Dekkari, joka ei suuresti sytyttänyt.
J.G. Ballard: Kuivunut maailma
Kuivuus iski, ilmapiiri oli synkkä, vähän raskas. 

Huhtikuu:
Takeshi Kaiko: Kesän pimeys
Jos edellinen kirja oli raskas, tämä se vasta raskas olikin. Jos haluat ujuttautua synkän japanilaisen sekavuuden piiriin, kannattaa lukea. 
Ameera Al Hakawati: Desperate in Dubai
Kaivattu kevennys kolmen edellisen jälkeen. Chick littiä Dubaista, ostettu Dubaista. Tämä tuo mieleen risteilylaivan ja aurinkorasvan tuoksun. Suosittelen noin muutenkin vähän erilaista kepeyttä kaipaaville.
Lauren Oliver: Delirium 
Vähän laimeaa nuorisoscifiä. Jatko-osa odottaa Kindlessä, mutta en ole vielä hyökännyt kimppuun. 

Toukokuu:
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet
Kähkönen on myös vuoden positiivisia yllätyksiä, päähenkilö Anna heräsi eloon ja kuljetti pitkin historiallista Kuopiota.
Jussi Adler-Olsen: Mercy 
Hyvä dekkari. Oikein, oikein hyvä. 
Timothy Ferriss: 4 tunnin työviikko
Self help -into jatkui. Ferriss on henkilönä mielestäni ärsyttävä, mutta hänen kirjassaan on silti monta juttua, josta jokaisen ihmisen kannattaisi ottaa opikseen. Tätä pitänee kerrata jossain vaiheessa.
Sirpa Kähkönen: Rautayöt 
Kähkönen pysyi vahvana.  

Hamburger Bahnhof

 

Kesäkuu: 
Jø Nesbo: Suruton
Tästä ei ole jäänyt juuri mitään mieleen, mutta muistan pitäneeni suunnilleen kaikista Nesboista.
Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa
Kosto ikuisessa kaupungissa jäi bloggaamatta, eikä todellakaan kirjan tason vuoksi! Suunnittelin Valan toisesta kirjasta blogihistoriani ensimmäistä videopostausta, jota en sitten ikina toteuttanut. Joka tapauksessa: Oikein kelpo rikosmysteeri Roomasta. 

Heinäkuu:
Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Larsson on Larsson, luen kyllä trilogian kolmannenkin osan. En tainnut postata tästä kirjasta ollenkaan, kun en keksinyt siitä mitään erityistä sanottavaa (ja heinäkuu, ja helle, ja Suomi).
Venla Hilden: Mediahuora
Olisin voinut käyttää aikani muutenkin kuin tätä lukien.
L. M. Montgomery: Anne of Green Gables
En tiennyt pitäväni tyttökirjoista, nyt tiedän että voin pitää niistä! Montgomerya pitää lukea ehdottomasti lisää!

Syyskuu:
Kirsi Kuronen: Likkojen lipas
Löytö Berliinin kirjapuusta, kirjoittajan kommentti ilahdutti erityisen paljon! Vuoden ainoa runoteos.
Cassandra Clare: City of Bones
Paranormaaleja romansseja ja muuta - olisi voinut jäädä väliin. Odotin pitäväni tästä, mutta nyt olen tyytyväinen, että en ostanut sarjan toista osaa. Aloin huolestua siitä, olenko kasvamassa young adult -genrestä ulos.
Tri Eben Alexander: Totuus taivaasta  
Ihmeellistä tauhkaa. Kirjan nimellä tullaan blogiini kuitenkin mielettömän paljon, joten ilmeisen myyvää tauhkaa. 

Lokakuu:
Lauren Weisberger: Revenge Wears Prada The Devil Returns
Tämä taisi olla chick littien jatko-osien vuosi (myös Bridget Jonesista on julkaistu jatko-osa): Minä pidin! 
Siina Taulamo: Vie sinne mun kaihoni, Aunuksen Karjalassa 1941-1944
Ihan vain osoituksena poukkoilevasta kirjamaustani luin vaihteeksi historiallisen opettajatartarinan Aunuksen Karjalasta, ja pidin siitä.
Lottie Moggach: Kiss me first
Jos pidät Gone Girlistä, pidät varmaan tästäkin, sanoi ystäväni ja oli aivan oikeassa.  

Marraskuu:
Marraskuussa intouduin harjoittelemaan vloggausta.
Charles Duhigg: The Power of Habit
Lisää mielenkiintoista self-helppiä. Ensimmäinen vloggaukseni!
Virpi Hämeen-Anttila: Railo 
Olisi voinut jäädä väliin.

