Muutto Ruotsiin ja loikkaus byrokratian rattaisiin

Kirjoitan muutosta Ruotsiin, koska... Olisin halunnut tietää tämän kaiken etukäteen. Siis miten muutetaan Ruotsiin.

EU, yhteispohjoismaiset käytännöt, mitä vielä. Periaatteessa kaikki on helppoa, koska sitä, saako maassa oleskella, ei tarvitse jännittää, mutta erinäisissä virastoissa on kyllä saanut ravata viime aikoina ihan tarpeekseen. Joten, tässä se tulee, step by step, 1-12, maasta työpaikan jo saaneen näkökulmasta.

1. Asunnon etsiminen Tukholmasta
Oikeastaan onneksi en tiennyt tästä mitään etukäteen. Asunnon löytämisen Tukholmasta pitäisi olla kuulemani mukaan suunnilleen yhtä helppoa kuin neulan löytäminen heinäsuovasta. Olin tavattoman onnekas ja sain asunnon entisen työkaverini kautta, sähkösopimus, netti jne included. Huonekalut jouduin kuitenkin ostamaan itse, ja tähänkin sain tietysti sisällytettyä pientä draaman kaarta, kun Ikeasta tilaamani jättikuorma ei saapunutkaan sovittuna aikana kotiini, itse asiassa siitä ei kuulunut yhtään mitään. Selvitystyön jälkeen selvisi, että tavaroita ei edes yritetty toimittaa minulle puuttuvan ruotsalaisen puhelinnumeron takia - ei sillä niin väliä, että tästä ei varoitettu etukäteen ja firmalla oli kyllä niin ovikoodi kuin saksalainen puhelinnumeronikin. Värvää siis vaikka ruotsalainen kaveri avuksi tässä vaiheessa.

Mutta se asunnon etsiminen: Kuulin kauhutarinoita asunnon saamisen mahdottomuudesta, uhasta nukkua toimiston lattialla ja todennäköisyydestä joutua muuttamaan ainakin Uppsalaan asti vasta jälkikäteen.

Jos et ole yhtä onnekas, suosittelen yhtä seuraavista vaihtoehdoista: a) Osta asunto. Jos sinulta löytyy 15%:n omarahoitusosuus ja aiot viipyä kaupungiss pidempään, suosittelen tätä vaihtoehtoa kohtuullisen sokeasti. Kaupungin vuokramarkkinat ovat äärimmäisen vääristyneet, väriltään harmaat/tummanharmaat/täysin pimeät, ja vaikka onnistuisit saamaan alivuokralaissopimuksen, joudut aina pelkäämään poismuuttamista. Vakituisen, virallisen vuokrasopimuksen saamista virallisista vuokra-asunnoista taas joutuu helposti odottamaan vuosia. Ruotsin erikoinen vuokrasäännöstely tekee tilanteesta todella erikoisen, jos haluat lukea lisää, googleta. b) Surffaa sivua blocket.se vuokra-asunnon löytämisen toivossa. Viritä kaikki mahdolliset filtterit ja ota asunnon vuokranantajaan yhteyttä sillä sekunnilla kun saat hälytyksen sopivasta vuokra-asunnosta, ei tunnin tai todellakaan vuorokauden päästä. c) Ota yhteyttä kaikkiin serkuntutunkaverinnaapurinkaimoihin ja kerro haluavasi vuokrata asunto. Käytä myös facebook-ryhmiä kuten Suomalaiset Tuhkolmassa.

Osoitteen saamisen jälkeen voit aloittaa piruettisi byrokratian rattaissa. Kirjoitan aiheesta maahan toistaiseksi muuttaneen, työssäkäyvän henkilön kokemuksesta - esim. vaihto-opiskelijoille on omat systeeminsä.

2. Kun sinulla on osoite, marssi Skatteverketiin. Oma suosikkini on Kungsholmenin toimisto, koska siellä saa hoidettua kaikki asiansa ja se on kaiken lisäksi lähellä. Skatteverkenissä haluat hakea ruotsalaista sosiaaliturvatunnusta (Identifikationsnummer), jota ilman ei onnistu mikään pankkitilin avaamisesta kotivakuutuksen ottamiseen. Skatteverkeniin mennessä mukana kannattaa olla tietenkin vuokrasopimus (tai kaikki sen tiedot päässä, mukaanlukien asunnon virallinen moderni neljänumeroinen numero ja vuokranantajan puhelinnumero), passi, todistus sivilisäädystä jos olet naimisissa/eronnut (orginaali) ja kirja jota lukea odotellessa. Jos haluat viihdyttää itseäsi tällä prosessilla vähän pidempään, älä ota mukaan todistetta sivilisäädystä vaan tuo se vasta myöhemmin.

