Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

torstai 25. lokakuuta 2012

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa

Kirjan nimi: Aika mennyt palaa
Kirjoittaja: Karoliina Timonen
Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 2012
Sivuja: 282
Mistä minulle:Pyydetty tuliainen




Kirjabloggaajien kriitikonkykyjä ja suhteita viralliseen kirjamaailmaan on ruodittu pitkin syksyjä. Pian lienee varminta sisällyttä jonkinlainen vastuuvapauslauseke* jokaisen bloggauksen alkuun tai loppuun.  *Kirja ei ole arvostelukappale, mutta bloggaaja myöntää tuntevansa kirjailijan. Bloggaajalla ei ole mitään kirjallisuus- eikä kirjoitusalan opintoja lukiotasoa korkeammalta asteelta. Elämänkokemusta rajoitetulta ajalta. Bloggaajan lukemis- ja bloggauspäivän muut tunnelmat, vatsan täyttöaste sekä kuun asento ovat saattaneet vaikuttaa lukukokemukseen ja bloggauksen laatuun sekä blogissa esitettyihin mielipiteisiin. Bloggaaja pitää itsellään vapauden muuttaa mielipidettään kirjasta myöhemmin. No ei vaan, ei tästä vakikäytäntöä tule :). 

Mitä tapahtuu?

Kolkytjotain-ikäiseltä vaikuttava Klarissa muutta perheineen miehensä Mikaelin työkomennuksen perässä Bostoniin. Klarissaa ovat jo lapsuudessa vaivanneet oudot, ihmeellisen todentuntuiset unet. Nyt ne palaavat jopa Klarissan päiviin voimakkaampina kuin koskaan. Unien päähenkilö ja aikakausi on aina sama: Corinne-niminen nainen pakenee juutalaisvainoja Euroopasta USA:han.

Samaan aikaan Klarissa kähisee tosielämässä itsensä kanssa: Kotiin jääminen kokonaiseksi vuodeksi ei tunnukaan töissä käymiseen tottuneesta naisesta hyvältä ajatukselta. Mies tuntuu etäiseltä, ja iltaisin Klarissa jaksaa vain kiukutella tälle. Lapsetkin ovat vähän rasittavia, eikä elämässä tunnu olevan mitään omaa sisältöä joka kantaisi edes vuoden. Aiemmin haaveissa pyörinyt kirjoittaminenkin tuntuu mahdottomalta lasten pyöriessä jaloissa. Klarissan ehdotukset yhteisen vapaa-ajan vietosta kahdestaan miehen kanssa eivät kiinnosta Mikaelia eivätkä Mikaelin ehdotukset Klarissaa. 

Miltä tuntui?

Luin kirjan kovaa kyytiä muutamassa illassa, joten tarina oli ehdottomasti mielenkiintoinen. Valitettavasti olin kurkkinut kommentteja muista blogeista jo etukäteen uteliaisuuksissani niin paljon, että kirjan puolivälissä esitetty oivallus oli minulla tiedossa jo kirjan alkuosaa lukiessa. En tiedä, olisiko käänteen pysyminen piilossa muuttanut lukukokemuksistani johonkin suuntaan. 

Kirjan pääpäähenkilöksi nimeämäni Klarissa herätti monenlaisia tunteita. Toisaalta hänessä oli vähän samaistumispintaa, mutta toisaalta hän oli henkilönä myös tosi ärsyttävä. Välillä Klarissaa olisi tehnyt mieli ravistaa ja huutaa "Tylsillä ihmisillä on aina tylsää, ja joskus on ihan hyvä idea vain päättää olevansa onnellinen ja vielä edes yrittää tehdä jotain sen eteen". Toisaalta, elämäänsä tyytyväisestä Klarissasta tuskin olisi syntynyt kovin erikoisia draaman kaarteita. 

Myönnän, että jonkinlainen ärsytykseni Klarissaan vaikuttaa jo tulkintaani kirjan juonesta (ensimmäinen kappale). Kaikki eivät välttämättä pidä Klarissaa yhtä itsekeskeisenä kuin minä. 