Joulukuu:
Mahtava lukukuukausi: kokonaiset 8 kirjaa! Lukuintoani auttoi Suomessa vietetty joululoma ja äitini kirjastojärkkäilyt. Koin päässeeni ensimmäistä kertaa taas oikein vauhtiin bloggaamisen kanssa.

Sofi Oksanen: Puhdistus 
Kirja, josta kaikki on sanottu, ja hautuu siksi vielä bloggaajan mielessä. Kuten moni on jo sanonut, tämä on oikein, oikein hyvä kirja, mutta ainakaan minulle sen lukeminen ei ollut mikään nautinto.
Sirpa Kähkönen: Jään ja tulen kevät
Tämä taitaa olla vähän sellainen väliteos?
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu  
Pidin lukemisen jälkeen kovasti, nyt tunteet ovat ehkä vähän laimenneet, mutta ihan lukemisen arvoinen, kyllä. 
Charles Dickens: A Christmas Carol
Virittäytymistä joulutunnelmaan! Voisin kyllä lukea tämän ensi vuonna suomeksi. 
Kauko Röyhkä - Juha Metso: Et kuitenkaan usko... Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä 
Mahtava yllätys! Suosittelen edelleen kaikille hyvistä tarinoista ja Venäjästä kiinnostuneille.
Johanna Sinisalo: Auringon ydin
Sinisalo on taas kaikkien saamiensa kehujen arvoinen. Hyvä idea on nivottu tarpeeksi laajaan tarinaan ja kaikki on kirjoitettu uskottavasti.
Tuomas Vimma: Ruutukymppi
Mukava kevennys, tosin Raksan uutuudenviehätys puuttui. 
Jonathan Franzen: Vapaus 
Nämä tunnit olisin todella voinut käyttää jotenkin muutenkin. 

Siinäpä ne! Tänä vuonna toivon lukevani enemmän, vaikka tilanne ei ainakaan vielä näytä kovin hyvältä. Tavoitteena on kuitenkin lukea ainakin kaikki omat, nurkissa pyörivät kirjat läpi, ja pikaisella laskutoimituksella niitä näyttää olevan ainakin 50.

Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista

Kirjan nimi: Merkintöjä Jerusalemista

Kirjoittaja: Guy Delisle
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2012

Sivuja: 333

Mistä minulle: Kirjastosta
Muuta: Sarjakuva

Olen tunnustautunut Delislen faniksi jo aikaisemmin kolme häneltä suomeksi julkaistua sarjakuva-albumia luettuani. 

Kuva WSOY

Merkintöjä Jerusalemista on konseptiltaan periaatteessa aivan samanlainen kuin Shenzhen, Pjongjang ja Merkintöjä Burmasta. Delisle kertoo omakohtaisesti kokemuksistaa vieraassa maassa asumisesta. Hän raottaa kulttuuria ja politiikkaa omien arkikokemustensa kautta, pieniä tiedonmurusia pudotellen, mutta ilman hitustakaan opettajamaisesta otteesta tai saarnaamisesta. 

Tällä kertaa Delisle on matkalla koti-isänä, kahden lapsensa ja Lääkärit ilman rajoja -järjestössä työskentelevän vaimonsa kanssa. 

Jerusalem ja Länsiranta näyttäytyvät Delislen kirjassa vielä sekavampina ja tavallaan kiinnostavampina  paikkoina kuin olen aiemmin ajatellut. En ollut ennen kirjan lukemista tajunnut, miten monimutkainen yhdistelmä eri kulttuurisia ryhmiä ja kirkkokuntia alue on. Alueen jännitteet eivät tosiaan johdu vain kahdesta maasta, vaan paljon monimutkaisemmasta nipusta historiallisia tapahtumia ja ryhmiä. On päivänsä raamatun lukemiseen käyttäviä ääriortodokseja, juutalaisia, islaminuskoisia ja vaikka ketä muita. On Gaza, siirtokuntia ja historiallinen Jerusalem. Israel määrittää Jerusalemin ja Tel Avivin roolit toisin kuin suuri osa muuta maailmaa. Mitään täydellistä katsausta alueen kokonaistilanteeseen kirjasta ei todellakaan saa, eikä se tietenkään ole tarkoituskaan, mutta nyt minäkin alan ymmärtää, miksi asiat ovat alueella kuten ne ovat. 