3. Skatteverketistä saat paperit ruotsalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään liittymistä varten sekä laskun, jolla voit maksaa 400 kruunun laskun Identifikationskortin saamiseksi. Jos olet maassa töissä, haluat saada ID-kortin. 

3. Odota ID-numeron saamista. Kun olet saanut kirjeen jossa on ID-numerosi (noin kaksi viikkoa hakemisen jälkeen), voit marssia avamaan pankkitilin. Itse yritin avata pankkitiliä ilman ID-numeroa sekä Nordeassa että SEB:ssä, mutta kumpikin tyssäsi prosessin. Tajua pankissa, että kun sinulla on ID-numero, saat kyllä pankkitilin ja pankkikortin (yllätys-yllätys: odota että se tulee kotiin), mutta et todellakaan vielä saa verkkopankkitunnuksia - niitä varten tarvitset varsinaisen ID-kortin, jota varten siis ensiksi maksat 400 kruunun laskun. Maksa siis 400 kruunun ID-korttimaksu vaikka käteisellä.

4. Yritä mennä Skatteverkkeniin tekemään ID-korttihakemusta. Tajua, että yhdeksän vuotta vanhalla ei-biometrisellä passillasi ID-kortin hakeminen kestää 8-10 viikkoa. Ota virkailijan suosituksesta hakea uutta biometristä passia vaari, sillä sitten ID-kortin saaminen kestäisi vain viikon-pari.

5. Ole fiksu ja googleta vielä Skatteverkenissä ollessasi mitä papereita passin hakemiseen suurlähetystössä tarvitaan - mm. mystinen virkatodistus jonka saa vain Skatteverkenistä joten pyydä tätä mystistä erittäin tärkeää paperia mieluiten heti. 

6. Hae uutta passia suurlähetystössä, pikana ihan vaan siksi että haluat viimein saada tämän kaiken paperisodan päätökseen. Maksa itsesi kipeäksi.

7. Vieraile taas suurlähetystössä, nyt saadaksesi uuden passin käsiisi. Totea, että näytät kuvassa  gangsterilta mutta onneksi tätä tarvitsee katsella pahimmillaankin vain viisi vuotta.

8. Marssi Skatteverkeniin. Reitin pitäisi olla tässä vaiheessa jo aika tuttu. Anna heidän mitata pituutesi ja näytä tulevan ID-kortin kuvassa vielä pahemmalta gangsterilta.

9. Odota, odota ja odota, kiitä suomalaisen debit-credit korttisi olemassaoloa (ei ruotsalaisia verkkpankkitunnuksia vieläkään) ja totea, että jos valtiot tarvitsevat säästöjä, niin näissä prosesseissa voisi ehkä olla vielä muutama oikaistava mutka. Konsultoin mielelläni.

10. Hämmenny jossain välissä kun sinut ujutetaan ruostalaiseen eläkemaksusysteemiin - ota vastuu ja vapaus sijoittaa rahasi melkein miten lystäät. Hämmenny vielä enemmän, kun tajuat kyenneesi keskustelemaan aiheesta ruotsiksi neljäkymmentä minuuttia eläke-esittelijäsi kanssa.

11. Hämmenny jatkuvasti siitä, miten monta vakuutusta/sopimusta/velvoitetta sinulla olikaan edellisessä asuinmaassasi ja käy tarvittaessa ärhäkkää sähköpostiviestittelyä niiden purkamiseksi.

12. Myönnä, että tämäkin prosessi on ainakin kerryttänyt paprivarantojasi ja tehnyt sinusta taas vähän kärsivällisemmän ihmisen.

Kysymyslista viikonlopulta

Olen jo kauan kauan sitten valittanut siitä, miten ulkomailla ilmestyvät lehdet ovat paljon parempi kuin suomalaiset lehdet (siihen saksalaiseen Neoniin olen ehtinyt muuten jo kyllästymään moneen kertaan). Nyt siirryn uudelle tasolle: Miksi miehille kirjoitetut lehdet ovat paljon parempi kuin naisille suunnatut? Miksi ei ole lehteä Women's Quarterly, joka esittelisi maailman 20 cooleinta naista ja maailman 100 parasta asiaa?

Entä, miksi joissain kahviloissa on näin törkeän kivoja kirjahyllyjä? Onko muka oikeasti tarkoitus, että ihmiset jäisivät museokahviloihin koko päiväksi lukemaan? Epäilen. 

Miten Susanna Clarkelta on voinut tulla kirja, josta minä en ole kuullut? Milloin löydän aikaa lukea tämänkin? Onko joku muu lukenut? Kaiken lisäksi The Ladies of Grace Adieu and Other Stories on näköjään julkaistu jo 2006.