Yllätykset

Jonkinlainen outo henkilökohtainen yllätys oli se, että kirjan ääni oli jollain tavalla tosi erilainen kuin Karoliinan blogi. Kysymys on tietenkin kahdesta aivan erityyppisestä julkaisumuodosta ja erilaisista tarinoista, mutta silti tämä oli minulle jonkinlainen henkilökohtainen yllätys. Välillä minusta tuntui, että Karoliinan tapa kertoa itsenään kirjoista blogissa on luontevampi kuin Klarissan tapa kertoa tunteistaan kirjassa, tai sitten ero vain herätti minussa hämmennystä. Klarissalla oli joskus tapana kertoa tunteistaan vähän liiankin selkeäsanaisesti itselleen. Tosin, ehkä juuri siksi Klarissa kokee elämänsä niin vaikeaksi.

Muuta

Pidin kovasti siitä, että Klarissan ja Corinnen tarinat oli jaoteltu paitsi tarkasti eri kappaleisiin, ne myös kerrottiin eri muodoissa. Klarissa havainnoi ja kokee itse, Corinnen tarina etenee hän-muotoisesti. Oikeastaan siksi olin yllättynyt, että Corinnen tarina tuli positiivisella tavalla lähemmäs. Hänen tarinassaan oli kauttaaltaan muutenkin enemmän draaman kaarta ja hän kehittyi henkilönä enemmän - tietenkin aikajännekin oli ihan erilainen kuin Klarissan alle vuoden pituisessa tarinassa. 

Miljöökuvaus onnistui mielestäni kirjassa yllättävän hyvin vaikka sitä ei kamalasti ollut: Ainakin itse pääsin jo kirjan alkupuolella tosi hyvin amerikkalaisen unelmalähiön elämään. 

Kirja on eri tyyppinen kuin genret joita yleensä luen. En ole varma, olisinko tarttunut kirjaan, jos en olisi kiinnostunut siitä jo ihan kirjailijankin kautta. Olen joka tapauksessa erittäin hyvilläni, että luin kirjan. Erityisiä plussapisteitä annan siitä, että kirjan kappaleet olivat lyhyitä ja tiivitä. Tarina eteni sopivan nopeatempoisina paloina.

Vaikka kirjojen nais-mies -jaottelusta usein kritisoidaankin, on tämä mielestäni vahvasti naiskirja. Suosittelisinkin tätä erityisesti pohjoisamerikkaan hurahtaneille naisille ja kaikille, jotka uskaltavat ottaa viihdekirjallisuuteensa myös vähän uutta twistiä ja joutua miettimään myös omia mielipiteitään ja uskomuksiaan.


keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Ei ehkä kannata lähteä jakamaan vuoden paras -palkintoja vielä lokakuussa, mutta luin juuri yhden kirjan, joka on on miten tahansa arvotettuna korkealla kisassa! 

Kirjan nimi: Teemestarin kirja
Kirjoittaja: Emmi Itäranta
Kustantaja: Teos
Julkaistu: 2012
Sivuja: 266
Mistä minulle:Pyydetty tuliainen



Onnekseni toiveeni muutamasta tuliaisesta kuultiin, ja vanhempani toivat taannoisen vierialunsa yhteydessä aimo kasan kirjoja, myös Teemestarin kirjan.

Blogikirjoitusten ja juoniselostusten perusteella kirja kuulosti minusta etukäteen vähän kummalliselta: Dystopia tulevaisuuden Pohjois-Suomesta, jossa vesi on loppu ja päähenkilö on teemestariksi opiskeleva teemestarin tytär. Itäranta on kutonut näistä aineksista romaanin, jossa myös nämä kummalliset osaset sopivat ihmeellisellä tavalla toisiinsa.  