Vaikka kirja on taattua Delisleä, oli siinä silti jotain uutta aiempiin sarjakuviin verrattuna. Piirrosjälki ja ruudut olivat ehkä aavistuksen aiempaa yksinkertaisempia. Tarinat olivat hieman totuttua lyhyempiä, tai ainakin ne tuntuivat siltä, mikä tosin saattoi johtua Delislenkin mainitsemasta vähäisestä piirtämisestä Jerusalemin-vuoden aikana. Tämä teki lukemisesta ehkä vähän silppuista. 

Merkintöjä Jerusalemista on kuitenkin aivan ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, ja pidin siitä ihan yhtä paljon kuin Delislen aiemmistakin kirjoista. Miehellä on mahtava kyky ottaa lukija keskelle omaa arkeaan ja juurruttaa lukijan mieleen enemmän tietoa kuin vuosien uutiset samasta aiheesta ovat tuoneet. Toivon, että Delisle päätyy matkustamaan ympäri maailmaa tulevaisuudessakin ja sivistää lukijoitaan siinä samalla.

Kuvakavalkadi vuodelta 2013

Innostuin monen muunkin tekemästä kuukausikatsauksesta menneeseen vuoteen, joten päätin tehdä sen itsekin. 

Tässä postauksessa käyn läpi lähinnä ei-kirjallisiin asioihin liittyviä tapahtumia. Viime vuonna luetuista kirjoista julkaisen vielä pika-arviot.

Vuosi 2013 oli blogihistoriani huonoin lukuvuosi, mutta reissuja kertyi sitäkin enemmän. Suomessa kävin peräti seitsemän kertaa. Tämä oli vähän vahinko, sillä häät lisäsivät saldoon kolme sellaista matkaa, joita muuten en olisi tehnyt. Muita ulkomaanreissuja tein Amerikkaan, Sveitsiin ja Persianlahdelle.

Tammikuussa otin vuoden 2013 vastaan Brandenburgin portilla Bonnie Tylerin (I need a hero), Pet Shop Boysin ja kirjaimellisesti miljoonan muun ihmisen kanssa. Raketit räiskyivät välillä vähän liiankin lähellä.

Lukemisten puolesta tammikuu oli kohtuullinen. Luin mm. yhden Finlandia-voittajan, Ulla-Lena Lundbergin Jään. Jälkikäteen ajateltuna kirja oli ihan hyvä, mutta ei tarjonnut mitään kovin uusia ajatuksia.

Helmikuussa lensin Amerikkaan polttamaan jämälomiani vuodelta 2012.  Olin muutaman päivän ihan yksin New Yorkissa ja todella intensiivisen kaupunkikatselun jälkeen lepäsin kaverini luona Pohjois-Carolinassa. New York teki lähtemättömän vaikutuksen - sinne pitää ehdottomasti päästä vielä uudestaan! Kaupunki on erinomainen kohde myös yksin reissaavalle.

Tämmöiset näkymät olivat kuin suoraan elokuvista.

Tällaisia taideteoksia ihmettelin MoMassa.

Hytisin ja ihailin kaupungin siluettia vapaudenpatsas-risteilyltä.

Manhattania oli tietysti ihmeteltävä myös ylhäältä

Matkalla luin myös Gone Girlin, josta olin todella innoissani. Innostuin myös self-helpistä ja ostin The Happiness Projectin.


Maaliskuussa matkustin pääsiäisen viettoon Suomeen. Näillä main tein myös toisen reissun kaverini polttareihin Helsinkiin, joissa olin innoissani ystävien näkemisen lisäksi lasersodasta pikkulapsia vastaan! Välissä kuntoilin ahkerasti.

Sota sosiaalisessa mediassa saksalaiseen tapaan: Kuntosalin kuukausimaksu nousee 16,90 eurosta melkein kahteenkymppiin.

Maaliskuun kaksi luettua kirjaa olivat melkein liiankin synkkä yhdistelmä: Dekkari Armon piiri ja dystopia Kuivunut maailma.


Huhtikuussa suuntasin perhematkalle. Nyt vuorossa oli todella eksoottinen Persianlahden risteily josta kerroin näissä kahdessa postauksessa.

Ihan kaikke en risteilystä ehtinyt kirjoittaa. Seikkailimme muun muassa paikallisen taksikuskin kanssa Omanissa ympäri Muscattia. Saimme kierroksen ties mihin luksushotellien auloihin ja seminaarihuoneisiin, välillä pysähdyttiin rukousaikana moskeijaan ja sitten taas jatkettiin matkaa. Ostoksilla taksikuski tinki kuin arabi myös asiakkailleen. Mieleenpainuva päivä! 

Taksikuski johdatti Hyatt-hotelliin

Ja Hyatt-hotellin uima-allasalueelle.

Abu Dhabissa kävimme Sheik Zayed Grand Mosquessa. Se oli ihan mielettömän iso ja ihan mielettömän valkoinen.