Kun kirjat jäivät nurkkaan - tämä oli lukuvuosi 2014

Kuten varmasti olet huomannut, mennyt vuosi on ollut minulle blogin kannalta hiljainen mutta elävässä elämässä, siis offline, sitäkin vauhdikkaampi. Sen ajan, minkä aikaisemmin kulutin lukemiseen, käytin tänä vuonna lähinnä urheiluun, työntekoon ja privaattielämän setvimiseen. Kirjoihin tartuin harvoin ja lukemistani kirjoista bloggasin vielä harvemmin. 

Tilanne ei kuitenkaan ole lukuharrastuksen kannalta uusi: Kirjat ovat siitä kivoja, että ne voi ihan vaan unohtaa nurkkaan tai Kindleen eivätkä ne sieltä huutele tai valita. Oikeastaan, ne eivät edes katso syyttävästi. Muuttaessa ne kyllä painavat kuin synti, ja varsinkin viidennestä kerroksesta toisen hissittömän talon viidenteen kerrokseen kahta Ikea-kassia kantaessa tekisi mieli hurrata sähkökirjan keksijöille. 

Lukemattomuuteni ei kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö. Muistelen, että lukioaikana luin pakollisten äidinkielten kirjojen lisäksi ehkä korkeintaan kaksikymmentä muuta teosta.

En siis todellakaan voi kerskua vuonna 2014 lukeneeni sataa kirjaa tai kahlanneeni läpi vuoden kiinnostavimpia kotimaisia. En silti väitä, että minulla ei olisi ollut aikaa lukemiselle: Prioriteetit ja kiinnostukset vain olivat toisaalla.

Mutta sitten, kun aloin taas tarttua kirjoihin, ote oli ihan uusi. Kriittinen. 

Mitä vähemmän käytin lukemiseen aikaa, sitä enemmän lukemaltani kirjalta odotin. Halusin hyötyä jokaisesta lukemastani minuutista, tai ainakin viihtyä täysillä, en vain viettää aikaa. Jätin yhdentekeviltä tuntuvia kirjoja kesken, mutta toisaalta kohdatessani jotain mielestäni loistavaa, kuten Balin-lomalla lukemani Poika raidallisessa pyjamassa tai Eläinten syömisestä (tai syömättömyydestä, heh...) hullaannuin niistä täysillä.

En osaa olla lukemattomuudestani kovin huolissani: Innostuin taas loppuvuodesta, ja kun lukemisen makuun on päässyt, siitä ei pääse yli eikä ohi. Vähän sama on juuri nyt tapahtumassa bloggaamisen kanssa. Pääni pursuaa uusia ideoita, joista kaikki eivät liity kirjoihin. Haluan kuitenkin pitää Aamuvirkun yksisarvisen suomenkielisenä kirjablogina, jossa silloin tällöin väläytellään Berliini-katsauksia. Siksi bloggaan jatkossa myös englanniksi kaikesta mahdollisesta mielenkiintoisesta osoitteessa http://fitterforlife.wordpress.com . Tervetuloa matkaan sielläkin!

PS. Ei tarvitse pelätä, että tämä blogi olisi hiljenemässä: Seuraava postaus on jo ajastettu!

Venetsia viikonlopussa - Venice in a weekend

Sain viettää edellisen viikonlopun legendaarisessa Venetsiassa; tässä pieniä paloja ja matkavinkkejä muille kaupunkiin aikoville! Valokuvia räpsittiin niin paljon, että niistä riittänee kuvitusta koko tämän vuoden blogipostauksiin....

I took the chance to spent a weekend in legendary Venice! Here are some tips for a long weekend in the town. 

Gondoli, gondoli, gondoli, gondoli, gondoli...

Hotelli Hotel: Duodo Palace ****
Lento Flight: Easy Jet Berliini Schönefeld - Venetsia Marco Polo
Aika Time: 6.-9.2.2014

Noon, Rialto bridge. Keskipäivällä Rialton sillalla.

Tiny canal here, tiny canal there.

Matka

Minusta Venetsiaan on oikeastaan pakko saapua vesiteitse, kuten on aina tehty. Mekin otimme lentokentältä saarelle vesibussin, vaporetton (meno-paluu 27 e/henki). Matka-aika omalle pysäkillemme oli noin 1 h 15 minuuttia, mutta matkalla pääsi koko Grande Canalen läpi.Vinkki numero yksi: Jos yhtään olet luksuksen ja isojen elämysten perään, ota vesibussin sijaan vesitaksi! Rahaa palaa huhujen mukaan noin 120 euroa suuntaansa, mutta ainakin itse pienenä Luxusmädcheninä katselin kateellisena bussin ohi kiitäneitä takseja, joiden takapenkillä saattoi istua aurinkolasit päässä viileänä "like a boss" kuskin ohjatessa pikavenettä pienessä aallokossa. Yleensä hotelleissa on sisäänkäynti kanavan puolella, jolloin omiin matkatavaroihin tarvitsee koskea vasta huoneessa. Jos menen Venetsiaan joskus uudestaan, aion ehdottomasti ottaa vesitaksin hotellille saapuessa!