Miljöö on Pohjois-Suomessa, ajassa, jolloin Jäämeren öljyvarannoista kamppailu on jo surullinen osa historiaa, napajäätiköt ovat sulaneet käytännössä kokonaan ja merivedet ovat vallanneet huomattavia osia nykyisistä manneralueista. Hyönteiset vaivaavat paljon enemmän kuin nykyisin ja etenkin tavallisen kansan aineellinen elintaso on pudonnut murto-osaan siitä, mitä se nyt on. Entisaikojen tavarat muistetaan huonolaatuisina, mutta kirjoitettu historia on kadonnut tavallisten ihmisten ulottuvilta käytännössä kokonaan entisajan ja nykyajan väliin sijoittuvalla hämärän aikakaudella. 

Kirjan tapahtumille leimaavinta on kuitenkin se, että vedestä on pulaa. Sitä ei enää saa vapaasti. 

Tuona aikana täysi-ikäistyvä teemestarin tytär, Noria, on isänsä opissa saavuttaakseen teemestarin arvonimen. Hänen on määrä olla veden vartija ja palvelija. Lisäksi hän hallitsee tuntikausien teeseremonioiden etiketin.

Kuten jo alusta saattoi päätellä, pidin kirjasta hyvin, hyvin paljon. Se on tyyni muistutus siitä, mihin maailma on liukumassa. Silti se on samalla upeasti kirjoitettu tarina, jossa on japanilaisen teeseremonian tyyneyttä, minusta juuri oikealla temmolla etenevä tarina ja minusta aivan täydellistä tekstiä. Itäranta kirjoittaa juuri kuten minä haluaisin osata kirjoittaa. Kieli on kaunista, virtaavaa ja sujuvaa ilman sellaisia kliseitä tai kömpelyyttä jotka saavat minulle lukijana vain ällöttävän, ylivellovan tai nolon olon. 

Teemestarin kirja ei silti todellakaan ole mikään hyvän mielen romaani, vaan tunnelma on alusta lopuun mielestäni melko haikea.  Toivo paremmasta välähtää silti aina välillä henkilöiden ajatuksissa.

Vaikka Itäranta ei itse asiassa kuvaillut esimerkiksi tapahtumaympäristöjä erityisen yksityiskohtaisesti, ainakin minulle tapahtumapaikat piirtyivät tarinan edetessä kuin vahingossa silmien eteen. Itäranta on myös kuvitellut maailman hyvin järjestelmällisesti vedettömäksi ja pysyi minusta muutenkin oikealla tavalla läpi tarinan johtopäätöstensä takana. Pidin kovasti myös siitä, miten kirjan tapahtuma-aika oli kuvattu yksinkertaiseksi mutta toisaalta silti myös teknologisesti edistyneeksi: Autot korvattiin helivaunuilla ja viestintä tapahtui paperin sijaan (paperi on kalista) viestimillä, joiden tiliin kirjauduttiin omalla sormenjäljelllä. Myös kirjan henkilöt olivat mielestäni uskottavia ja samaistuttavia. Kirjan syvin tarina löytyi mielestäni juuri henkilöiden toiminnasta ja heidän moraalisista pohdinnoistaan. 

Olisi ollut todella sääli, jos Teemestarin kirja olisi jäänyt lukematta. 

Kirjasta enemmän ja vähemmän pitivät myös seuraavat bloggajaat: Linnea (+), Suketus (- --> edit +!), Vinttikamarissa (+), Ilselä (+/-), Puolisilmä/Johnny (+), Elma Ilona (+/-), Upotus (-), Maria/Sinisen linnan kirjasto (+), Booksy (+), Katja (+), Morre (- mutta 3 1/2 *), Raija (+). 

EDIT: Kirjan on lukenut myös mm. Jenni, jonka postauksen luettuani aloin miettiä, pitäisikö Sinun jälkeesi Maxille kuitenkin antaa vielä toinen mahdollisuus.         

