Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Ensimmäinen vakava Brexit-romaani: Ali Smith - Autumn

Kirja: Autumn
Kirjailija: Ali Smith
Julkaisuvuosi: 2017
Sivuja: 263
Mistä ja miksi minulle: Oma ostos kirjakaupasta - näin tämän niin monessa instagram-feedissä, että päätin lukea uteliaisuuttani



It was the worst of times, it was the worst of times.
Mikä avaus.  

Ali Smithin Autumnia on tituuleerattu 'ensimmäiseksi vakavasti otettavaksi Brexit-romaaniksi'. Sitä, että näin korkealaatuinen teos ilmestyi niin pian Brexitin jälkeen, hämmästeltiin. No, Smithillä on ns. muutama vuosi kokemusta alla, kirja ei ole kovin paksu, ja ideaa varmasti kypsyteltiin taukoamatta. Kukapa ei olisi Brexitiä taukoamatta miettinyt. 

Luin kirjasta joitakin arvosteluja jo sitä lukiessani. Tämä Financial Timesin julkaisema versio on niin hyvä, että tuntuu turhalta lisätä tai poistaa mitään. 

Kirja on tosiaan yllättävän juoneton. Silti sen päähenkilöt, satavuotias Daniel ja '84 syntynyt Elisabeth, kantavat sitä upeasti. Teksti on mahtavaa - samanaikaisesti yksinkertaista ja kikkailematonta (niin, että tällainen Brexit-uhrikin sitä helposti ymmärtää), ja samaan aikaan todella täsmällistä ja rikasta.  

Here’s an old story so new that it’s still in the middle of happening, writing itself right now with no knowledge of where or how it’ll end.

Tämä kirja kertoo hyvin, miltä Brexit tuntuu, ja miltä se näyttää maan sisällä. Miten tytär ja äiti voivat olla niin eri mieltä, miten kaikilla on mielestään oikeus mielipiteeseensä, eikä sillanrakentajia ole. Järkytys on säilynyt jo 18 kuukautta. 



All across the country, people felt it was the wrong thing. All across the country, people felt it was the right thing. All across the country, people felt they’d really lost. All across the country, people felt they’d really won. All across the country, people felt they’d done the right thing and other people had done the wrong thing.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 parhaat kirjat

Vuoden parhaat kirjat - ei tänä vuonna julkaistuista, vaan niistä, joihin minä olen saanut tänä vuonna tutustua.


 
Vuoden paras:
Colson Whitehead - The Underground Railroad: Yleensä pidän kaikenlaisia historiallisia romaaneja vähän tylsinä. Nyt sukelsin orjuuteen, joka on aihe jota ei lukion siloteltujen historiantuntien jälkeen ole tullut pohdittua. Todella vahva kirja jossa niin tarina kuin henkilöhahmotkin ovat syviä.

Vuoden Chic Lit:
Se ei ole Jojo Moyesin Me Before You. Pinnalliset ja vähän nolot karikatyyrihenkilöt, ei-mikään-uusi informaatio ja todella yksinkertainen kieli tekevät Moyesista varsinaisen ajantappokirjailijan. Mielenkiintoisempaa huvitusta tarjosi Ayisha Malikin Sophie Khan - kirjat, jossapakistanilaisperheen lontoolaistytär navigoi kahden kulttuurin ja oman aikuistumisensa keskellä. 

Vuoden fakta:
The Chimp Paradox. Kirjan kansi näyttää turhan imelältä puhuen jotain tiestä menestykseen, mutta suosittelen tarttumaan tähän silti. Niin omaa kuin muidenkin käytöstä voi ymmärtää paljon paremmin, kun muistaa, että sen oikean minämme lisäksi meissä asuu pieni apina, joka meidän on osattava pitää sopivan tyytyväisenä.

Vuoden 'mukaan autiolle saarelle':
Siri Huvstedt - The Woman looking at men looking at women. Melkein jokaisessa tämän kirjan novellissa tai suorastaan artikkelissa riittäisi pohtimista ainakin viikoksi. Mikä onkaan kirjallisuuden idea tai miten mielemme toimii?

Vuoden kirjailijalöytö:
Mohsin Hamidin The Reluctant Fundamentalist on loistava, ja lisäksi kirjailija on osannut tehdä omasta elämästään niin sanotusti erittäin mielenkiintoisen setin. Law Schoolista konsultiksi ja kirjailijaksi, sitten kolmen päivän työviikko ja lisää kirjoittamista, ajatusten julkaisemista arvovaltaisissa lehdissä, useamman maan välillä asumista. Kuulostaa hyvältä.