Canal Grande view from a vaporetto. Vaporetto-kyydissä pitkin Canal Grandea.

Travel

I think it is mentally obligatory to arrive to Venice by a boat. We took a vaporetto, water bus, from the airport (return 27 e/person). It took 1 hour 15 mins to get to the closest stop near our hotel, but we were able to enjoy the view of the whole Grande Canal on the way. My tip number one: If you like luxury and special things, take a water taxi from airport to your hotel! It costs A LOT, I heard about 120 euro (one way), but I was a bit jealous to all the people who were in the speedy water taxis, sitting in the back seat like a boss while the boat was jumping from one wave to another. Most hotels have also their "official door" on the canal side, so in best case you need to touch your luggage first in the hotel room. If I ever go to Venice again, I wanna take a water taxi!

Logistics in the Venice way: The town was full of people moving stuff. Logistiikassa on haasteensa, tavarat työnnettiin ympräiinsä kun ne oli kaupunkiin saatu.

Hotelli

Hotellimme oli oikein mukava neljän tähden Duodo Palace. Saimme hotellin paaaaljon listahintoja edullisemmin skandaalinkäryisen Saksan autoliiton ADAC:n kautta, jolloin yhdelle hotelliyölle aamiaisineen jäi hintaa noin 100 euroa. Tavaroita ei tietenkään tarvinnut kannella itse huoneeseen, huone estieltiin ja sieltä oli näkymä kanavalle ja sisustus oli todella venetsialainen, ei siis mitään ketjumeininkiä. Myös sijainti oli loistava!

Hotel

We choose to stay at a four star hotel Duodo Palace. We got a good deal there through German Car organization ADAC (don't ask why they organize vacation deals...) and paid a bit over 100 e/night which I think is a very nice price for such a nice accomodation in Venice. Of course there was a piccolo in the hotel, the room was presented to us and we had a view to the canal. The decoration was very Venice-like, which I liked a lot. Also the location and breakfast were excellent!

View from the window to a tiny canal

Mitä tehtiin

 

Minulle Venetsian koko oli positiivinen yllätys: Kuvittelin sen etukäteen paljon pienemmäksi, mutta hyvänen aika, sehän oli oikeasti ihan oikea, iso kaupunki! Asukkaita Venetsiassa on enää päälle 50.000, jatkuvat tulvat, uppoamisvaara, korkeat hinnat jne. karkottavat oikeita venetsialaisia jatkuvasti mantereen puolelle.

Kaupungin henki muuttui ihan täysin illoiksi kun päivämatkaajat häipyivät sieltä. Kaikkialla oli hiljaista, rauhallista (okei, ehkä verrattuna Berliiniin), ja kaduilla kuuli enimmäkseen italiaa.

Vaikka matkamme oli lyhyt, en ottanut tällä kertaa mitään älytöntä stressiä kaikkien mahdollisten nähtävyyksien kiertämisestä. Joka päivään mahtui joku isompi käyntikohde/aktiviteetti, lounas, paljon kävelyä, päiväunet (tai ainakin niiden yritys), aperatiivit ja ilalllinen.

Suosittelen kovasti, jos mahdollista, tekemään jo ensimmäisenä päivänä kävelykierroksen kaupungilla. Tykkään itse kovasti suunnilleen kaikissa isoissa kaupungeissa järjestettävistä "ilmaisista" kävelykierroksista ("ilmaisista"=tippaa vapaaehtoista opasta lopuksi) ja etsimme sellaisen nytkin googlettamalla luovasti Venice Free Walking Tour. Tarjonta ei ollut suurensuurta, joten päädyimme Free Tour Veniceen. Tein varauksen vasta samana aamuna kun halusimme kierrokselle, sain varausvahvistuksen ja kävelimme lähtöpaikalle. Meitä vastassa oli kuitenkin retken vetäjän sijaan "administraattori" joka kertoi oppaan sairastuneen ja pyysi meitä yrittämään retkeä seuraavana päivän uudestaan. Harmi firmalle, sillä olimme ajatelleet buukata seuraavaksi päiväksi saman järjestäjän Mystical Venice -kierroksen, mutta yllättävän perumisen jälkeen niin ei tehnytkään mieli tehdä.

Tourist found a bench designed for sitting. Turisti löysi istumiseen tarkoitetun penkin, viimein.