Lisäksi osallistun teemestarin kirjalla scifi-haasteeseen. Sijoitan sen kategoriaan 10. Apokalyptinen / Dystopia / Utopia.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Hannu Rajaniemi: The Fractal Prince (Fraktaaliruhtinas)

Kirjan nimi: The Fractal Prince
Kirjoittaja: Hannu Rajaniemi
Kustantaja: Gollancz
Julkaistu: 27.9.2012
Sivuja: 311
Mistä minulle: Amazon.com, Kindle-kirja

Huhhuh. Siinä oikeastaan ensimmäiset tunnelmat Hannu Rajaniemen toisen kirjan, The Fractal Princen lukemisen jälkeen. Itse asiassa kirjan lukemisesta on kulunut jo viikko, ja toivoin, että keksisin lukukokemusta haudutellessa jotain kirjan arvoista, nerokasta sanottavaa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt, mutta yritän kuvailla miltä kirja yhden lukukerran perusteella vaikutti. 

The Fractal Prince on vielä ällistyttävämpi kuin Rajaniemen esikoinen, the Quantum Thief (suom. Kvanttivaras). Fraktaaliruhtinaana suomeksi julkaistava teos jatkaa Kvanttivarkaassa alkanutta tarinaa. 



Juoni lyhyesti: Edellisenkin kirjan päähenkilö, varas Jean le Flambeur, on päässyt pakenemaan vankilasta. Flambeur ei kuitenkaan ole lopullisesti vapaa, vaan hänen on vielä voitettava vapautensa lopullisesti takaisin. Se vaatii Fraktaaliruhtinaan mieleen murtautumista. 

Vankilasta pakenemisella ei tarkoiteta tässä yhteydessä tunneleiden kaivamista tai vartijoiden kolkkaamista sorkkaraudalla. Vapauskin voidaan määritellä monella tapaa: Fyysinen vapaus ei ole kaikki, vaan lisäksi voi olla vapaa henkisesti, vapaa kuolemasta, vapaa kuolemattomuudesta.

Vaikka maa ja Mars mainitaan jo kirjan esittelyteksteissä, kirja on silti monella tavalla ihan omassa ulottuvuudessaan. Nykyisen maailmankaikkeuden säännöt eivät päde, ja tarina on muutenkin äärimmäisen kerroksellinen ja erikoinen. Kirja on täynnä tekniikkaa, joka voi olla tai olla olematta täällä sadan tai tuhannen vuoden päästä. Ihmismielen toimintaa käsitellään kirjassa syvällisellä tasolla. Kirja tuntuu kovalta scifiltä ja pelottavalta dystopialta. Kumma kyllä, se ei silti mielestäni tehnyt kirjan yleistunnelmasta synkkää. Olisin halunnut keksiä itse yhden Amazon.comin arvostelijan luonnehdinnan kirjasta, "A Thousand and One Night meets Inception", sillä se on täydellisen osuva.

Aivonsa nyrjäyttänyttä blondia lohduttaa onneksi edes vähän se, että Amazon-kommenteista ja twiittauksista päätellen moni muukin toteaa, että ei ensimmäisen lukukerran jälkeen ymmärtänyt kirjasta ihan (tai läheskään...) kaikkea. Kollektiivinen näkemys kirjasta on kuitenkin erinomaisen positiivinen, suorastaan ylistävä. Onko tämä joukkoharha vai onko kirja taas hengästyttävä mestariteos? Kallistun jälkimmäiseen. On mielestäni virkistävää, kun jonkin luvun lukemisen jälkeen voi hetkeksi pysähtyä miettimään, millaisessa ympäristössä juuri äsken liikuttiin, ja todeta, että tätä täytyy miettiä enemmän seuraavalla kierroksella.

Vaikka Rajaniemi on äärimmäisen taitava kirjoittaja, välillä tuli mieleen, olisiko kirjan kerrontatekniikkaa voinut välillä aavistuksen yksinkertaistaa: Jos oikein ymmärsin, yhdenkin hahmon tarinaa kertoi välillä hahmo itse ja välillä jokin ulkopuolinen taho.


Lyhyesti: Suosittelen The Fractal Princeä kaikille Kvanttivarkaasta pitäneille, suosittelen sitä kaikille, jotka kaipaavat haastavaa lukemista, suosittelen kaikille, jotka haluavat tietää, miltä tuntuu lukea asioista, joita ei heti osaa edes kuvitella. 