Sisätöissä ei oltu hutiloitu.

Ei sitten yhtään.

Abu Dhabi.

Abu Dhabi noin muuten oli todella omituinen paikka. Lämpötilä oli aikalailla sietämätön, eikä huhtikuussa ollut vielä edes kesä. Silloin uima-altaissa on kuulemma käytössä viilennys.

Dubaikin oli aika toiselta planeetalta.

Dubain parasta antia oli aavikkosafari pikkujeepillä, jossa kieltämättä tuli lopuksi vähän paha olo, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Oli silti sen arvoista!

Toukouussa oli vapaata milloin minkäkin pyhäpäivän varjolla. Yhteistä näille päiville oli oluen virtaus.

Viikonlopuihin kuului usein hyvä aamupala. 

Kesäkuussa menimme Suomeen pitkäksi viikonlopuksi pikavisiitille ja loppukuusta lomalle. Oli ihanaa, kun kaikki paikat eivät olleet täynnä ihmisiä, yöllä oli valoisaa ja ulkona siedettävä juoksukeli. 

Perillä keskellä yötä

 
Suomireissujen välissä kävimme juhannuksena vaihtoveljen häissä Sveitsissä. Ne järjestettiin pienessä "linnasessa" jonka koristeluun pääsimme osallistumaan. 

 

Aika on kullannut muistot, tai sitten Suomi-lomalla oli oikeasti koko ajan tosi hyvä ilma.

Heti kun pitkältä Suomen-lomalta oli heinäkuussa palattu, kävimme kirjoittamassa uuden asunnon vuokrasopimuksen. Se oli pitkä, sitä käytiin läpi tunti ja siinä kiellettiin pulujen ruokkiminen neljästi. Vähän turhan raskas tipautus Saksaan heti Suomen jälkeen.

Heinäkuu oli polttavan kuuma. Ongelma oli, että ihmsiä oli ihan liikaa ihan joka paikassa. 

Kuvanottopäivänä kävelimme viiden kilometrin lenkin erään pienen järven ympäri vapaata rantapaikkaa etsien. Emme löytäneet.

Elokuu kului muuttosumussa. En nimittäin blogimerkintöjen mukaan ole lukenut yhtään mitään koko kuussa - milloinkohan tämmöistä on tapahtunut viimeksi? Muutto oli suunnilleen niin hirveä kuin mitä muuton voi kuvitella neljännen kerroksen hissittömästä asunnosta kuudennen kerroksen hissittömään asuntoon olevan. Lämmintä oli neljäkymmentä astetta, muuttopäivä tuli meistä riippumattomista syistä puun takaa ja tavaraa vain oli, oli ja oli. Kamalinta kannettavaa olivat ikean peiliovelliset vaatekaapit, jotka kannettiin erään työkaverin neljännen kerroksen - hahhahhah - hissittömästä asunnosta. Vannoin, että seuraavan muuton tekevät muuttomiehet.

Kipaisimme kuitenkin myös serkkuni häihin Lappeenrantaan ihan vain viikonlopuksi. Lähtö oli perjantaina töiden jälkeen, paluu sunnuntaina. Tulipahan tehtyä, mutta reissu oli rankka.

Lappeenrannassa ihanaa oli kauneus, kavereiden tapaaminen ja risteily häihin. Hämmentävää oli kaupungin pienuus. Oliko se aina noin pieni?

Ilta pimeni kauniisti elokuussa.

Syyskuussa pääsin synttäreiden kunniaksi huippukivalle viikonloppumatkalle Rügen-nimiselle saarelle.

Sää ei enää ollut kovin lämmin, mutta tunnelma ja meren äänimaailma kuin Välimerellä!

Lokakuussa teimme päiväretken Sächsische Schweitz -alueelle ja Bastein sillalle. Alueella on aivan upeat maisemat, joten suosittelen retkeä sinne Berliinissä pidempään oleskeleville oikein kovasti! Alueella voi ainakin vaeltaa ja ihailla kalliokiipeilijöiden menoa.

Kalliokiipeilijöitä näkyi jokaisella jyrkänteellä.

Maisemat olivat jylhät. Ja ihmisiä riitti täälläkin. Huokaus

Lokakuussa oli myös ihana Suomi-loma. Pääsimme muun muassa testaamaan uutta mökkiä ja yleisesti nauttimaan rauhasta. Suunnitelmissani oli ehtiä tylsistymään tällä lomalla, mutta se ei kyllä onnistunut.  

Kuun lopuksi tulin bloggaajakaapista ulos paljastaen henkilöllisyyteni. 