Kävelykierroksen sijaan vietimme (minusta mahtavan, miehestä lähinnä omituisen ja tylsän :D) parituntisen Peggy Guggenheimin yksityiskokoelmassa. Suosittelen tätä Guggenheimin kotiin tehtyä näyttelyä aivan ehdottomasti kaikille nykytaiteesta kiinnostuneille! Juuri sopivan kokoinen, monipuolinen ja kiinnostava. Jackson Pollockia, Picassoa, Dalia, Moorea, Kandinskyä... Kannattaa myös ehdottomasti ottaa Audioguide vaikka se tuo 14 euron lipun hintaan vielä seitsemän euron lisämaksun.

Peggy Guggenheimin kokoelmasta, Peggy Guggenheim's collection

At Peggy's place. Peggy Guggenheim asui talossa, joka on nyt näyttelytila.

Lopulta meitä onnisti myös kävelykierroksen kanssa. Ryhmä oli kohtuullisen iso ja osa osanottajista vähän hitaita, mutta noin kolme tuntia kestänyt kierros oli ehdottomasti tekemisen arvoinen. Oppaamme kierrätti meitä ghetosta (Venetsiassa oli maailman ensimmäinen ghetto) keskustaan ja kirkosta toiselle kertoen niin historiasta kuin arjestakin. Saimme myös oikein hyvän ravintolavinkin jonka testasimme vielä samana iltana ja ihan säkällä vinkin kirjakaupasta, jonka missaaminen olisi kyllä harmittanut, koska näin eilen tämän listan. Kävimme siis Libreria Acqua Altassa!

Acqua Alta and books on a gondol. Kirjat gondolissa.

The nicer entrance. Love this fire exit. Kivempi sisäänkäynti. Ja hauska tulipalon sattuessa -poistumistie.

Spare some time to find something to buy! Ostamista sai etsiä hetken, mutta löytyi.

I've mixed feelings about this. Tunteeni näistä rappusista ovat vähän sekavat.

Viimeisenä päivänä teimme Dogen palatsissa Secret Iterinaries -kierroksen. Liput kierrokselle kannattaa hommata etukäteen, minä kävin ostamassa ne aamulla päivää ennen kierrostamme kun palatsiin ei vielä ollut jonoja. Varauksen voisi tehdä myös netin kautta, mutta minua ei huvittanut lähettää passin numeroa yms. melko suojaamattomalta vaikuttaneen yhteyden kautta.

Tietenkin myös gondoliajelu oli käytännössä pakko tehdä. 

 

What we did and where did we go there

First suprise: Venice was much bigger than I expected! It was a real town, with 50.000 inhabitants and millions of tourists every year! Local people are moving more and more to the continent, as constant flooding, increasing real estate prices and probably also the always-so-announcing-tourists make life rather difficult. 

Not all boats were that fancy, kaikki veneet ei olleet hienoja.

Even though it wasn't high season, the spirit and feeling of the town changed when the day trippers had left the city in the evening and you heard mostly Italian when wandering the small streets. Also during the day it was rather peaceful compared to Berlin (which is not that packed either). 

Even though our vacation was a short one, this time I didn't stress out at all about places we should see and things we should do (normally I am rather "good" at this), so there was (mostly) only one sightseeing spot/activity per day, time for naps, aperatives and a good dinner.

I've been recently fan of "free" walking tours. Free means you are supposed to tip the voluntary tour guide in the end of the tour. Also now the tour which we found by just googelin "Free walking tour Venice" was good, even though the first day it was cancelled. When we really got to the tour, we visited ghetto (first ever ghetto = area where Judish people where forced to live), an area with nice local restaurants, one million bridges, squres and churches (outside) and got the best book shop tip ever: We visited Libreria Acqua Alta, which is listed as the first bookstore in the whole world every book lover should visit! Honestly, book-wise it was not THAT good but the location and spirit of the place were very very special.

We also visited Peggy Guggenheim collection which I higly recommend for every art-lover! The collection was rather small, but very very interesting full of Picassos, Pollocks, Kadinsky, Dali, Moore etc etc. Must-visit I would say, and of course take the audioguide.

There were some other people, too. Kaupungissa oli muitakin kuin me.

On Sunday, last day, we did Secret Iterinaries -tour in Doge's Palace. This was also highly interesting (I am interested in history etc), as we got some backround info about being a Doge (wasn't something from everyone, one tried to escape as he heard he was chosen but they got him as well) and especially about the prisons and prison conditions at that time. We also visited Casanova's cells and walked Ponte dei Sospiri. It is worth getting the ticket for the tour in advance as it might be full booked.

Once in Venice, we also of course needed to do a little cruise on a gondol.