Osallistun kirjalla myös Scifi-haasteeseen. Kirjan sijoittaminen mihinkään tiukkaan kategoriaan on vaikeaa, mutta laitan sen nyt sarjaan 9. Aikamatkustus / Vaihtoehtohistoria / Rinnakkaisuniversumi. Määrittely ei ehkä ole osuvin, mutta kyllä tässä jo niin korkealentoisissa tunnelmissa ollaan, että sijoittaisin tapahtumat jo johonkin rinnakkaisuniversumiin. 

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Maailman menestynein FanFiction: Fifty Shades of Grey eli Twilightin suora jälkeläinen

Aluksi disclaimerit: Tämän kirjan hankkiessani en ihan oikeasti tiennyt, mistä siinä on kyse. Olin kyllä kuullut, että se on uusi kirjamaailman sensaatio ja hätyytteli myyntiluvuillaan jo Pottereita. Onnistuin kuitenkin väistelemään käsitettä eroottinen kirjallisuus. Epäilykseni kyllä heräsivät, kun huomasin nimimerkin Miika85 kommentoineen Elisa-kirjan sivuilla seuraavaa:"Aivan loistava! En juurikaan ole lukenut kirjoja mutta tämä upposi välittömästi. Anastasia uppoutuu jopa uniini!"


Oma kirjani on häveliäs Kindle-versio, mutta näkyy näitä joku ostavankin.
Kirjan juoni menee lyhyesti näin: Yliopisto-opintojaan päättävä Anastasia Steele joutuu vähän vahingossa haastattelemaan Grey Enterprisesin omistajaa, satumaisen rikasta Christian Greytä. Lyhyen haastattelun aikana Christian ihastuu Anastasiaan ja hurja seksitarina voi alkaa. Anastasia on parisuhdeasioissa täysin kokematon ja Christian on henkisesti korkkiruuvin tasolla. 

Koska kyseessä on kolmiosainen sarja, ei varmaan ole kenellekään yllätys, että pari päätyy kirjan aikana yhteen ja erilleen, yhteen ja erilleen jnejnejne. 

Jatkuva sänkytapahtumien kuvailu oli kirjassa ajoittain jopa puuduttavaa. Sain kuitenkin kirjan lukemiseen ihan omia lisäviboja - älkää ajatelko mitään likaista - selvittämällä vähän tarinan taustoja. Jostain syystä suomenkielisessä uutisoinnissa on ohitettu melkein täysin se seikka, että Fifty Shades of Grey on Twilightin suora jälkeläinen! Itselleni tämä tiedonmurunen toi lukemiseen ihan uutta intoa ja jokaisesta sivusta tuli omanlaisensa etsi yhtäläisyydet -tehtävä. Lapsiltaan Twilightit kieltäneet äidit ovat taatusti kuvitelleet Twilightien olevan Fifty Shadesin kaltaista kamaa, mutta lukenevat jälkeläistä nyt itse. 

Fifty Shades of Grey on siis julkaistu aikaisemmin Twilightin fanfiction-saitilla, jolla kirjasarjan fanit ovat julkaisseet omia muunnoksiaan suositusta vampyyritarinasta. Jopa Meyerilta on kysytty mielipidettä omien kirjojensa innoittamasta sarjasta, mutta tämä väitti, että ei ole lukenut koko kirjaa (mikä tosin on ihan mahdollista: Meyer kun on mormoni ja tämän nuortenkirjat promoavat ihan päinvastaisia parisuhdearvoja kuin FSoG). Vähän liian villeiksi muuttuneet tarinat saivat kuitenkin pian bännit fanfiction -saitille, kirjailija perusti oman sivun tarinoilleen ja kuittasi ennen pitkää kustannussopimuksen.