Marraskuussa tein ihan ensimmäisen videobloggaukseni. Aion ehdottamasti jatkaa myös vloggausta, mutta vaivalloista puuhaa se kieltämättä on. Yhteen pitää sovittaa niin valoisa aika, suotuisat sääolosuhteet, luettu kirja kuin tarpeeksi kärsivällisyyttä videoiden läpikäymiseenkin. 

Muuten kuukausi oli aika perusmenoa. Viikonloppuisin hain tässäkin kuussa aina aamupalaa leipomosta. 

 

Joulukuussa pääsin taas hyvään luku- ja bloggausvauhtiin. Postasin ja luin joulukuussa enemmän kuin missään muussa kuussa vuonna 2013. Tämä lupaa siis hyvää vuodelle 2014! Tein blogille myös oman facebook-sivun josta voi myös seurata postauksia.  

On vähän haikea ajatella, että tämä talvi saattaa nyt sujua omalta osaltani ihan lumettomasti ja hiihtämisestä korkeintaan haaveillen. Suomen maisemat olivat silti kauniita.

Vuosi 2013 oli hieno, mutta toivottavasti vuodesta 2014 tulee vielä mahtavampi!

Vuodenvaihde kirvoitti tietenkin myös muutaman uudenvuodenlupauksen. Niistä kaksi on kirjallisia. 

1. Luen joka kuukausi vähintään yhden saksankielisen kirjan
2. Luen joka kuukausi vähintään yhden tietokirjan tai ainakin "tietokirjan". 

Lupaan raportoida lupausten onnistumisesta kuukauden tilinpäätöksissä, joita alan taas julkaista kukauden päätteeksi. 

Hyvää vuotta 2014!

Vuonna 2013 luettujen top 3

Hei! Vuodesta 2013 tuntuu olevan niin paljon asiaa, että puran sitä useammassa osassa. Ihan ensiksi kerron suosikkini viime vuonna lukemistani kirjoista. 

Luin vuonna 2013 vain 38 kirjaa, joten kolmen parhaan valinta ei ole ihan yhtä vaikeaa kuin joskus aikaisemmin. Ehkä pienestä kirjamäärästä johtuen kirjavuosi oli kokonaisuudessaan latteampi kuin 2012 - tai ehkä se johtui siitä, että bloggasin vähemmän? Hyviä yksilöitä tuostakin joukosta löytyi, mutta ensi vuonna luen toivottavasti enemmän ja toivottavasti keskimäärin vielä parempia kirjoja.

Parhaat erottuivat joukosta, tosin tällä kertaa niukasti.

Julkaisen pian myös lyhytarviot kaikista vuonna 2013 lukemistani kirjoista. Arvioiden valmistelu oli todella mielenkiintoista, koska toisinaan kirjat muistaa aika erilaisina kuukausia lukemisen jälkeen kuin silloin, kun viimeisen sivun on juuri päättänyt. 


Mutta nyt: Vuoden 2013 parhaat kirjat

1. Gillian Flynn: Gone Girl 
Tiedän joidenkin ajattelevan tässä kohtaa "voi pah, jopa on naisella halpa maku!". Silti: minulla oli ollut pitkä trilleri- ja dekkaritauko, joten Flynn onnistui saamaan minut pahaan nalkkiin! Kirja itsessään oli kaikessa kieroudessaan loistava. Olisipa kiva lukea se vielä ensimmäisen kerran! Glamouria kirjaan toi myös se, että luin suurimman osan siitä New Yorkissa kaupunkikiertelystä vapaata ottaessani.

Sanoin heti kirjan lukemisen jälkeen sen olevan luultavasti paras vuonna 2013 lukemani kirja.

2. Sirpa Kähkönen
Mielsin Kähkösen aikaisemmin keski-ikäisille lukijoille kirjoittaneeksi kirjailijaksi, ja siksi myös hän kuuluu vuoden parhaisiin ja parhaisiin yllättäjiin. En osaa nimetä parhaaksi mitään tiettyä lukemistani kolmesta Kuopio-sarjan teoksesta, mutta jo kolmen kirjan jälkeen kirjojen henkilöiden tapahtumista haluaa kiivaasti tietää lisää. Tulen taatusti viihtymään hänen kirjojensa parissa vielä oikein hyvin. 

3. Johanna Sinisalo: Auringon ydin
Sinisalo on taas kaikkien saamiensa kehujen arvoinen. Auringon ytimen hyvä lähtöäasetelma ja idea on nivottu tarpeeksi laajaan tarinaan ja kaikki on kirjoitettu uskottavasti.