On Ponte dei Sospiri, Huokausten sillalla

Ruoka ❤

Italia ja ruoka ei voi olla huono yhdistelmä - paitsi Venetsiassa. Meille kävi ensimmäisenä päivänä todella klassinen turistituuri. Olimme nälkäisiä, halusimme ruokaa, ja menimme ensimmäiseen paikkaan hotellin lähellä, joka näytti kohtuuhintaiselta ja aika täydeltä. Istuttuamme pöytään tajusimme kaikkien muiden turistien olevan aasialaisia ryhmämatkailijoita (niistä ei muuten pääse ääntäkään vaikka ryhmässä olisi noin 40 henkeä!) ja loppulasku pitsasta, salaatista, oluesta ja vedestä oli yli neljäkymppiä, reipas kattausmaksu ja palvelumaksu kun jäivät valmistautumattomilta huomaamatta...

Loppuloman nautimmekin paremmista eväistä. Kävimme joka ilta aperoilla, eli alkudrinkeillä illalla kahvilasta baariksi muuttuvassa paikassa. Vaivaisella kahdella ja puolella eurolla sai eteensä hyvän, jäisen apero-spritzin ja pientä naposteltavaa.

Minä nautin illallisilla merenelävistä, jotka olivat erinomaisia etenkin viimeisen illan paikassamme Il Paradiso Perduto:ssa.

This is why hot chocolate is called hot chocolate.

Espresso by the bar 1 euro, if you sit down for it 3. Both ways: DELICIOUS! Espresso tiskillä euron, pöydässä kolme. Herkullista molemmilla tavoilla nautittuna.

Food ❤ 

 

You might think nothing can go wrong with Italy and food, but when you are a tourist... We made the most classic mistake when choosing the place for our first lunch. We just headed to a place near our hotel which didn't seem to be too expensive and was quite full. When we were seated we realized all the other 40 very quiet people were tourists from Asia. Our one pizza one salad one bier one water combination costed over 40 euro as we didn't think about the coperto-charge and serving. Oh well... At least we learned to choose better. 

Seafood! Merenelävät vadilla.

Restaurant I could recommend was Il Paradiso Perduto where I got a spectacular sea food plate to share, and still managed only one half...  

Best thing food-wise were though the cafes during the day and especially in the evening, when they were turned into apero-places where you could have a drink and snacks quickly before going to dine. I like! 

Easy to move vegetable market. Vihannesmarkkinat, helppo siirtää!

Shoppailu

 

Jos pidät luksuksesta kuten design-laukuista, -kengistä ja uskomattoman kalliista kelloista, Venetsia on paikkasi. Itse olen enemmän elämyksiin törsäävää tyyppiä, ja sekin kyllä onnistuu Venetsiassa oikein hyvin. Esimerkiksi kaupunkikierroksen olisi helposti voinut tehdä yksityisoppaan kanssa, joka olisi keskittynyt vaikkapa mahdollisimman hyvien valokuvien saamiseen matkalta.

Koin kuitenkin pienen Sephora-sekoamisen, mutta viime kerrastahan oli jo vuosi... Suosittelen käyntiä kaikille kosmetiikasta enemmän tai vähemmän tykkäävälle ko. liikkeeseen.  

Shopping

 

If you like luxus like designer bags, shoes and incredibly expensive watches, Venice has a lot to offer for you. I am more up to experience splurge (like five stars hotels, and I would probably enjoy more of the buying experience of a very expensive bag than the bag itself), and actually that would been possible there too, not just on water taxis but also on private walking tours and such stuff.

Still, I experienced a small moment of Sephora-madness, but it was already a year since the last time... I recommend Sephora for everyone who likes cosmetics, more or less.

Some local person waiting for his daily vaporetto ride all bored and cool. Joku paikallinen odottamassa päivittäistä bussimatkaansa, tylsistyneenä ja coolisti.

Viimeiset vinkit

Mukaan kannattaa ottaa ainakin mukavat kengät, aurinkolasit, tyylikkäitä vaatteita jos haluaa yhtään sulautua katukuvaan, paljon käteistä ja luottokortti. Lomaa kannattaisi ehkä myös suunnitella vähän enemmän etukäteen jos tavoitteena on muutakin kuin rentoutua, me missasimme nyt esimerkiksi Venetisan lähellä olevat pikkusaaret kokonaan.

Last tips

What to take with you: Comfy shoes, sunglasses, smart clothes (Italians are so stylish!), lots of cash and a credit card. Think a bit and maybe plan a bit what you want to do, we didn't go for example to the other islands near the central Venice at all, but I've heard those are nice as well.

Kuvakavalkadi vuodelta 2013

Innostuin monen muunkin tekemästä kuukausikatsauksesta menneeseen vuoteen, joten päätin tehdä sen itsekin. 

Tässä postauksessa käyn läpi lähinnä ei-kirjallisiin asioihin liittyviä tapahtumia. Viime vuonna luetuista kirjoista julkaisen vielä pika-arviot.