Kun Twilight -yhteyden tiedostaa, kirjasta tulee hervotonta luettavaa. Itse bongasin ainakin seuraavat yhtäläisyydet:

  •  Mieshenkilö kutsuu naista lyhyemmällä nimellä (Anastasia --> Ana, Isabel --> Bella)
  •  Mieshenkilö liikkuu joissain kohtauksissa nopeasti ja äänettömästi naisen yllättäen
  •  Mieshenkilö on paha stalkkeri
  •  Mieshenkilö on järkyttävä despootti
  •  Mieshenkilö vakuutelee tarinan aluksi olevansa naisella huonoa seuraa
  •  Mieshenkilö toteaa myöhemminkin olevansa naiselle huonoa seuraa
  •  Mieshenkilö on satumaisen rikas
  •  Mieshenkilö on erittäin monitaitoinen
  •  Mieshenkilön tausta on vaikea
  •  Naishenkilö ei välitä syömisestä
  •  Mieshenkilö huolehtii jatkuvasti naisen syömisestä
  •  Naishenkilö ei ole lainkaan liikunnallinen
  •  Naishenkilö ei välitä vaatteista
  •  Naishenkilö saa lahjaksi auton
  •  Naishenkilö saa lahjaksi muitakin kalliita tavaroita
  •  Naishenkilön vanhemmat ovat eronneet
  •  Naishenkilön äiti asuu uuden miehen kanssa
  •  Kirjan tapahtumapaikka on pohjoisamerikkalainen kaupunki, jossa on enimmäkseen viileää ja usein sateista
  • Naishenkilö äiti asuu kuitenkin erittäin lämpimässä ympäristössä
  •  Naishenkilö lähtee kirjan loppupuolella matkalle äitinsä luo
  •  Henkilöt mutisevat jatkuvasti (murmur)

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Välillä jo yksittäiset lauseet muistuttavat voimakkaasti Meyerin tyylistä. Joka tapauksessa, selvää fanfictionia! 

Kirjan englanninkieliseltä Wikipedia-sivulta löytyy mukavasti lisätietoja kirjan taustoista. Sen mukaan kirjan markkinoinnissa käytettiin budjetin pienuuden takia lähinnä blogeja, ja kirjan suosion perusteena ovatkin yksityisten ihmisten suositukset toisille.

Ja lopuksi... Voisin kommentoida kuten Meyer: "that's really not my genre, not my thing ... Good on her—she's doing well. That's great!

Ilmiö on sittemmin paisunut suuressa maailmassa aivan hurjaksi. Jos on kiinnostunut ilmiöstä laajemmin, kannattaa lukea tähän mennessä tapahtunutta esimerkiksi Know your Meme -sivustolta. Menestyksestä ovat saaneet osansa niin köysikauppiaat kuin kirjassa mainittu hotellikin.

EDIT: Kirjan ovat tunnustettu luetuksi ainakin seuraavissa blogeissa: Koko lailla kirjallisesti, Valikoiva kirjatoukka, Luettuja maailmoja (kaikki kolme osaa!), Lukunurkka.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Kirjabloggaajien flashmobin jälkitunnelmia

Kuulostiko eilinen postaukseni Minna Canthin Työmiehen vaimosta erilaiselta kuin ehkä joskus itse lukemasi samanniminen kirja? Ei ihme, sillä eilen julkaisu oli osa kirjabloggaajien flashmob -tapahtumaa, josta Helsingin Sanomatkin uutisoi.  

"Vanha" Työmiehen vaimo -postaukseni alkoi kerätä Google-osumia taas syyskussa yhtä varmasti kuin lehdet tippuvat puista. Suosittuja hakusanoja ovat paitsi Minna Canth, Työmiehen vaimo ja näiden yhdistelmät. Osa oli myös tuupannut perään sanan "essee". Tämä ei mielestäni jätä ihan hirveästi arvailujen varaa siihen, millaiseen tarkoitukseen postauksen tietoja aiotaan käyttää. 

Mielestäni tempaus on hauska tapa kiinnittää humoristisesti huomiota vakavaan asiaan. Puhun vakavasta asiasta siksi, että mielestäni se, että huomattava osa oppilaista kärsii kyvyttömyydestä keskittyä kokonaiseen kirjaan ja analysoida sen sisältöä, on jo aika vakava ongelma. Miten nämä ihmiset pystyvät tekemään myöhemmin elämässään päätöksiä repaleisen ja puutteellisen tietomäärän pohjalta, jos jo kansien välissä olevan tiedon tulkitseminen on liian vaikeaa?