Vuosi 2013 oli blogihistoriani huonoin lukuvuosi, mutta reissuja kertyi sitäkin enemmän. Suomessa kävin peräti seitsemän kertaa. Tämä oli vähän vahinko, sillä häät lisäsivät saldoon kolme sellaista matkaa, joita muuten en olisi tehnyt. Muita ulkomaanreissuja tein Amerikkaan, Sveitsiin ja Persianlahdelle.

Tammikuussa otin vuoden 2013 vastaan Brandenburgin portilla Bonnie Tylerin (I need a hero), Pet Shop Boysin ja kirjaimellisesti miljoonan muun ihmisen kanssa. Raketit räiskyivät välillä vähän liiankin lähellä.

Lukemisten puolesta tammikuu oli kohtuullinen. Luin mm. yhden Finlandia-voittajan, Ulla-Lena Lundbergin Jään. Jälkikäteen ajateltuna kirja oli ihan hyvä, mutta ei tarjonnut mitään kovin uusia ajatuksia.

Helmikuussa lensin Amerikkaan polttamaan jämälomiani vuodelta 2012.  Olin muutaman päivän ihan yksin New Yorkissa ja todella intensiivisen kaupunkikatselun jälkeen lepäsin kaverini luona Pohjois-Carolinassa. New York teki lähtemättömän vaikutuksen - sinne pitää ehdottomasti päästä vielä uudestaan! Kaupunki on erinomainen kohde myös yksin reissaavalle.

Tämmöiset näkymät olivat kuin suoraan elokuvista.

Tällaisia taideteoksia ihmettelin MoMassa.

Hytisin ja ihailin kaupungin siluettia vapaudenpatsas-risteilyltä.

Manhattania oli tietysti ihmeteltävä myös ylhäältä

Matkalla luin myös Gone Girlin, josta olin todella innoissani. Innostuin myös self-helpistä ja ostin The Happiness Projectin.


Maaliskuussa matkustin pääsiäisen viettoon Suomeen. Näillä main tein myös toisen reissun kaverini polttareihin Helsinkiin, joissa olin innoissani ystävien näkemisen lisäksi lasersodasta pikkulapsia vastaan! Välissä kuntoilin ahkerasti.

Sota sosiaalisessa mediassa saksalaiseen tapaan: Kuntosalin kuukausimaksu nousee 16,90 eurosta melkein kahteenkymppiin.

Maaliskuun kaksi luettua kirjaa olivat melkein liiankin synkkä yhdistelmä: Dekkari Armon piiri ja dystopia Kuivunut maailma.


Huhtikuussa suuntasin perhematkalle. Nyt vuorossa oli todella eksoottinen Persianlahden risteily josta kerroin näissä kahdessa postauksessa.

Ihan kaikke en risteilystä ehtinyt kirjoittaa. Seikkailimme muun muassa paikallisen taksikuskin kanssa Omanissa ympäri Muscattia. Saimme kierroksen ties mihin luksushotellien auloihin ja seminaarihuoneisiin, välillä pysähdyttiin rukousaikana moskeijaan ja sitten taas jatkettiin matkaa. Ostoksilla taksikuski tinki kuin arabi myös asiakkailleen. Mieleenpainuva päivä! 

Taksikuski johdatti Hyatt-hotelliin

Ja Hyatt-hotellin uima-allasalueelle.

Abu Dhabissa kävimme Sheik Zayed Grand Mosquessa. Se oli ihan mielettömän iso ja ihan mielettömän valkoinen.

Sisätöissä ei oltu hutiloitu.

Ei sitten yhtään.

Abu Dhabi.

Abu Dhabi noin muuten oli todella omituinen paikka. Lämpötilä oli aikalailla sietämätön, eikä huhtikuussa ollut vielä edes kesä. Silloin uima-altaissa on kuulemma käytössä viilennys.

Dubaikin oli aika toiselta planeetalta.

Dubain parasta antia oli aavikkosafari pikkujeepillä, jossa kieltämättä tuli lopuksi vähän paha olo, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Oli silti sen arvoista!

Toukouussa oli vapaata milloin minkäkin pyhäpäivän varjolla. Yhteistä näille päiville oli oluen virtaus.

Viikonlopuihin kuului usein hyvä aamupala. 

Kesäkuussa menimme Suomeen pitkäksi viikonlopuksi pikavisiitille ja loppukuusta lomalle. Oli ihanaa, kun kaikki paikat eivät olleet täynnä ihmisiä, yöllä oli valoisaa ja ulkona siedettävä juoksukeli. 

Perillä keskellä yötä

 
Suomireissujen välissä kävimme juhannuksena vaihtoveljen häissä Sveitsissä. Ne järjestettiin pienessä "linnasessa" jonka koristeluun pääsimme osallistumaan. 

 

Aika on kullannut muistot, tai sitten Suomi-lomalla oli oikeasti koko ajan tosi hyvä ilma.

Heti kun pitkältä Suomen-lomalta oli heinäkuussa palattu, kävimme kirjoittamassa uuden asunnon vuokrasopimuksen. Se oli pitkä, sitä käytiin läpi tunti ja siinä kiellettiin pulujen ruokkiminen neljästi. Vähän turhan raskas tipautus Saksaan heti Suomen jälkeen.

Heinäkuu oli polttavan kuuma. Ongelma oli, että ihmsiä oli ihan liikaa ihan joka paikassa. 

Kuvanottopäivänä kävelimme viiden kilometrin lenkin erään pienen järven ympäri vapaata rantapaikkaa etsien. Emme löytäneet.

Elokuu kului muuttosumussa. En nimittäin blogimerkintöjen mukaan ole lukenut yhtään mitään koko kuussa - milloinkohan tämmöistä on tapahtunut viimeksi? Muutto oli suunnilleen niin hirveä kuin mitä muuton voi kuvitella neljännen kerroksen hissittömästä asunnosta kuudennen kerroksen hissittömään asuntoon olevan. Lämmintä oli neljäkymmentä astetta, muuttopäivä tuli meistä riippumattomista syistä puun takaa ja tavaraa vain oli, oli ja oli. Kamalinta kannettavaa olivat ikean peiliovelliset vaatekaapit, jotka kannettiin erään työkaverin neljännen kerroksen - hahhahhah - hissittömästä asunnosta. Vannoin, että seuraavan muuton tekevät muuttomiehet.

Kipaisimme kuitenkin myös serkkuni häihin Lappeenrantaan ihan vain viikonlopuksi. Lähtö oli perjantaina töiden jälkeen, paluu sunnuntaina. Tulipahan tehtyä, mutta reissu oli rankka.

Lappeenrannassa ihanaa oli kauneus, kavereiden tapaaminen ja risteily häihin. Hämmentävää oli kaupungin pienuus. Oliko se aina noin pieni?

Ilta pimeni kauniisti elokuussa.

Syyskuussa pääsin synttäreiden kunniaksi huippukivalle viikonloppumatkalle Rügen-nimiselle saarelle.

Sää ei enää ollut kovin lämmin, mutta tunnelma ja meren äänimaailma kuin Välimerellä!

Lokakuussa teimme päiväretken Sächsische Schweitz -alueelle ja Bastein sillalle. Alueella on aivan upeat maisemat, joten suosittelen retkeä sinne Berliinissä pidempään oleskeleville oikein kovasti! Alueella voi ainakin vaeltaa ja ihailla kalliokiipeilijöiden menoa.

Kalliokiipeilijöitä näkyi jokaisella jyrkänteellä.

Maisemat olivat jylhät. Ja ihmisiä riitti täälläkin. Huokaus

Lokakuussa oli myös ihana Suomi-loma. Pääsimme muun muassa testaamaan uutta mökkiä ja yleisesti nauttimaan rauhasta. Suunnitelmissani oli ehtiä tylsistymään tällä lomalla, mutta se ei kyllä onnistunut.  

Kuun lopuksi tulin bloggaajakaapista ulos paljastaen henkilöllisyyteni. 

Marraskuussa tein ihan ensimmäisen videobloggaukseni. Aion ehdottamasti jatkaa myös vloggausta, mutta vaivalloista puuhaa se kieltämättä on. Yhteen pitää sovittaa niin valoisa aika, suotuisat sääolosuhteet, luettu kirja kuin tarpeeksi kärsivällisyyttä videoiden läpikäymiseenkin. 

Muuten kuukausi oli aika perusmenoa. Viikonloppuisin hain tässäkin kuussa aina aamupalaa leipomosta. 

 

Joulukuussa pääsin taas hyvään luku- ja bloggausvauhtiin. Postasin ja luin joulukuussa enemmän kuin missään muussa kuussa vuonna 2013. Tämä lupaa siis hyvää vuodelle 2014! Tein blogille myös oman facebook-sivun josta voi myös seurata postauksia.  

On vähän haikea ajatella, että tämä talvi saattaa nyt sujua omalta osaltani ihan lumettomasti ja hiihtämisestä korkeintaan haaveillen. Suomen maisemat olivat silti kauniita.

Vuosi 2013 oli hieno, mutta toivottavasti vuodesta 2014 tulee vielä mahtavampi!

Vuodenvaihde kirvoitti tietenkin myös muutaman uudenvuodenlupauksen. Niistä kaksi on kirjallisia. 

1. Luen joka kuukausi vähintään yhden saksankielisen kirjan
2. Luen joka kuukausi vähintään yhden tietokirjan tai ainakin "tietokirjan". 

Lupaan raportoida lupausten onnistumisesta kuukauden tilinpäätöksissä, joita alan taas julkaista kukauden päätteeksi. 

Hyvää vuotta 2014!