Tempauksen tiedote ja siihen osallistuneiden blogien linkit löytyvät alta.

____________________________________________________________

Kirjablogistit tempaisevat plagiointia vastaan

Suomalaiset kirjablogistit järjestävät flashmob-tapahtuman netissä. Noin 20 blogistia julkaisee maanantaina klo 10 vääristellyn kirja-arvion. Arvioissa vääristellään kirjojen juonta ja teemoja. Syy tempaukseen on blogitekstien lisääntynyt plagiointi. Kirjablogistit ovat huolissaan siitä, että koululaiset ja jopa tekstiammattilaiset kopioivat tekstejä blogeista.

Blogistit näkevät kävijäseurantatyökalujen avulla blogilukijoiden käyttämät hakusanat. Tilastot kertovat karua kieltä: kirjablogeista haetaan esseitä, mallivastauksia ja juoniselostuksia.

Tempauksen tavoite on herättää keskustelua plagioinnista ja havahduttaa opettajat ja lasten vanhemmat ilmiön yleisyyteen, vahingollisuuteen ja laittomuuteen. Toinen tavoite on muistuttaa plagioijille, ettei kaikkea netissä luettua voi ottaa todesta. Kolmas tavoite on ilkikurinen: jos joku koululainen todella kopioisi vääristellyn kirja-arvion ja palauttaisi tekstin opettajalle omana työnään, muistuttaisi tilanne jännittävästi Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjan alkuasetelmaa.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajina työskentelevät kirjablogistit Kirsi Hietanen ja Minna Rytisalo ihmettelevät, että monet vanhemmat tietävät lastensa kopioivan tekstejä netistä, mutta eivät pidä sitä vääränä. "Kun kerran kysyin plagioinnista kiinni jääneeltä oppilaalta, mitä kotona oli sanottu, hän sanoi vanhempien vain todenneen, että älä jää kiinni seuraavalla kerralla", kertoo Rytisalo. Kouluilla ei ole yhtenäisiä käytäntöjä sen suhteen, miten tekijänoikeusrikkomuksesta kiinni jääneitä oppilaita rangaistaan.

Suomalaiset kirjablogit julkaisevat vuosittain yhteensä useita satoja kirja-arvioita. Arviot tavoittavat satojatuhansia suomalaisia lukijoita. Kirjablogit tuovat esille myös kirjoja, joita valtamedia ei arvioi. Näin blogit laajentavat kirjakeskustelua.

Vääristellyt kirja-arviot (tekstit julkaistu 1.10.2012 klo 10):
Aho, Juhani: Rautatie - http://suketus.blogspot.fi
Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo - http://luenjakirjoitan.blogspot.fi
Canth, Minna: Anna-Liisa - http://luminenomena.blogspot.fi
Canth, Minna: Työmiehen vaimo - http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.fi
Doyle, Arthur Conan: Baskervillen koira - http://bibliofile-x.blogspot.fi/
Fitzgerald, F. Scott: Kultahattu - http://www.psrakastankirjoja.blogspot.fi/
Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja - http://aitilukeenyt.blogspot.com
Haanpää, Pentti: Noitaympyrä - http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi
Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase - http://kirjasfaari.blogspot.fi
Kianto, Ilmari: Punainen viiva - http://bookingitsomemore.blogspot.fi
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä - http://sbrunou.blogspot.fi/
Meyer, Stephenie: Houkutus - http://pigeonnaire.blogspot.fi/
Mitchell, Margaret: Tuulen viemää - http://kirjakissa.blogspot.fi/
Niemi, Mikael: Aivot pellolle - http://kannestakanteen.blogspot.fi/
Orwell, George: Eläinten vallankumous - http://kirjamieli.blogspot.fi/
Rimminen, Mikko: Pussikaljaromaani - http://ilsela.blogspot.fi/
Salinger J.D.: Sieppari ruispellossa - http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/
Shakespeare, William: Romeo ja Julia - http://sininenlinna.blogspot.fi/
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä - http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/
Waltari, Mika: Tanssi yli hautojen - http://hdcanis.blogspot.fi/

maanantai 1. lokakuuta 2012

Minna Canth: Työmiehen vaimo


Kirjan nimi: Työmiehen vaimo
Kirjoittaja: Minna Canth
Kustantaja: Luettu The Project Gutenberg eBook 
Julkaistu: 1885
Sivuja: 116
Mistä minulle: www.gutenberg.net



Harva voi valittaa, että ei olisi saanut tilaisuutta Työmiehen vaimon lukemiseen: Muistan nähneeni kirjan nimen vilahtaneen useasti äidinkielen oppituntien kirjalistoilla ja joku ystäväni taisi kirjoittaa siitä kirja-arvostelun tai esseenkin. Lisäksi Työmiehen vaimon voi ladata helposti ja ihan laillisesti Project Gutenbergin sivuilta koneelle tai lukulaitteelle. Lisäksi kirja on lyhyt, joten sen lukee yhdessä hujauksessa.

Työmiehen vaimon juoni

Kirjan juoni on varmasti monelle ennestään tuttu. Laiskahko naishenkilö, Johanna, nai rehdin rengin, Riston. Risto on raatanut kovasti saadakseen tiukalta isännältään oman torpan tuoreen avioparin asuinpaikaksi. Kuten 1800-luvun Suomessa oli tapana, Risto renkinä joutui heräämään aamuvarhaisella ison talon töihin, mutta työmiehen vaimolla, Johannalla, ei ollut tilalla samanlaista selkeää roolia. Hän oli agraariyhteiskunnan väliinputoaja, lapseton vaimo. 

Johannan päivät käyvätkin pian pitkiksi. Pientä torppaa ei siivoa montaa tuntia päivässä, ja pariskunnan karja on pieni, vain yksi lehmä ja pari kanaa. Eläinten hoitoon, joka kuuluu Johannan tehtäviin, ei siis kulu paljoa aikaa. 

Johanna tutustuu kuitenkin talosta taloon kiertävään mustalaistyttöön, Homsantuuhun. Tämä kertoo muiden talojen lapsettomien naisten tylsästä elämästä ja siitä, kuinka moni kulutti päiviään nopeammin silloin tällöin viinaa nauttimalla. Päivät eivät olisi niin pitkiä, tylsiä ja yksinäisiä. Pian Johannan juominen kuitenkin ryöstäytyy käsistä ja siinä samalla kuluvat niin pienen perheen ruokarahat kuin muukin omaisuus.

Teemat

Canth on ollut erittäin rohkea nostaessaan jo toissa vuosisadalla esiin osittain yhä aran asian: Naisten alkoholismin. Vaikka nykyihmiset pitävätkin nykyisin usein elämää 1800 -luvulla ankeana ja rankkana, monen on vaikea nähdä sitä, millainen naitujen mutta lapsettomien naisten asema oli tuolloin. Ilman selvää tekemisen ja elämisen tarkoitusta, aikana ennen kokopäivätöitä ja velvoitetta edes oman elannon tienaamisesta moni nainen kallisti pulloa liian helposti. 

Kirjan mielenkiintoisinta antia oli mielestäni ehdottomasti kuvaus siitä, kuinka Risto suhtautui Johannan alkoholismiin. Koska aihe oli tuolloin ehdoton tabu josta oli vaiettava, Risto teki kaikkensa suojellakseen Johannan alkoholismin paljastumista. Johanna myi jopa aivan muuta tarkoitusta varten valmistamiaan neulomuksia ja Riston uuteen kotiin tekemiä tarvekaluja viinapullojen eteen. Toisaalta Johanna ei saanut mistään apua ongelmiinsa, kun aihe oli salattu ja Ristokin yritti peitellä sitä.

Toisaalta voidaan miettiä, kuinka tarina olisi sujunut, jos Johanna ei olisi koskaan tavannut Homsantuuta. Olisiko Johanna ajautunut jossain vaiheessa kuitenkin pontikkapannujen ääreen vai olisiko hän pysynyt oikealla polulla?